Tulipa paha mieli. Lapsi soitti mummolasta että tylsää on kun aikuiset vaan tekevät omia juttujaan

Ilmeisesti lapsen pitäisi istua nurkassa hiljaa koko viikko ettei vahingossakaan häiritsisi isovanhempiaan. Koska muuten lapsi voi luulla olevansa jotakin. Ja ap:n pitää kiitellä vuolaasti, kun mummo on niin uhrautuva.

Voisiko lapsi keksiä itse itselleen puuhaa?

Kyllähän se mummolassa kai sentään ruuan ja nukkumapaikan saa vaikkei nyt varsinaisesti seuraa saisikaan.

Kun mä olen ollut mummolassa niin itse mun on täytynyt itseäni viihdyttää, mummo on laittanut, ruokaa, kutonut, katsonut tv:tä jne. Ei leikkinyt mun kanssa ikinä mitään.

tuntuu monet vastaajat kuvittelevan jokaisen mummon asuvan maalla. Tiedättekö, nykyään monet mummot asuvat kerrostalokaksiossa! Ei voi mennä yksin navettaan tai edes ulos, riippuen lapsen iästä.

Jos mummo ei ole hankkinut lapsille mitään leluja (tai lapsi vienyt mukanaan), niin kyllä siellä tylsää tulee. Varsinkin jos lasta ei huomioida mitenkään.

Ei lapsen kanssa leikkiä tarvitse, mutta voi ottaa mukaan tiskaamaan, ruokaa laittamaan ym. Ja samalla vaikka jutella!

Minun lapsuuteni onnellisimmat muistot ovat maalta mummolasta, jossa leikin vintillä, samoilin lähimetsässä ja kehittelin kaikenlaisia juttuja. Muita lapsia siellä ei ollut ja mummolla oli omat huushollihommansa.

ellei siis ole aivan avuttomaksi opetettu ruikuttaja!

Mummin pitää viikoksi lopettaa ruoanlaitto, tiskaus, siivoaminen, postinhaku, pihanhoito ja kaikki mahdollinen kotityö. Uutisia ei saa katsoa, eikä puhua puhelimessa. Muuten lapsi marisee äidilleen, ettei hänelle keksitty tekemistä ja isovanhemmat ei palvoneet pikkukeisaria. Ap.n lapsi lie ainokainen, jota on passattu oikein urakalla. Kyllä maailma kouluttaa vielä.

vaan aidosta LÄSNÄOLOSTA lapsen kanssa. Kyllä siinä perunoita kuoriessa voi samalla keskustella lapsen kanssa, yhdessä postilaatikolle, katsotaan sitä telkkariakin yhdessä (sopivia ohjelmia). JOTKIN asiat voidaan siirtää hieman myöhemmäksi. Eli pakko ei ole joka päivä kello 14 imuroida olohuonetta...

jos mummolassa todella kohdellaan kuin ilmaa niin ymmärrä ap:n harmistuksen oikein hyvin.



Mutta ymmärrän kyllä erinomaisesti niitäkin vastaajia jotka viittaavaat sellaiseen tilanteeseen että lapsi on tottunut siihen että aikuisten pitää koko ajan viihdyttää.

Eräässä tuttavaperheessä juuri näin. Lapsille pitää olla koko ajan jotain ohjelmaa ettei vain ehdi tylsistyä,ehkä vähän äidillekin joka on kotiäiti eikä oikein tajua että suurin osa ihmisistä joutuu tekemään duunia eikä voi keskittyä kaiken aikaa siihen että mitä kivaa seuraavaksi tehtäis....

ettei hän aina ole keskipiste ja kaikki ei pyöri hänen ympärillään... Kaiken tekemisen ei tarvitse tulla ulkopuolelta, joskus voi keksiä ihan itse.

aina kun rajoitamme pleikkarin pelaamista tai pyydämme osallistumaan arki askareisiin tai muuten vaan ei huvita niin soittaa äidilleen että kuinka tylsää on. Ja kyse ei ole etteikö huomioitaisi häntä ja puuhattaisi yhdessä mutta välillä on tehtävä myös aikuisten juttuja, ruokaa ja siivousta vai haluatko että lapsesi ei saa ruokaa ja elää sotkun keskellä. Ota selvää tosi asioista ensin...

Isäni on tällainen, mutta pahaa mieltä(ni) lohduttaa hiukan se että hän ei osaa olla oikein kenenkään kanssa. Ei äitini, ei omien sukulaistensa, ei minun lapsena eika aikuisena... Häärää aina omiaan, aina on joku agenda päivälle ja tulevista ei vielä tiedä, niitä ei voi varata mihinkään asiaan. =((((((

Jospa isälläsi on asperger tai muu piirre, jota ei vain ole osattu diagnosoida aikoinaan. Kuulostaa paljolti autistiselta...

sen lapsen sinne luokseen jos mitenkään ei jakseta lasta huomioida siellä. Totta kai lapselle tulee orpo ja yksinäinen olo jos joutuu olemaan siellä ihan yksikseen :( ja tosi kurjaa myös jos eräät tosiaan ovat sitä mieltä että se on oikein ja asiallista.

Tyttö oli aina kovin suruissaan kun isovanhemmat eivät häntä huomioineet mitenkään. ei pyydelty yökylään eikä muutakaan vaikka serkkuja pyydettiin senkin edestä. Kerran sitten tyttö sai kutsun mummilaan yökylään ja voi jestas sitä 7v lapsen riemua. Soitti sitten illalla mummilasta itku kurkussa ja pyysi päästä kotiin. Hänelle oli selvinnyt että hänet oli sinne pyydetty vain ja ainoastaan pienempien serkkujen lapsenlikaksi. Oli laitettu piirtetlemään ja leikittämään pienempiä :( muistan ikuisesti sen lapsen murheen ja pahan mielen.

Vanhempani tekivät varhain sen ratkaisun, että päättivät mieluummin leikata nurmikkonsa kahdesti viikossa kuin tutustua lapsenlapsiinsa.



Nyt ruikuttavat, kun teini-ikäiset eivät tule junalla heille pitkästymään ilman tietokonetta, kirjojaan ja kavereitaan sekä lemmikkejään.



Ymmärrän hyvin: miksi lapset haluaisivat kahden puolikuuron, itsekkään kääkän luo, kun en sinne tahdo enää minäkään. Telkkukin huutaa kuin fan, kun eivät vähemmällä kuule, mitä Kotikadussa sanotaan.



En todellakaan halunnut näin käyvän, mutta vanhemmilleni on se nurmikon pituus ollut aina tärkeämpi kuin läheiset ihmiset. Ehkä heitä nyt 80-vuotiaana alkaa mietityttää, miksi ihmiset kaikkosivat ympäriltä.

itse tekemistä?

Itse oli lapsena kaiket kesät mummolla eikä siellä muita lapsia ollut, eikä isovanhemmat koskaan mitään leikkineet.

Jos ei mihinkään saa koskea, jos sotkeminen on kielletty eikä torpasta saa ulos mennä, vaikea siellä on kenenkään viihtyä. Osa isovanhemmista on natseja.

sanoa isovanhemmiksi, jos eivät lapsen kanssa touhua.



Onneksi omat vanhemmat, varsinkin äiti, on niin kultainen, että jaksaa olla lasten kanssa ulkona, leikkiä ja keksiä vaikka mitä.



Ilmankos niin mielellään sinne haluavat, tosin pitää tässä asiassa muistaa, että lapsia ei sinne mummolaan joka viikonloppu noin vain nakata.



Hekin nimittäin haluavat olla rauhassa. Silloin tällöin, vaikka mummi välttämättä haluaisi ottaa lapset luokseen, en heitä sinne vie, koska haluan, että heilläkin on omaa aikaa. Tai vien ehkä sitten vasta lauantai-iltana.

jos olet töissä.

Minun lapsuuteni onnellisimmat muistot ovat maalta mummolasta, jossa leikin vintillä, samoilin lähimetsässä ja kehittelin kaikenlaisia juttuja. Muita lapsia siellä ei ollut ja mummolla oli omat huushollihommansa.

Ei ne osaa keksiä omia juttujaan. Taas isovanhemmat on tottuneet, että lapset keksii omia leikkejään, ei ne ole tottuneet askartelemaan ja leikittämään lapsia.



Tekee varmaan lapsillesi ihan hyvää joutua miettimään ihan itse mitä tekis. Enkä tarkoita nyt lainkaan moittia kasvatustanne tai sen suuntaista, ihan vain meinaan että monet lapset (erityisesti kaupungissa) on tottuneet leikkimään ensin päiväkodissa aikuisten määräämiä juttuja, sitten harrastamaan jotain ja kotonakin usein aikuiset keksii askarteluja ja puuhailuja. Joissa ei sinänsä mitään vikaa, mutta ei ole ihme jos eivät sitten itsekseen leikkiessä viihdy.

Minun lapsuuteni onnellisimmat muistot ovat maalta mummolasta, jossa leikin vintillä, samoilin lähimetsässä ja kehittelin kaikenlaisia juttuja. Muita lapsia siellä ei ollut ja mummolla oli omat huushollihommansa.

mutta nyttenpä eletäänkin 200 lukua eikä mitään 1900 luvun puoltaväliä :)

Kullä omien mukeloiden mummit ja papat on aina olleet läsnä ja touhunneet lasten kanssa kun lapset ovat sinne menneet.Nii ja ärsyttäviä nuo kommentit että mikset itse hoida.

Pitäisikö sanoa ei käy kun mummi soittaa että haluaako pari mukulaa lähteä mökille viikonlopun viettoon esimerkiksi.lapsethan lähtevät riemusta kiljuen.Meillä ainakin on niin että välillä mummi pyytää lapsia luokseen ja välillä me kysytään voisivatko lapsia vahtia jonkun jutun takia.

T:Ei ap

eli eletään 2000lukua eikä 200 lukua :)

eivät siis huomioi lasta tarpeeksi? Olisiko kyse tästä?

Ei minullekaan mummoni keksinyt tekemistä tai leikittänyt, mutta otti minut mukaan omiin tekemisiinsä, jos niin halusin. Eli huomioi minut muutenkin kuin ruoka-aikana. Eräät kun täällä nyt tuntuvat syyttävän lasta.



Minusta tuntuu, että nykyään isovanhemmat eivät osaa olla lastenlasten kanssa. Ainakaan eivät minun vanhempani. Ensin odottivat lastenlasta kuin kuuta nousevaa, mutta nyt eivät ehdi/malta keskittyä lapseen kylliksi. Pappa puuhailee koko ajan "kiireissään" omiaan ja poika yrittää juosta perässä. Mummo katsoo tv:tä/lukee lehtiä/tekee käsitöitä/jaarittelee minulle eikä tunnu kuulevan pojan "tärkeitä asioita". Monesti keskeytän äitini ja pyydän häntä kuuntelemaan välillä pojan tärkeät uutiset. Ja pojalla siis ikää 3,5 v. Poika jaksaa olla isovanhemmilla max. 2-3 h ja alkaa kärttämään kotiinlähtöä, ensin leikittyään yksin leluilla ja yrittäessään kertoa asioitaan mummolle :-/



Joten ymmärrän ap:n harmistuksen.