Miten elämässään huonosti pärjännyt voi olla onnellinen?

se, että ihminen elää omannäköistään, itseä tyydyttävää elämää ei riipu koulutuksesta eikä rahasta.



Unohdit avauksestasi vammaiset. Myös he voivat elää hyvää elämää vaikka kukaan ei heitä palkkaa töihin tai arvosta. Joku heistä ei näe, kuule tai ymmärrä paljoa, mutta se minkä kokevat, voi olla hyvää ja kaunista.

Mulla on kans yksi ystävä, joka on sellainen todellinen aurinko. Hänen silmissään on sellainen onnellisuuden pilke ja suu kääntyy aina helposti hymyyn.



Eikä teeskentele, on suurisydäminen ja onnellinen.

Mutta mitäs se sulle kuuluu.

Jos näin on käynyt, tuttavasi on joko tyhmä tai täysi idiootti.

niin millä lailla esim. jonkun ammattikoululinjan käyminen olisi ap:n kuvaaman tyypin elämää niin oleellisesti muuttanut? Sitenkö, että sinunlaisesi eivät enää arvostelisi..

t. akateeminen, joka tajuaa, että kaikki muut eivät sitä voi tai halua olla

Ei kai tässä suomen maassa enää kovin moni jätä kouluja perukoulun jälkeen? Jos näin on käynyt, tuttavasi on joko tyhmä tai täysi idiootti.

Jos näin on käynyt, tuttavasi on joko tyhmä tai täysi idiootti.

Hmm.. Tai ehkä vain päässyt töitä tekemään suoraan peruskoulusta, ja katsonut sen tyydyttäväksi? Eikö ihmiset oikeasti ymmärrä, että kaikille se koulutus ei ole kaikki kaikessa.

Itse tiedän, ikävä kyllä. Ei edes hyväpalkkainen työ ole tehnyt minusta onnellista.



t. kaksi tutkintoa taskussa

Eli elää vaatimattomasti, sinkkuna ja tekee perus luuserinuorten hanttihommia vuodesta toiseen (esim. baarimikkona, siivoojana tai kahvilatyöntekijänä)

Ei kunnon koulutusta (peruskoulupohja).

Viikonloput menevät hillitysti juhlien ystävien kanssa. ( Nämä ystävät ihan samanlaista porukkaa)

Kuitenkin tuntuu olevan tyytyväinen taloudelliseen tilanteeseensa. Elää vaatimattomassa pikkuyksiössä, käyttää rahaa vaan tarvittavaan (palkka riittää matalaan vuokraan eikä syö kovin ylellisesti, käyttää samoja vaatteita melko pitkään ja omistaa n. yhden parin kenkiä)

Ja aina kun näen tämän ihmisen, tuntuu että hän on paljon onnellisempi kuin me hyvin elämässä pärjäävät akateemiset.

Mistä tämä johtuu? Esittääkö vaan onnellisempaa kuin on?

Täytynee sanoa äidilleni, joka toimi eläkepäiviin asti siivoojana. On ollut kyllä aina onnellinen kun olen hänet tuntenut. Onnellisempi kuin koulutettu minä.

Perehdy alkajaisiksi kehitysmaiden vankilaoloihin ja oikeusjärjestelmiin, oloihin Siperiassa Stalinin puhdistusten aikaan ja muutamaan Amnestyn raporttiin. Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka silmää räpäyttämättä vaihtaisivat osia ap:n kuvaileman "onnettoman" kanssa heti tänään.

elämässään huonosti? Jos hänellä olisi esimerkiksi ollut tavoitteena saada professuuri alle kolmikymppisenä ja merenrantalukaali, eikä nämä tavoitteet yrityksistä huolimatta ole onnistuneet, SILLOIN hän olisi pärjännyt huonosti elämässään.



Mutta jos hän on nykyisellään ihan tyytyväinen elämäänsä, silloin hän on mielestäni pärjännyt mitä parhaimmin!

Pelkällä peruskoulun todistuksella saa helpommin tukia, kuin ammattikoulun käyneenä tai lukion...



Outoa että käy töissä. Taitaa olla provo.

heillä on katto pään päällä, ruokaa ja läheisiä ihmisiä. Siinä ei ole mitään vikaa, päin vastoin.

on tietenkin työtön, töitä vieroksuva pummi :D

p.s. Heitä taitaa edelleen löytyä eduskunnastakin.

Pelkällä peruskoulun todistuksella saa helpommin tukia, kuin ammattikoulun käyneenä tai lukion...

Outoa että käy töissä. Taitaa olla provo.

- yleensä se että pystyy hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, että on positiivinen minäkuva



- että on mielekästä tekemistä ja tuntee saavansa sille arvostusta



- että kokee tulevansa muiden hyväksymäksi ja rakastamaksi - ketä nämä merkitykselliset muut nyt ovatkin



- että rahaa on sen verran, että tulee toimeen ja voi vähän harrastaa jne. mutta ei sen enempää, se yleensä riittää



Mitä suuremmat tavoitteet ja vaatimukset hyvän elämän puitteille asettaa ja mitä kauempana itse näistä tavoitteista on, sitä onnettomammaksi itsensä kokee. Usein kovin materialistiset ihmiset eivät pysty kokemaan syvää tyytyväisyyttä elämässään, koska tunnetusti rahaa ei voi koskaan olla tarpeeksi tällaisella ihmisellä.



Sama juttu voi olla vallan ja uran kanssa. Jotkut eivät ole tyytyväisiä koskaan.



Kyky tyytyväisyyteenkin on asia, joka on seurausta kasvatuksesta ja siitä, miten on itse tullut (lapsena) kohdelluksi. Jos ei ole saanut vanhemmiltaan riittävästi aikaa ja huomiota, voi olla, ettei pysty koskaan tuntemaan itseään tasapainoiseksi ja onnelliseksi, ellei sitten jokin korvaava merkityksellinen ihmissuhde tai vaikka terapia auta ihmistä rakentamaan tätä ominaisuutta jälkeenpäin.

"pärjäämisestä" tai saavutuksista. Onnellisuus tulee siitä, että osaa nauttia siitä mitä on saanut ilman, että pitää aina vaan tavoitella jotain hienompaa ja suurempaa. Se tulee siitä, että näkee ympärillään pieniä kauniita asioita ja osaa nauttia niistä.

on työtä, ystäviä, terveyttä ja astunto, jossa viihtyy, on automaattisesti elämässään epäonnistunut? Voi ap, kun mä tiedän niin paljon PAHEMPIA elämänkohtaloita kuin se, että ihminen elää omannäköistään elämää eikä kysele muilta että onko tehnyt kaiken standardien mukaan. Tuollaiset ihmiset on onnellisia juuri siksi, että kuuntelevat itseään. Minulla on myös kavereita samanlaisessa tilanteessa, enkä ennen tätä avausta tajunnut pitää heitä mitenkään huonompina ihmisinä. Päin vastoin, mikä ihana vapaus heillä elämässään on, sekä ajattelun että elämisen vapaus!

Mikä on arvossa kenellekin. Eihän elämässä tarvitse olla kaiken statusta. Vaatimattomampi ruoka on terveellisempää, joskus voi juhlia ja sitten se tuntuu oikeasti juhlalle. Stressittömämpää elämää tuo on ainakin. Ja on helpompi siivota, saati mikä lykky luonnolle, kun ihminen ei kuluta niin paljon.

silloin kun olin vielä sinkku ja tein siivoustyötä (ennen opiskeluja). Nyt palkka on melkein kolminkertainen, mutta niin on stressikin. Lisäksi miehestä on vuosien mittaan tullut töihin pakeneva, eli kotityöt ja lapset ovat melkein yksin minun vastuullani. Toki on hyviäkin hetkiä, mutta enimmäkseen minua ärsyttää ja väsyttää.

Onnellinen ihminen on hän, joka on löytänyt onnellisuuden ilman erityistä syytä.



Onnellisuuden syvempi oivaltaminen ja pysyvän onnellisuuden valitseminen elämään.



Ihmiset tavoittelevat koko elämänsä ajan onnea ja onnellisuutta. Onni ja onnellisuus ovat eri asioita. Onni syntyy asetettujen tavoitteiden saavuttamisen myötä. Onni on tilapäinen tyytyväisyyden tunnetila. Onnellisuus on puolestaan pysyvä eheä oleminen ja elämän asenne. Onnellisuus on onnea ilman erityistä syytä.

Itselleni riittää ihan keskitason alapuolella oleva palkka, suhteellisen mieleinen työ. Oma onneni tulee aivan muualta.