Tulipa paha mieli. Lapsi soitti mummolasta että tylsää on kun aikuiset vaan tekevät omia juttujaan

kun mummo otti mukaan omiin askareisiinsa. Ei koskaan leikkinyt kanssani eikä minulla ollut siellä ikäistäni seuraa, mutta leivottiin yhdessä, hoidettiin kasvimaata ja käytiin marjametsässä. Jopa siivouspäivänä minulla oli erityistehtävänä portaiden pesu oman pienen ämpärin kanssa. Kauppapäivät oli kivoja kun mentiin potkurilla tai pyörällä kauppaan.



Joo, tietysti aika kultaa muistot, mutta sen verran tiedän että ikinä minulla ei aika käynyt mummolassa pitkäksi.



Eli kyse ei varmaankaan ole lapsesi kohdalla siitä, että hänelle pitäisi keksiä jotain erityistä tekemistä vaan siitä, että isovanhemmat eivät ehkä huomioi häntä tarpeeksi. Tai entä jos hänellä tuli vain koti-ikävä ja juuri tuolla hetkellä tuntui tuolta.

Isäni on tällainen, mutta pahaa mieltä(ni) lohduttaa hiukan se että hän ei osaa olla oikein kenenkään kanssa. Ei äitini, ei omien sukulaistensa, ei minun lapsena eika aikuisena... Häärää aina omiaan, aina on joku agenda päivälle ja tulevista ei vielä tiedä, niitä ei voi varata mihinkään asiaan. =((((((

Ysikö se tuossa oivaltaa, että tuskin ne tenavat ihmeitä odottaa. Että edes juttelisi jotain, ettei nyt olisi sellainen olo että tiellä on tai ihan kuin ei olisi olemassakaan. Ei toisen huomioimiseen kovin paljon tarvitse.

Omat isovanhempani osasisivat kohdata minut niin että saan voimaa siitä vielä nytkin vaikka isovanhempiani ei enää olekaan. Ei heillä ollut kummoisia asioita eikä siellä polvillaan kanssani lattialla koluttu. Mummo kuori tuvan rappusilla perunoita ja rupateltiin kaikenlaista.

että eivätkö isovanhemmat huomioi lasta lainkaan vai että eivätkö he vain jaksa koko ajan keksiä tekemistä lapselle.



Mihin ap lapsesi on siis tottunut - järjestätkö sinä hänelle koko ajan tekmistä ja leikit hänen kanssaan, ja nyt kun lapsi ei saakaan samanlaista huomiota, hän ei kestä sitä. Tällöin minusta isovanhemmat eivät tee mitään väärin ja lapsesi voi itsekin keksiä tekemistä tai puuhata isovanhempien mukana.



Mutta jos kyse on siitä, että isovanhemmat jättävät lapsen huomioimatta eivätkä ole "läsnä" niin tilanne on tietysti kurja :( Meillä kun lapset ovat isovanhemmilla niin välillä isovanhemmat tekevät omiaan ja lapset saavat itse viihdyttää itseään. Sitten taas välillä leivotaan yhdessä tai pelataan tai muuta vastaavaa, välillä saavat auttaa mummia esim. kodinhoidossa, ihan kuin kotonakin.

Minusta on olennaista, että isovanhemmat jollakin tavalla huomioivat lapsen, esim. jutellaan yhdessä, tehdään yhdessä asioita. Ei niinkään se mitä tehdään.

itse tekemistä?



Itse oli lapsena kaiket kesät mummolla eikä siellä muita lapsia ollut, eikä isovanhemmat koskaan mitään leikkineet.

http://www.starcraft2-wiki.com/cialis.html taking cialis and viagra together 8-OO http://www.simblaa.com/prednisone.html prednisone qwgtj http://www.buihoanganh.com/cheap_auto_insurance.html car insurence moaf http://www.punamarts.com/cheap-car-insurance florida auto insurance 896442

Tuskin kotonakaan ollaan koko ajan lapsen kanssa eli eiköhän se ipana ihan hengissä pysy, vaikka ei ole koko ajan ohjattua tekemistä. Lapselle tekee hyvää kyllästyä ja tylsistyä, sitä kutsutaan myös nimellä flow.

Osittain on kyse juuri siitä, että isovanhemmat eivät osaa kuunnella lapsen "tärkeitä" juttuja vaan pälisevät kovalla äänellä omia tärkeämpiä juttujaan keskenään. Lapsi jää sivusta katsojan rooliin, ulkopuolelle ja yksin. Kun ei ole edes sitä kissaakaan enää, joka leikkisi. Tulee pitkä viikko lapselle ja äidille. Isäkin on töissä.

tämä on siitä hauska palsta, että pääsee kurkkaamaan kuinka joku pauhaa ihan omalla radallaan. Tarkoitan nro 12. Menikö pikkuisen ohi ja muuten googlaapa se flow, niin opit tietämään senkin. Vieraassa paikassa lapselle tulee varmaan orpo olo, jos kukaan ei piittaa. Kasvatustieteilijänä vinkkaan, että lapsi tarvitsee aina uudessa paikassa "varaemon" joka ottaa tenavan vaikka koulukäisenkin huostaansa kun oma äiti ei ole paikalla. Toiset ikävöivät, toiset tekevät pahojaan, toiset etäännyttävät itsensä tilanteesta. Ja toki lapsi yleensä jotenkin pärjää vaikka olisikin henkisesti hetken yksin, mutta ei se häntä vahvista mitenkään.

näitä lukiessa tulee taas ajatelleeksi sitä, miten kiitollinen olenkaan omasta äidistäni. En mäkään muista että aikuiset olis kauheasti meidän kanssa varsinaisesti leikkinyt, vaan me keksittiin itse kaikkea ja leikittiin veljen ja naapurin pojan kanssa.

Nykyään, kun mulla on omia lapsia, äitini tykkää kovasti olla poikani kanssa ja ottaa hoitoon. Eikä varsinaisesti leiki,vaan se on nimenomaan sitä, että poika menee mummun kanssa niissä hommissa mitä mummu muutenkin tekis; ruokkii eläimiä, tekee ruokaa, tiskaa, haravoi ym. Ja poika on aina ihan innoissaan. Niin mä kotonakin otan aina pojan vastaaviinn puuhiin mukaan. Ne on lappsen mielestä parhaita juttuja. Poika siis 2v, toinen vielä vauva mutta pyrin siihenn että oppivat keksimäänn yksin ja keskenään tekemistä. Toki valvon ja osallistun mutta ei vanhemman pidä mikään sirkuspelle olla.

jatkan vielä että ymmrrän ap:ta täysin. Eksyin pahasti aiheesta. Jos isovanhemmat ei huomioi, on se iahn eri asia kuin se leikittämättä jättäminen. Tottakai lapselle tulee ikävä olo jos jätetään ihan ulkopuoliseksi. Anteeksi siis ap, en tarkoittanut olla kärkäs, vaan ymmärrän pahan mielesi:( lapsella varmasti kurja olo.

Luojalle kiitos siita! Kumpikaan ei varsinaisesti ole leikkinyt lasten kanssa, mutta niin vaan on lapset kertoneet moneen kertaan rakastavansa mummoja. Ja mielellaan menevat mummoillensa.



Lapset ovat ihmisyydeltaan ja hyvaksynnan tarpeiltaan tasa-arvoisia aikuisen kanssa. Heita ei pida ignoorata tai vaheksya. Tekemista ei tarvitse keksia, kun on lasna. Vaikka sitten siina tiskialtaan tai marjapuskan aarella!

Ja sekin viela, etta tuollaiset huomioivat isovanhemmat opettavat lapsille niin paljon hyodyllisia kaytannon asioita, ihan huomaamattaan :)

ja voisi pitää vaikka luennon siitä, mitä se flow on. Juuri sitä, että ei tehdä mitään. Silloin saa rauhassa tylsistyä.



Eikä se mummola ihan vieras paikka voi olla, jos lapsi sinne laitetaan.

Ihan luonnosta löytyy paljon materiaalia keittiöleikkeihin.

Älä viitsi marista, kun olet saanut lapsellesi hoitopaikan syysloman ajaksi.

Olisit tosiaan hoitanut lapsesi itse tai lopeta se maukuminen.

Aivan älyttömiä vastauksia olet saanut. Olen aidosti pahoillani tämän palstan äideistä, jotka ihan väkisin näkevät pahuutta ja huomauteltavaa kaikessa.



Lapsi on mummolassa pois omasta kodistaan, pois omien lelujensa luota ja pois vanhenpiensa luota. Ei kai ole ihme jos lapsi silloin tarvitsee ehkä tavallista enemmän huomiota? Ei viihdyttämistä, leikittämistä jne. vaan läsnäoloa ja välittämistä. Se on juuri sitä että tulee kuulluksi ja muutenkin huomioon otetuksi.



Oma äitini on kauan yksin asunut ja elänyt. On täysin tapojensa orja. Tuijottaa telkkaria tunti tolkulla , lukee lehtiä ja täyttelee ristikoita. Aamuisin kun täytyisi selvitä liikkeelle, niin meikkaa ja huolittelee itseään tolkuttoman kauan. Ei puhettakaan että auttaisi lasten hoidossa. On myös vakaasti sitä mieltä, että lasten on viihdyttävä omissa oloissaan ja mieluusti hiljaa. Äitini asuu 60 neliön rivarissa. Siinä on lasten mahdotonta viihdyttää itseään kotieläinten kera navetassa. Myöskään ruokaa hän ei laita eli täysin eineksillä siellä elellään.

Lapseni oli mummilla yötä viime kesänä ( 4v ). Kertoi, että aamulla tuli itku ja äitiä ikävä, kun mummi ei jaksanut nousta ja nukkui vain. Eipä tuntunut kivalta kuulla. Tiedän kyllä, että hän on aamu uninen...Olisi kuitenkin noussut edes lastenohjelmat toiselle laittamaan.

onko kyse välinpitämättömistä aikuisista vai siitä ihan tavallisesta lapsen tylsistymisestä.



Isnäsnä tuo "mitä mä tekisin" on luovuuden alku.

..se lapsi raukka on laitettu sinne mummolaan??????????????? haloo!

Joudun myöntämään, että omat vanhempani ovat juuri tuollaisia: lasta ei kuunnella ja arvosteta, joten lapsi ei ymmärrä olevansa tärkeä isovanhemmilleen. Ehkä hän on, mutta isovanhemmat eivät osaa oikeaa läheisyyttä ja läsnäoloa lapsen kanssa. Yleensä lapseni ovat arvokkaita silloin, kun tekevät jotain isovanhempien mielestä etevää (esim tietokoneen näppärä käsittely) tai sanovat jotain nokkelaa. Niitä kerrotaan mielellään suvulle ja tuttaville, mutta kun lapset ovat paikalla, tehdään mielummin ristisanoja, kuunnellaan uutisia tms, eikä osata OLLA lapsen kanssa. EN odota huvipuistoa, enkä elämyksiä, ihan vaan pysähtymistä keskustelemaan ja kuuntelemaan...