Te, joilla hyväpalkkainen mies. Mistä hänet löysitte ja miten iskitte?

Tavastialla opiskelijabileissä. Ei ollut silloin hyväpalkkainen:). Nyt on kuten olen itsekin.

Miehiä on 3,5mrd. Kyllä siitä sietää valita mukava, kiinnostava, sopivan ikäinen, hauska, samoja mielenkiinnon kohteita omaava, fyysisesti vetovoimainen ja eri mittareilla menestyvä.

Eikä tällä suljeta pois omaa kunnianhimoa ja itsenäisyyttä. Mitenkään.

Ihan aiheellinen keskustelu.

Ulkomailta baarista, en tosin tiennyt varallisuutta kuin vasta sitten kun seurusteltiin jo kunnolla.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 09:46"]

Netistä silloin kun hän oli vielä pienipalkkainen.

[/quote]

Samoin minä. Ja en tullut ajatelleeksikaan, että tuosta muutamien vuosien kuluttua hän tienaa.. no, paljon.

"Mistä mä löydän hyväpalkkaisen miehen, jonka varoja voisin kupata? Osaan hymyillä rikkaille miehille, meikata nätisti ja zumbaan laiskasti kaksi kertaa viikossa. Miehen täytyy sitten arvostaa näitä mun taitoja tosi paljon"

Baarissa tavattiin, rutiköyhiä opiskelijoita oltiin sillon tosin molemmat! Kävin opintojen ohella töissä, miehelle se ei ollut oikein mahdollista kesälomia lukuunottamatta (lääkäri). Silloin elettiin mun tuloilla, nyt pääasiallisesti toisinpäin :D

Jospas ap ja muut elintasonnostajat pyrkisi itse tienaamaan paremmin. Niin sitä sitten ehkä saattaisi mahdollisesti tavata niitä paremmin ansaitsevia miehiäkin, kun liikkuisi ns. samoissa piireissä.

Rippileiriltä.. SIlloin hänellä ei tosin ollut vielä tuloja ollenkaan.

Netistä löytyi

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 10:30"]

Jospas ap ja muut elintasonnostajat pyrkisi itse tienaamaan paremmin. Niin sitä sitten ehkä saattaisi mahdollisesti tavata niitä paremmin ansaitsevia miehiäkin, kun liikkuisi ns. samoissa piireissä.

[/quote]

No mihin sitä miestä sitten enää tarvitsee?

Harrastustapahtumassa tavattiin, tosin oltiin silloin varattomia teinejä kummatkin :) Alettiin olla yhdessä ihan muista syistä kuin rahasta, raha tuli vain mukavana yllätyksenä myöhemmin.

Yliopistolta, aloitimme opinnot samassa pääaineessa samaan aikaan. Tai no, mies ei ehkä ole av-kriteereillä hyväpalkkainen, mutta keskivertoa paremmin tienaava kuitenkin.

Opiskeluaikana. Itse opiskelin terveydenhoitajaksi, hän kauppakorkeakoulussa. Rahalla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, että häneen rakastuin. Eikä ole edelleenkään. Ottaisin mieheni vaikka köyhänä.

Näihin kyselyihin on aina ollut tapana vastata naisille että ilmoitus sexwork.nettiin ja hinta tarpeeksi korkealle. Voitte olla varmoja ettei yksikään köyhä tule kahta kertaa vastaanotolle.

Kiertäisin kaukaa ne, jotka joko suoraan tai liian ilmiselvästi rivien välistä yrittävät tuoda esiin hyvätuloisuuttaan tai varakkuuttaan, elvistelevät jollakin autollaan ja hirmuhienoilla harrastuksillaan ja kelloillaan. Yleensä nämä ovat joko kaikkea muuta kuin varakkaita tai eivät ole varakkaita kovin pitkään tai ainakin päivittävät naisensakin samassa tahdissa auton kanssa eli parin vuoden välein viimeistään.

Oman hyvätuloiseni löysin hänen ollessaan vielä ihan pee aa. Opiskeltiin, ei ollut taustalla mitään suvun rahoja eikä perintöäkään tule koskaan mistään suunnasta tulemaan, mutta vaikutti fiksulta ja säästeliäältä. Opiskelualasta olisi voinut päätellä, että palkka tulee joskus olemaan ihan keskivertohyvä. Se olisi riittänyt minulle mainiosti, koska itsekin olen ihan hyvin palkattu. Pitkään olin itse se paremmin tienaava, mutta nyt on mies ajanut tuplasti ohi :)

Oisko sisäpiirin tietoa :)?

muuten tuskin oisin kiinnostunut

Yhteinen ystävä toimi välimiehenä ja käski tulevaa miestäni kirjoittamaan mulle sähköpostia. Mies oli aluksi vastustellut, mutta ystävä jaksoi kauan jankata, että kannattaa kirjoittaa. Itse en tiennyt tästä mitään. Asuimmekin eri maissa.

Kun lopulta mies kirjoitti, jokin vain kolahti saman tien. Nopeasti tuntui, kuin olisin tekemisissä parhaimman ystävän kanssa. Mies aina välillä vitsaili olevansa "tällainen köyhä duunari." Itsekin olin pienituloinen opiskelija, aina välillä elin pelkästään 260 euron opintotuen varassa. En pelästynyt siis ajatusta pienituloisesta miehestä, ainoastaan huolestuin, miten pienituloisen miehen kanssa hoidetaan kulut lasten tullessa perheeseen ja pystyinkö olemaan kotiäiti.

Mies tuntui todella hyvältä ja taloudellisesti niukka elämä ulkomailla hänen kanssaan ei pelottanut; mies oli veitsen terävä älyltään, syvällinen, hauska, empaattinen, konservatiivinen, puhui muista kunnioittavasti, myös entisistä naisystävistä; halusi elämältä samoja asioita ja oli vieläpä hyvännäköinen.

Kirjoittelu jatkui ja kun tapasimme, menimme parissa päivässä kihloihin ja parin kk jälkeen naimisiin. Sitten muutin miehen perässä toiselle puolelle maapalloa. Olin parikymppinen ja rakastunut, tuskin tunsin miestä tosielämässä. Mies kolmekymppinen. Oli vain vahva tunne, että en tule katumaan, että tulen olemaan onnellinen hänen kanssaan.

Naimisiin mentyä selvisi miehen raha-asiat: kova palkka, useita tilejä useammassa maassa, sijoituksia, säästöjä, perheellä useita kiinteistöjä, hän osa-omistajana. Mies työskenteli aluejohtajana ja on arvostettu sekä työelämässä, että yliopiston puolella. 

Naimisiin mentyä mies antoi kaiken mun käsiini tasavertaisesti. Lasten myötä jäin kotiäidiksi ja mies on koko ajan huolehtinut, etten "jää tyhjän päälle" tulevaisuudessa. Takana kohta vuosikymmen yhdessä ja on tultu koettua aika paljon jo eri maissa asumisen myötä. Ihanaa olla yhdessä.

Tällä tavalla mä sitten löysin sen hyvätuloisen miehen ;) Uskallatko tehdä perässä? :D

Opiskelija piireistä kandee katsoa  esim jotka opiskelee, lakia, tekniikkaa, kauppakorkeessa, lääkiksessä.

Baarista iskin