Eroperheen tulisi automaattisesti kuulua lastensuojelun piiriin.
Tarkoitan tällä, että jos pariskunta joilla on lapsia eroaa, tämän perheen tulisi olla lastensuojelun asiakkaita automaattisesti. Lasten pitäisi saada terapiaa useamman vuoden ajan. Vanhemmille pitäisi pakollisena kuulua pariterapia-jaksoja, jossa selvitetään miksi olette eroamassa ja olisiko ero estettävissä.
Mielestäni ihmiset ovat nykyään niin uusavuttomia, ettei ne kykene ajattelemaan lapsen etua, vaan haetaan sitä helppoa elämää keinolla millä hyvänsä.
Kommentit (24)
Ero täytyy vain osata hoitaa nätisti ja lapsen hyvä huomioonottaen. Ero pitää myös käsitellä kunnolla ennen kuin aloittaa uuden suhteen. Nämä asiat ovat hukassa monella eronneella vanhemmalla nykypäivänä.
Rynnätään suin päin uuteen suhteeseen harkitsematta hetkeäkään mikä olisi lasten paras. Minä minä minä.
ole aina väärä vaihteohto, pointtini oli se, että tekeekö ihmiset kaikkensa, jotta eroon ei tarvitsisi päätyä.
Parisuhteessa kun arki ei ole aina juhlaa, joutuu tekemään kompromisseja ja laittamaan oman mukavuuden taka-alalle. Toisaalta ihmisen pitäisi olla tarpeeksi kypsä ennen kuin lapsia alkaa hankkimaan, parisuhteen olla hyvä ja turvallinen, siitähän on tarkoitus tehdä perhe jne.
Itsellä on lähipiirissä tuttuja, jotka parisuhdeongelmista huolimatta tekee lisää lapsia, eivätkä yritäkkään hoitaa suhdettaan parempaan happeen. Eroa toitotetaan tämän tästä. Ei se mitään tiedettä ole parisuhteen hoitaminen, tarvitaan vaan vähän viitseliäisyyttä! ap
hylkäämisestä tuossa mielessä mitä kerroit. Mutta suuri muutos lapsen elämään on siirtyminen ydinperheestä (yksi koti) viikko-viikko -systeemiin (kaksi kotia). Tunnen neljä kouluikäistä lasta, jotka asuvat viikko-viikko -systeemissä. Jokainen heistä oireilee ja pahasti.
En varsinaisesti ymmärrä miksi ero on lapselle suuri hylkäämiskokemus esimerkiksi vuoroviikkoperheissä. Häntä ei hylkää kukaan, vaan molemmat rakastavat vanhemmat säilyvät arjessa.
Oikein hyvä idea kyllä. Mutta keneltäpä ottaisit sitten terapian pois? Resurssit on rajalliset.
Mun erolapseni voivat nyt paremmin kuin koskaan. Eivät kylläkään ole mitään taaperoita enää, vaan reippaita koululaisia. Nyt heillä on kaksi jaksavaa vanhempaa ja kaksi riidatonta, rauhallista kotia. En sääli heitä enää.