Lue keskustelun säännöt.
Miehesi jädessä koti-isäksi. Kuka hoitaa päivittäiset kotityöt?
13.10.2010 |
Eli vaikka mieheni osallistuu kotitöihin osittain aina viikon aikana. Joudun silti minä (joka käyn myös töissä) huolehtimaan että arki pelaa päivittäin.
Kaupassa käynnit, pyykit yms. Ja kyllä mies niistä myös huolehtii, jos minä pyydän häntä.
Eli kyse on siitä että hän ei huomaa jos maito tai puhtaat sukat ovat lapsilta loppu.
Eli johtoasemassa oleva mieheni pystyy täysin keskittymään työhönsa. Ja minä huolehdin omasta vaativasta työstäni sekä kannan vastuun kaikesta muusta.
Ja en tarkoita tätä valituksena. Näin asiat meillä vain on ja sen hyväksyn.
Mutta ajatuksena tässä viestissä on aikaisempi viesti jossa kysyttiin että voiko vaimo tarjota miehelleen 2 vuoden koti-isyyden rahallisesti.
Olen itse sitä mieltä että rahallisesti pysytyn tarjoamaan muuten en. Nimittäin uskon että moni miehistä kuvittelee että lasten ja kodinhoito hoituuu itsestään. Ja että sitten on aikaa omille jutuille päivittäin.
Ainakin meidän perheessä homma kaatuisi siihen että jos minä en sitten työni jälkeen huolehtisi arkiasoista ne jäisi tekemättä.
Ja käsi sydämmellä tämä on totuus. Kyse ei ole siitä ettenkö antaisi mieheni hoitaa omalla tavallaan lapsia ja kotia. Vaan yksinkertaisesti siitä että, mieheni ei tajua mitä kaikkea asoita hoidan päivittäin jotta arki rullaisi. vaikka muuten loistava mies onkin.
Miten teillä?
Kommentit (41)
meillä on niitä kolme.
Mies hoitaa kyllä hommat, mutta omalla tavallaan. Tiskit, pyykit ja ruokahuolto ja kaupassa käynti hoituu yhtä hyvin kuin minulta. Jos olen pitkään töissä ja mies kotona (viimeksi 8 kk putkeen), niin moni pieni asia, mitä teen normaalisti kotona ollessani, jää rästiin. Esim. kaappien järkkäilyt tms. Mutta ehkä mies taas sitten tekee lasten kanssa jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden miehen tunnen, joka kiillottaa uuninpellitkin käytön jälkeen ja mun mielestä se on outoa?
En mäkään tajua monista perinteisesti "miestenhommista" yhtään mitään.
Jos mies olisi lapsen kanssa kotona, tekisi varmasti ruoat ja hoitaisi keittiön, kantaisi puita, tekisi lumitöitä ja pihahommia sekä remonttia.
Pyykinpesu olis mulla ja siivoukset olis varmaan yhteisiä.
Tämä on jossittelua, koska nuorin lapsista on jo 9v.
Osaan viikata vaatteet, pestä lattiat joka päivä nopeasti.
Sapuskaakin osaan laittaa. Olen ripeämpi kotitöissä, kuin vaimoni. Kyse on varmasti motivaatiosta miten hommaan suhtautuu. Näkeehän sitä monenlaisia ihmisiä työtäänkin tekemässä mm kaupungin työmiehet... Yksi tekee kaksi katsoo ja varmistaa ettei lapiota varasteta. Työmaa jää paskaseksi, koska siivous ei kuulu työnkuvaan.
Ap vähän provosoivasti aloitti tämän keskustelun. Etteikö mies kykenisi omatoimiseen työskentelyyn kotonaan. Lähtisin purkamaan ongelmaa asenteesta.
T:Pekka
pitkiäkin jaksoja "kotivanhempana" ja hommat ovat hoituneet molemmilta suunnilleen samantasoisesti.
Poikkeuksena ehkä se, että kotivanhempana ollessani minä vastaan innokkaammin pyykkihuollosta kuin siivoamisesta ja mieheni taas toisin päin.
kehitysvammainen lapsemme on niin vaativa, että ei siinä ohessa paljoa pysty tekemään, minä silti teen jotain jos on pakko, mutta mies ei edes yritä, koska se on vaikeeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä valitsin mieheni tarkkaan. Osasi käyttää pesukonetta, koti oli siisti, söi monipuolisesti, petasi sänkynsä ja tiskasi aina ruokailun päätteeksi.
Mikäli jokin näistä ehdoista ei täyty pidän miestä melko pentuna.
Aikuisten ja lasten on pakko tehdä tiettyjä perusasioita hygienian vuoksi.
Erona on vain se ettei lapsi välttämättä ymmärrä miksi on pakko tehdä. Aikuinen on siisti. Likaisuus kertoo mt-ongelmista ja velttoudesta myös muissa elämänalueilla.
Olen katkaissut monta miessuhdetta pelkästään sen perusteella millainen huusholli hänellä oli.
Perusasioista ei kannata tinkiä.
Vakka kantensa valitsee. Ap on tässä tilanteessa valinnut kantensa.
Meillä on mies ollut kotona 3 kk, kun tyttömme oli noin vuoden ikäinen.
Pyykit tuli hoidettua, ruoka laitettua, tytön kanssa leikittyä, piha hoidettua jne.
Normaalistikin tehdään paljon kotitöitä yhdessä, ja vastuu niiden tekemisestä on yhteinen. Kyllä meillä mies laittaa ruokaa, siivoaa, ja pesee pyykkiä siinä missä minäkin. Miksi ei tekisi? Ja kyllä minäkin luon lumet ja leikkaan nurmikon. Joten meillä ei ole sellaisia perinteisiä roolijakoa, vaan se tekee kumpi ehtii ja osaa (itse en osaa kaikkia hommia esim. remontointi, vaan mieheni on käsistään näppärämpi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina saa huomauttaa/käskeä/turhautua/raivostua. Meillä on erilaiset siivouskäsitykset, siinä kaikki. Siinä missä minä laitan vaatteen pesuun kun siinä on yksikin tahra, mies tihrustaa eikä näe tahraa vaikka kuinka yrittäisi! Tekee sellaista työtä jossa pikkutarkkaa näpertelyä ei juuri ole, mutta kuitenkin esim. siivoaa jälkensä työpaikalla...siksi en tajua miksi se on niin hiton vaikeaa esim. viedä roskat säännöllisesti.
Minulla on tänään vapaapäivä ja aloitin sen tekemällä kaiken, mitä mies lupasi tehdä jo toissapäivänä: täytin astianpesukoneen (ja tiskasin loput käsin), vein roskat, pyyhin lattiat. Yleensä jaksan odottaa että mies hoitaa hommat jotka lupaa myös tehdä, tänään en.
mun mammanpoikani korjaa ihan mitä vaan, kaulakoruista, tietokoneen kautta traktoreihin, antaa kissoille matolääkkeet paljain käsin, on ystävä minkä tahansa eläimen kanssa. Kantaa metsästä pihaan kokonaisen tukin, savustaa kalat, löytää kantarellit ja näkee kaikki metsänelukat muita ennen. Puhuu linnuille.
Ruokaa hän osaa tehdä, mutta ei se ole niin terveellistä, eikä kaunista, mutta kyllä nälkä lähtee. Kauppaostokset osaa tehdä lapun kanssa, usein myös jotain puuttuu, koska ei jaksa etsiä. Kauppa on kamala paikka. ;o) Ilman lappua jos menee, niin sieltä tulee tonnikalaa ja makaroonia.
Puutyöt ja lumityöt tekee, nykyään pääsääntöisesti itse, koska mulla on fyysinen rajoitus.
Mutta pyykkikoneeseen en anna koskea. Tulee liian kalliiksi. Myöskään ripustaminen ei onnistu. Ohjattuna onnistuu siivoaminen. Että semmoinen mammanpoika. Ihan hyvä mulle. Mä en osaa puoliakaan noista, ihan luuseri. =D Kaikki me ollaan niin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja minä palaan yli kahden vuoden kotonaolon jälkeen töihin.
Tuona aikana miehen ei ole tarvinnut huolehtia pyykeistä, lakanoiden vaihdoista tai viikkosiivouksesta.
SEn sijaan hän on käynyt useinmiten kaupassa ja tehnyt ja tekee viikonloppuisin ruokaa.
Lasta hän ei ole paljonkaan hoitanut ekan kahden vuoden aikana, joten moni asia saattaa tulla hänell outona.
Ajattelin, että siperia opettaa häntä.
Tuskin tulen tekemään niin pitkää päivää kuin hän, joten varmaan "joudun" tekemään kotihommia. Ekat kaksi vuotta olen hoitanut lasta 24/7 noin 90 prosenttisesti. Kun menen töihin, mieheni tuskin hoitaa lasta 90 prossasesti. Saattaa olla että tulen tekemään ns. "kahta työpäivää". Ensin duuni ja sitten kotiduuni. En tiedä aika näyttää. Mieheni on kyllä meillä "nainen". Eli supertarkka vaatteiden, siivoamisen ja järjestyksen kanssa. Nalkuttaa, jos tavarat eivät ole paikoillaan (äärimmäisen ärsyttäväää arvon sisaret!).
että olisin tarvinnut naista kertomaan miten siivotaan, pestään pyykkiä, käydään kaupassa, harjataan lasten hampaat, käydään neuvolassa tai edes miten katsotaan televisiosta jalkapalloa.
Naista ei talossa edes ole, ja tuskin tuleekaan seuraavien vuosien aikana. Etäsuhde minulla toki on, mutta hän ei ole edes nähnyt lapsiani muuten kuin kuvissa.
Jos miehesi on idiootti, voit onnitella valinnastasi vain itseäsi. On ehkä hyvä käydä läpi ne kriteerit, joilla päädyit tähän ihanaan urokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olisin tarvinnut naista kertomaan miten siivotaan, pestään pyykkiä, käydään kaupassa, harjataan lasten hampaat, käydään neuvolassa tai edes miten katsotaan televisiosta jalkapalloa. Naista ei talossa edes ole, ja tuskin tuleekaan seuraavien vuosien aikana. Etäsuhde minulla toki on, mutta hän ei ole edes nähnyt lapsiani muuten kuin kuvissa. Jos miehesi on idiootti, voit onnitella valinnastasi vain itseäsi. On ehkä hyvä käydä läpi ne kriteerit, joilla päädyit tähän ihanaan urokseen.
Tiesin kyllä, että mieheni on naismainen mitä tulee siivoukseen, järjestykseen ja vaatehuoltoon (silittää farkut, plankkaa kengät joka päivä about jne. lista on loputon), mutta sitä en osannut aavistaa, ettei lastenhoito suju. (niin hyvin kuin olisi voinut olettaa...)
Sellaista ei voi ennakolta aavistaa, semminkin kun mies pyysi että jätämme ehkäisyn pois. Se että hoidin lasta loistavasti (toinen lapsi ja hyvin helppo) ehkä oli hänelle kynnyskysymys.
Mutta ehkä moni mies "pelkää" vauvoja ja pienempiä lapsia, kun ei oikein osaa olla heidän kanssaan. Uskon että tilanne on ihan toinen vuoden kuluttua, kun mieheni on ollut kotona yli puoli vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi huolestuttavaa, jos aikuinen ihminen ei osaisi elää normaalia lapsiperheen arkea siihen kuuluvine hommineen. Yksikään kotityö ei nimittäin vaadi kauheasti älykkyttä tai lahjakkutta, vain viitseliäisyyttä. Mies siis osaa tietysti normaaliin perhe-elämään kuuluvat asiat, kuten minäkin.
Ihminen, joka ei osaa elämän perustaitoja ei ole vielä ihan aikuinen.
mun mieheni on myös ollut lapsensa kanssa ihan vauvasta saakka. Heti leikkaussalista olivat yli 2 tuntia sylikkäin. Vauva-aikana heräsi öisin ensimmäiseen inahdukseen ennen minua ja toi rinnalle. Nykyään ovat kuin paita ja perse, yhteiset harrastukset jne. Mies tekisi ihan mitä vaan tyttärensä eteen.
Miksi ihmeessä ajatellaan, että yhden ihmisen pitäisi hanskata ihan kaikki asiat mitä elämässä eteen tulee.
Se, ettei osaa esim pestä pyykkiä niin, ettei vaatteita tuhoudu, ei tarkoita sitä, että ihminen olis idiootti. Me ollaan erilaisia ja osataan erilaisia asioita.
Mun mielestä olis todellä tylsää, jos kaikki olis toistensa kopioita ja olis kiinnostuneita samoista asioista ja osais ne kaikki yhtä hyvin.
On paljon asioita, mitä mä en edes halua osata, mutta on tarpeeksi paljon asioita mitä mä osaan. Ei tarvitse olla täydellinen. Ei miehen, eikä naisen. Me ainakin ollaan toisiamme täydentäviä.
kotona kaikkiaan 3 vuotta. Olin ekan lapsen aikaan määräaikaisella ja jouduin työttömäksi, sain työtarjouksen kesken vanhempainvapaan. Meillä oli heti sopimus, että mies hoitaa lapsen yövalvomiset ja kodin, mulla meni työmatkoineen 11 tuntia päivään. . Alussa hän tosiaan luuli olevansa helpolla lomalla, mutta totuus "lomasta" kyllä valkeni siinä vaiheessa, kun lapsukainen (silloin 8 kk) valvotti kolmatta yötä peräkkäin ja hän yritti päiväuniaikaan juosta urheilukenttää ympäri, mutta vaunuista kuuluu viidettä kertaa Byääää!
Päivittäiset työt (ulkoilu, kauppareissut, siivous, tiski, pyykki) hoiti pääasiassa hän, minä laitoin ruuat. Päiväunet alkoi yövalvomisten jälkeen kummasti maistua...
Meillä ei nykyäänkään riidellä kotitöistä.
jos päivän aikana laittaa ruokaa, pesee pyykit, leikkaa nurmikon, vaihtaa autonrenkaat, kolaa lumet, siivoaa saunan jne
opetella kaikkia kotiin ja sen hoitoon kuuluvia hommia, osaa ostaa ne palvelut rahalla. Että se siitä epäaikuisuudesta.
isyyskuukaudella tuon kuukauden viime marraskuussa. Pyykit oli pyykätty, ruuat valmiina töistä tullessani, koti siisti ja lapsi tyytyväinen. Eli meillä hyvinkin voisin luottaa kodin mieheni käsiin. Ja rahallisesti olemme suht samapalkkaisia, joten ongelmaa ei tuonkaan puolesta ole.
Nykyisestä mammaporukastamme tuntuu, ettei osa äideistäkään osaa pitää kotia kunnossa; sotkuista, pyykkejä missä tahansa, kaupassa käydään vasta, kun mies tulee kotiin. Jokainen kun meistä on erilainen taloudenhoidossa, niin naiset kuin miehetkin.