Tulipa paha mieli. Lapsi soitti mummolasta että tylsää on kun aikuiset vaan tekevät omia juttujaan

mutta tuosta Flow-tilasta minulla on kyllä ihan toisenlainen käsitys?!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Flow



Tylsistyminen mahdollistaa flow-tilan, mutta ei ole itse flow. Tylsistymisestä ei välttämättä seuraa flowta, eikä tylsistyminen ole flow-tilalle edellytys.



Jos 12 olet myös kasvatustieteilijä, kuinka nonsaleeraat kokonaan lapsen sekundääristen perustarpeiden tyydyttämisen? Jos lapsella on ikävä, hänellä on ikävä. Tiedätkö tunteen? Se ei ole seurausta siitä, että ei ole huvipuistoa, ikävän tunne kumpuaa syvemmältä.

lähes joka päivä mummulla/vaarilla hoidossa (6 päivänä viikossa). Äiti vauvan kanssa kotona ja kun sitten harvoin pääsee (isänsä tultua töistä)leikkiin ikäisensä kanssa on ihan kuutamolla kaikesta.



Kun on tottunut, että aikuinen viihdyttää niin on sitten mun "riesana". Meillä kun lapset leikkivät keskenään silloin kun kavereita on. Hyvin pientä ohjausta alussa jos eivät meinaa keksiä mitään.



Mutta ei tämä tyttö roikkuu kokoajan voisitko sitä voisitko tätä, haluan pullaa, saanko keksin,jäätelön mehujään. Ei uppoa neidille, että tämä ei ole mummolla, jossa lapsi vaiennetaan herkuilla helpoksi. Ei kelpaa syyksi se, että meillä ei nyt ole herkkuhetki, eikä jälkiruoka (yleensä jatkaa kerjäämistään, olen jo syönyt kotona oikean ruoan). Tuleva eskarilainen joka ei osaa leikkiä lasten kanssa jos aikuinen ei roiku kolmantena pyöränä.



Eli en kyllä näe mitään pahaa siinä, että mummu ei kokoaikaa viihdytä..ja ap oletko ihan varma, ettei lapsesi vedätä sinua..lapset on aika taitavia aistimaan mitä tunteisiin vetoavaa kannattaa vanhemmille sanoa : )

ap: lapsella äitiä ikävä ja isovanhemmat ovat piittaamattomia, niin kenenkäs syy se on ap;n tietysti joka odottaa että mummilla on huvipuisto ja ap:n tietysti kun kerran on hemmotellt lapsensa pilalle kun ei koko ajan joku leiki lapsen kanssa ... koko ajan.

Eikö isovanhempien tarvitse osata edes alkeellisimpia käytöstapoja nykyään? Isovanhemmilta ei voi toivoa mitään. Tämä on kumma palsta. Ei kai tässä kovin kummoisesta ollut kyse, vai? Ettekö kotona puhu lapsillenne mitään. Sehän on hemmottelemista. Ette kai koske lapseenne ettei vaan mene piloille?

ap: lapsella äitiä ikävä ja isovanhemmat ovat piittaamattomia, niin kenenkäs syy se on ap;n tietysti joka odottaa että mummilla on huvipuisto ja ap:n tietysti kun kerran on hemmotellt lapsensa pilalle kun ei koko ajan joku leiki lapsen kanssa ... koko ajan. Eikö isovanhempien tarvitse osata edes alkeellisimpia käytöstapoja nykyään? Isovanhemmilta ei voi toivoa mitään. Tämä on kumma palsta. Ei kai tässä kovin kummoisesta ollut kyse, vai? Ettekö kotona puhu lapsillenne mitään. Sehän on hemmottelemista. Ette kai koske lapseenne ettei vaan mene piloille?

eivät siis huomioi lasta tarpeeksi? Olisiko kyse tästä?

Ei minullekaan mummoni keksinyt tekemistä tai leikittänyt, mutta otti minut mukaan omiin tekemisiinsä, jos niin halusin. Eli huomioi minut muutenkin kuin ruoka-aikana. Eräät kun täällä nyt tuntuvat syyttävän lasta.

Minusta tuntuu, että nykyään isovanhemmat eivät osaa olla lastenlasten kanssa. Ainakaan eivät minun vanhempani. Ensin odottivat lastenlasta kuin kuuta nousevaa, mutta nyt eivät ehdi/malta keskittyä lapseen kylliksi. Pappa puuhailee koko ajan "kiireissään" omiaan ja poika yrittää juosta perässä. Mummo katsoo tv:tä/lukee lehtiä/tekee käsitöitä/jaarittelee minulle eikä tunnu kuulevan pojan "tärkeitä asioita". Monesti keskeytän äitini ja pyydän häntä kuuntelemaan välillä pojan tärkeät uutiset. Ja pojalla siis ikää 3,5 v. Poika jaksaa olla isovanhemmilla max. 2-3 h ja alkaa kärttämään kotiinlähtöä, ensin leikittyään yksin leluilla ja yrittäessään kertoa asioitaan mummolle :-/

Joten ymmärrän ap:n harmistuksen.

Hirveellä innolla tulee "poikia katsomaan", sitten ei viitsi mitään heidän kanssaan tehdä tai juttujaan kuunnella, pikemminkin käskee olemaan hiljaa vähän väliä. Mäkin yritän ohjata äitiäni edes vähän huomaamaan lapsia, mutta vähän vaikeaa se on. Onneksi lapsilla on parit muutkin isovanhemmat, jotka taitavat läsnäolon hieman paremmin.

joka tällä hetkellä tarvitsee meidän isovanhempien apua. On tokaluokkalainen suloinen lapsi. Tulee mielellään ja sanotkin äidilleen mummila tuntuu ihan omalta kodilta. On kouluaikaan joka päivä. Mutta ei me joka hetkeä olla lapsen kanssa. Ukki pelaa korttia ja minä olen vain muuten lähellä. Enemmän lapsi on minun kanssa. Lapsella on tässä naapurissa paljon kavereita leikkivät yhdessä, mutta on turvapaikkka lähelllä. Olemme monta kertaa sanoneetkin ,että ihana kun, tuo lapsi on meillä. Muut on josen verran isoja, että käyvät moikkaamassa. Ja osa asuu niin kaukana ettei voida usein tavata.

niin niihin liittyi kolmenlaista tekemistä: "oikeisiin" maatalon töihin osallistumista navetassa, heinäpellolla, mansikkamaalla ja tuvassa; omia tutkimusretkiä mm. mummolan vintillä, mistä löytyi ehtymättömästi kaikkea mielenkiintoista, sekä kirjakaapilla, sekä välillä pelmausta pikkuserkkujen kanssa. Korttipelejä pelasimme välillä, mutta muuten yhdessäolo oli juuri sitä yhdessä tekemistä ja tarinointia.



Mielestäni on tärkeää, että lapset oppivat ideoimaan itse tekemistä. Nykysysteemi virikehoitoineen ohjaa siihen, että lapset saavat kaiken valmiina eivätkä osaa oma-aloitteisesti tarttua oikein mihinkään. Ja ap:n tapauksessa epäilen kyllä (kaikkien kasvatustieteilijöiden paatosta uhmatenkin), että lapsi saattaa hieman vedättää. Tylsää siellä mummulassa varmaan on jos ei lähde mukaan isovanhempien tekemisiin ja siinä on samalla erinomainen tilaisuus vedota äidin syyllisyydentunteisiin puhumalla ikävästä. Mitä jos ap kyselisi, mitä ne aikuiset oikein tekevät ja ehdottaisi, että lapsi menee siihen mukaan.

Puhuit ristikoiden ratkomisesta ja uutisten kuuntelemisesta. Entä puutarhahommat, nikkaroinnit, leipominen, muut taloustyöt jne.? Lenkkeily? Uimahalli? Kirjasto? Kauppareissut?

Joudun myöntämään, että omat vanhempani ovat juuri tuollaisia: lasta ei kuunnella ja arvosteta, joten lapsi ei ymmärrä olevansa tärkeä isovanhemmilleen. Ehkä hän on, mutta isovanhemmat eivät osaa oikeaa läheisyyttä ja läsnäoloa lapsen kanssa. Yleensä lapseni ovat arvokkaita silloin, kun tekevät jotain isovanhempien mielestä etevää (esim tietokoneen näppärä käsittely) tai sanovat jotain nokkelaa. Niitä kerrotaan mielellään suvulle ja tuttaville, mutta kun lapset ovat paikalla, tehdään mielummin ristisanoja, kuunnellaan uutisia tms, eikä osata OLLA lapsen kanssa. EN odota huvipuistoa, enkä elämyksiä, ihan vaan pysähtymistä keskustelemaan ja kuuntelemaan...

Mummin pitää viikoksi lopettaa ruoanlaitto, tiskaus, siivoaminen, postinhaku, pihanhoito ja kaikki mahdollinen kotityö. Uutisia ei saa katsoa, eikä puhua puhelimessa.



Muuten lapsi marisee äidilleen, ettei hänelle keksitty tekemistä ja isovanhemmat ei palvoneet pikkukeisaria.



Ap.n lapsi lie ainokainen, jota on passattu oikein urakalla.



Kyllä maailma kouluttaa vielä.