Uusperheen äitipuolet!

Löytyisiköhän täältä ketään samassa tilanteessa olevaa. Meillä on neljä lasta, miehen 5-v ja 3-v, minun 2-v ja yhteinen 0-v. Kaikki lapset asuvat meillä jatkuvasti, ainoastaan oma 2-v tapaa isäänsä pari kertaa kuukaudessa. Ollaan tosi onnellisia miehen kanssa ja kasvatusasioista meidänei ole juurikaan tarvinut riidellä, koska kaikille on samat säännöt ja molemmat olemme pystyneet kiintymään myös toisen lapsiin. Miehen lapset ovat tavanneet äitiään viimeksi kesällä, koska äiti ei aina tapaamisiin kykene eikä häntä tunnu kiinnostavankaan.



Tunnen kuitenkin olevani jotenkin ihan yksin tämän asian kanssa! Tiedän muutman "äitipuolen", mutta mielestäni tämä sana on heidän kohdallaan vähän harhaanjohtava, koska tapaavat miestensä lasta/lapsia korkeintaan sen pari kertaa kuussa. Minä asun jatkuvasti näiden lasten kanssa eivätkä he käytännössä enää koskaan edes käy äidillään.



Lasten äiti kohteli heitä huonosti, joten tod. näk. myös siitä johtuen vanhimmalla lapsella (5-v tyttö) on mm. puheenkehityksen viivästymä eikä hän tunnu ymmärtävän asioita yhtä helposti kuin 3-v veljensä ja minun 2-v poikani. Käy toiminta- ja puheterapiassa. Itselläni tuntuu voimat loppuvan, kun tämä tyttö on äärimmäisen mustasukkainen minun 2-vuotiaalleni, mutta myös muille sisaruksilleen. Ei ymmärrä esim. vuorottelua tai sitä, että samat säännöt koskevat kaikkia. Käytännössä häneltä vaaditaan siis vähiten, koska on kuitenkin toisia lapsia vanhempi. Alussa oli helpompaa, mutta nykyään tyttö saa hirveät raivarit ja huutaa naama punaisena vihaavansa minua, jos komennan. Tönii 2-vuotiastani silmän välttäessä jne jne. Tähän asti olen pysynyt kasassa ja yrittänyt kaikin tavoin näyttää välittäväni, mutta sydän tuntuu särkyvän, kun tyttö taitaa ihan pikeasti luulla, että kohtelen häntä huonosti ja epäoikeudenmukaisesti. On meillä hyviäkin hetkiä, mutta joskus tekisi mieli antaa hänen vain olla. Käyköhän tässä niin, että en tule koskaan saamaan tytöltä kunnioitusta minkäänlaisena vanhempana?!



Mies sanoo, että toimin oikein ja olen hyvä äiti koko perheelle. Hän ei varmasti ymmärrä minua, koska omat lapset tietysti rakastavat häntä pyyteettömästi ja myös minun 2-v on hyväksynyt hänet täysin toiseksi isäkseen.



Ei ole helppoa tämä kokopäiväisenä äitipuolena oleminen. Välillä tekisi mieli jäädä töiden jälkeen tänne työpaikalle, kun kotiinmeno ahdistaa ja tulee jo valmiiksi huono olo.