Outo parisuhdeongelma,olen periaatteessa rakastunut toiseen mieheen
Olen ollut mieheni kanssa nyt 9 vuotta yhdessä,meillä on kaksi lasta. Olemme naimisissa. Meillä on aina mennyt hyvin, riitoja on ollut toki niin pieniä kuin suuriakin mutta niistä ollaan päästy yli. Mies sanoo minulle aina, että ei osaa kuvitella olevansa toisen naisen kanssa. Minä olen kuulemma ainoa ihminen joka ymmärtää häntä. Minulla on sama tunne häntä kohtaan. Vietämme paljon aikaa yhdessä kahdestaan sekä muksujen kanssa. Hassuttelemme miehen kanssa ja seksi on upeaa.
Olen huomannut yhteisen ystävämiehemme aivan uudessa valossa. Minua jollain tavalla kiehtoo hänen ulkonäkönsä, äänensä, musiikkimakunsa etc. Tämä mies on ollut alusta alkaen jollain tavalla kiinnostunut minusta. Jos lähden kaveriporukalla ulos viihteelle ja mies tulee mukaan, juttelemme paljon kahdestaan ja välillämme on pientä viatonta flirttiä.
En koskaan voisi pettää miestäni, se ei todellakaan ole mielessäni kun kirjoitan tätä tekstiä. Minulle on iskenyt pieni ahdistus siitä,että olisin koko loppuelämäni mieheni kanssa. Mieheni on minun ensimmäinen poikaystäväni ja minusta tuntuu, että jään jostain paitsi. Periaatteessa minua ahdistaa se, että minun treffielämäni oli sitten tässä, en pääse iskemään miehiä ja harrastamaan yhden illan suhteita. Onko tämä toiseen 'ihastuminen' ohimenevää, onko jollain muulla ollut samanlainen fiilis? Kamala fiilis kun ajattelen tällaisia :(
Kommentit (42)
Itse olen aika kova ihastumaan, olen ollut aina. Asiaa ei auta se, että minulla ei yleensä ole ollut vaikeuksia miesten kassa - olen aina "saanut haluamani". Onneksi en ole kova flirttailemaan (todellakaan!), vaan päin vastoin hyvin pidättyväinen (ainakin omasta mielestäni).
Itse olen ollut mieheni kanssa vasta viitisen vuotta, meillä on kaksi lasta. Ensimmäiset vuodet kuluivat ilman ihastuksia, mutta nyt ihastun säännöllisin väliajoin, ehkä kerran pari vodessa, jos tapaan mielenkiintoisia miehiä, mitä työssäni ikävä kyllä tapahtuu.
Kuitenkin tiedän, että miestäni parempaa en koskaan voisi itselleni toivoa enkä löytää, enkä ikinä haluaisi häntä satuttaa. Niinpä minulle on päivänselvää, että ihastusten on jäätävä ihastuksen asteelle ja vain itseni tietoon.
Vaikeaa se joskus on. Viime keväänä ihastuin palavasti erääseen tuttuun mieheen ja haaveilin hänestä monta päivää tai jopa viikkoja. Olin niin tunteeni vallassa, että miehenikin varmaan aavisti jotakin. Onneksi en kuitenkaan voinut tavata tätä miestä uudestaan minkään viattoman verukkeen varjolla, vaan jouduin olemaan hänestä erossa useita kuukausia. Tänä aikana ihastukseni ehti laantua, ja nyt voin rauhallisesti hymistellä asialle. Niin ja miettiä uutta ihastustani...
Ei kai tämäkään mikään hyvän vaimon ensimmäinen tuntomerkki ole, mutta ainakaan en koskaan tee mitään enkä tule tekemäänkään. Kyllä se ihastus siis ihan oikeasti ajan kanssa laimenee, ap.
Me oltiin miehen kanssa oltu yhdessä n. 8 vuotta kun ihastuin hänen serkkuunsa, onneksi meni suht.nopeasti ohi, koska tämä kyseinen serkku on oikeasti aivan nolo tapaus. Ajatteli, että kyse on siitä kuuluisasta "7 vuoden kriisistä", että pitkässä suhteessa elämä on tasaista ja sitä kaipaa jotain vaihtelua. Seuraava ihastuminen tuli siinä 14 vuoden paikkeilla, sekin meni ohi. Nyt ollaan oltu 20 vuotta ja huomaan että olen vähän ihastunut työkaveriini. Onneksi kun tiedän että nää on vaan ohimeneviä juttuja, eikä niiden eteen tarvitse tehdä mitään, niin ei ole mitään hätää omassa parisuhteessa :-)
en tätä ihastustani näe, vain jos satun lähtemään viihteelle. Eli melko harvoin, sen takia ihastunkin häneen aina uudestaan ja uudestaan. Senkin voin kyllä sanoa, että en voisi kuvitellakaan harrastavani seksiä hänen kanssaan tai mitään muutakaan vastaavaa. On vain mukava olla hänen flirtin kohde..Tulee sellainen olo, että jos jäisin sinkuksi niin minulla olisi jonkinlaista vientiä miesrintamalla. Oikeasti häpeän itseäni :( Jos mieheni kertoisi minulle olevansa ihastunut toiseen naiseen, tulisin todella surulliseksi. Ja mitä minä itse teen? juuri sitä :(
ap
Eihän ihminen mitään tunteilleen voi. Ne tulee ja menee. Jos olet päättänyt pysyä nykyisen kanssa, niin ei kai tässä mitään ongelmaa ole.
Eihän ihminen mitään tunteilleen voi. Ne tulee ja menee. Jos olet päättänyt pysyä nykyisen kanssa, niin ei kai tässä mitään ongelmaa ole.
Ongelmia syntyy sillä hetkellä jos ap on niin tyhmä että menee kertomaan miehelleen ihastuksestaan.
Ja ota siitä se "positiivinen puoli" itsellesi, eli se, että olet edelleen viehättävä ja haluttava myös muiden kuin oman miehesi mielestä.
Älä kerro miehelle, minusta asiassa ei ole mitään, miksi hänelle pitäisi moista kertoa, koska et ole ajatellut tehdä asialle mitään, jotta homma liikahtaisi eteenpäin.
Ole onnellinen siitä mitä sinulla jo on, ja tee siitä sellaista, että teillä, sinulla ja miehelläsi olisi jatkossakin asiat yhtä hyvin.
Ja jos se tosiaan se 30 kriisi kolkuttelee, niin tee jotain muuta repäisevää, vaihda työpaikkaa, alaa, hommaa uusi hiustyyli, tai harrastus tms.
Tässä kävi nyt niin, että sorruin pettämään miestäni ihastukseni kanssa...Päädyimme yhteisen baari-illan jälkeen hänen kämpilleen sänkyyn. Hän kertoi minulle, että hän on katsellut minua sillä silmällä jo silloin, kun minä ja mieheni aloimme seurustelemaan. En tiedä miksi, mutta lämpenin näille sanoille. Vituttaa, sillä seksi oli paskaa, mies jotain tökki vain ja sammui sitten. Mitä helvettiä mä teen..Olen niin idiootti, että toista saa kyllä etsiä...!Kerronko miehelleni?
ap
"sorruit" ja "päädyit"..sulla oli kyllä monta viikkoa aikaa olla sortumatta joten teit siinä ihan tietoisen päätöksen ja ainoa mikä sinua harmittaa on se, että mies olikin paska sängyssä ja nyt et näe hänessä enää mitään, eli petit turhaan. Jos seksi olisi ollut loistavaa ja mies vannoisi rakkauttaan niin pitäisit iloisesti yllä sivusuhdetta.
En jostain syystä ole nähnyt tätä aloitusta aiemmin, vaikka olen täällä vauvapalstalla hengannut ja kirjotellutkin. Kun luin ketjua eteenpäin, niin ajattelin kirjoittaa sulle, että älä vaan ikinä missään nimessä puhu sen ihastuksesi kanssa asiasta, millään tavalla - mutta no, se on vähän myöhäistä nyt.
Jos se, mitä kirjoitit avauksessa liitostasi ja miehestäsi pitää paikkansa, älä missään tapauksessa kerro miehellesi. Selvität asian itsesi kanssa, ja vain ja ainoastaan itsesi kanssa. Käy vaikka psykologilla, anna ajan kulua, kuulostele itseäsi.
Olet pettänyt miestäsi, no, se on ikävää, mutta ei siihen kuole. Ei siihen kuole parisuhteennekaan, paitsi jos menet kertomaan miehellesi. Hän ei mitenkään voi ymmärtää asiaa sinun kannaltasi, vaan tulkitsee sen omista lähtökohdistaan. Hän ei voi myöskään käsitellä ja kantaa asiaa sinun puolestasi.
kertoisit vaan laannutaaksesi oman tuskasi, mutta todellisuudessa kaataisit sen miehesi niskaan ja koko perhe todennäköisesti saisi tuta nahoissaan virheesi. Nyt olet vain hissun kissun etkä näe tuota ihastusta enää, sovitte ettei asiasta edes puhuta.
Kipeäähän se tekee itsellesi, mutta parempi näin kuin niin että mieskin saa kärsiä sinun keventäessä taakkaasi.
Tai sitten tää jälkimmäinen ei ollut ap. Mut noinhan siinä sitten käy. Siinäpä elät tuon "onnen" kanssa, kerrot miehellesi tai kestät taakkaa, pelkäät paljastuvasi, rikot perheesi jne.
Kun on tyhmä pää niin koko ruumis saa kärsiä, niihän se menee.
olen saanut laannutettua tunteitani ihastustani kohtaan. Olen menossa ensiviikon lauantaina kaveriporukalla ulos, mies jää kotiin. Ihastukseni tulee myös mukaan..mitähän tästä seuraa, outo fiilis taas seuraavan kuukauden?
ap
tossa kun sanoit, että ihastuksen käytös heittää sulla bensaa liekkeihin. Niin se voi olla. Yritä miettiä oletko todellakin ihastunut tuohon mieheen, vai voisiko se olla sitä, että saamasi huomio hivelee ja imartelee sinua?
Mulla oli samanlanen juttu, ja kun sitä oikein analysoin totesin, et mies voisi olla oikeastaan kuka vaan. Oli vaan balsamia haavoille tulla huomatuksi lasten ja kotonaolon jälkeen jonkun "vieraan" toimesta. Olin ihastunut ihastumisen tunteeseen, siihen jännitykseen. Eiköhän siinä ollut jokin ikäkriisikin mukana.
Pidä hyvä ihminen viihteellä tiukasti housut jalassa ja promillet pieninä! Ettei satu työtapaturmaa!
ehkä minäkin saatan olla ihastunut ihastumisen tunteeseen. Saan sitten huomiota keneltä tahansa mieheltä, se tuntuu kutkuttavalta kun mies ei tiedä esimerkiksi sitä miltä näytän kotona kammottavine kotivaatteineni etc. Mutta tämä ihastukseni pörrää ympärilläni koko ajan, huomauttelee että muut miehet yrittää iskeä minua, puolustaa minua jos joku sanoo jotain loukkaavaa, meinasi vetää yhtä miestä kerran turpaan kun tämä yritti tulla minulle juttelemaan baaritiskillä... Hän tuntuu ihan prinssiltä, mutta ei sen enempää. Housut todellakin pysyvät jalassa, en halua ihastukseltani mitään muuta kuin sitä huomiota.. ;)
ap
Huomio on mukavaa, huomio on ihanaa, huomio saa säteilemään. Ja, vaikka ei muuta haluaisikaan, humalassa huomion haku saattaa lipsahtaa liian pitkälle! Tiedän kokemuksesta. Siks kannattaa nauttia maltillisesti, jos itse jo nyt noin selvästi tunnistat vaaran elementit :)
t, 30
tee hänelle selväksi, että olet onnellisesti naimisissa PISTE. Ei kannata ruveta tulella leikkimään, että viettäisit hänen kanssaan paljon aikaa keskustellen/muutenkaan. Ajatuksilleen ei tietenkään voi mitään, mutta vanha sanonta poissa silmistä, poissa mielestä pitää kyllä paikkaansa lemmenasioiden suhteen.
Täällä olet aika paljon saanut kommentteja asiaasi, mutta jokuhan voisi käyttää niitä kannustimena ja lupana pettämiseen.
ap tässä pitkästä aikaa kirjoittelee, kun tapaus vieläkin tuo perhosia vatsanpohjaan. EN KIRJOITTANUT TUOTA AIKAISEMPAAN, ETTÄ OLISIN PÄÄTYNYT IHASTUKSEN KANSSA PETIIN. En ole päätynyt enkä haluakaan päätyä. Silti edelleen miehen näkeminen tuntuu kutkuttavalta, hän oli meillä jouluna syömässä. Mies käski hänet kylään meille, ettei hänen tarvitse olla yksin. No kyllähän siinä taas katseita vaihdettiin jne, argh miten vaikeaa elämä voi olla! Haluaisin olla hänestä erossa, mutta toisaalta haluan sitä huomiota mitä hän minulle osoittaa..En kestä kohta enää :(
oikea ap
Missä näet tätä ihastusmiestä? Etkö voi mitenkään päättää, ettet mene sinne, missä hän on?