Kuinka kauan tapailitte, ennen kuin aloitte seurustelemaan?
Kommentit (40)
Olen tapaillut erästä miestä pari kk, mutta en ole vielä uskaltanut kysyä missä mennään etten säikytä pois... Minulla on lapsia ennestään ja yksi tulossa ja tää mies mua nuorempi ja pelkään... no en tiedä mitä. Eipä ole hänkään ottanut puheeksi. En oikein tiedä olenko hänelle vain ajanvietettä vai haluaako jotain enemmän. Aiemmissa suhteissa kyllä varhaisemmassa vaiheessa tiedetty että seurustellaanko vai ei.
että aletaanko seurustella. Oltiin sitä ennen tavattu 3 kertaa. Mä sanoin, että jos vaikka nyt ensin tapailtaisiin, mutta seurusteluahan se oli kun nähtiin 5-6 päivänä viikossa. Jossain vaiheessa, ehkä n. 2 kuukauden jälkeen, mä sitten sanoin, että nyt mä voisin lopettaa tapailun ja alkaa seurustella :)
se oli tullut aika selvästi ilmi :D
En tiedä, jotenkin koko juttu tuntui vaan täysin luonnolliselta ja -äärimmäisen kliseisesti sanottuna- siltä kuin olisi löytynyt palapelin puutuva pala tms. Miehen kaverin kanssa tästä joskus juteltiin, ja hän (yllätyksekseni) totesi, että mitäpä sitä odottamaan jos sopiva kerran sattuu kohdalle.
se oli tullut aika selvästi ilmi :D
En tiedä, jotenkin koko juttu tuntui vaan täysin luonnolliselta ja -äärimmäisen kliseisesti sanottuna- siltä kuin olisi löytynyt palapelin puutuva pala tms. Miehen kaverin kanssa tästä joskus juteltiin, ja hän (yllätyksekseni) totesi, että mitäpä sitä odottamaan jos sopiva kerran sattuu kohdalle.
Joo, kyllä mekin päätettiin että meidän yhteinen taival alkoi heti samana iltana kun ensimmäisen kerran tavattiin yhteisen ystävän kautta. Ollaan puhuttu jo kihlauksesta ja vauvoistakin, mutta kun kuitenkin vasta 20-vuotiaita ollaan niin nautitaan nyt hetki ihan kahdestaan tällai näin. Sen vain tietää, kun Se Oikea sattuu kohdalle, että yksin tai kenenkään muun kanssa ei enää halua olla. Parasta on kun saa olla oma itsensä. Vaikka vasta vähän aikaa ollaan oltu yhdessä, niin innolla odottaa jo tulevia kuukausia ja vuosia ! :)
muutamana päivänä parin viikon sisällä kun totesin ettei suhteesta tule mitään, mies oli kauhean mustasukkainen luonne ja se alkoi näkyä heti. Halusin lopettaa tapailun jolloin mies ensin haukkui mut ja sit alkoi puhumaan "meidän erosta" ja siitä millaiset haavat se häneen tulee jättämään. Onko muutamat treffit parisuhde josta erotaan?! Tapailumme ei edes ollut kovin vakavalla pohjalla. Mies moitti mua erosta vielä vuoden jälkeen :D. Molemmilla ikää oli tuolloin 40v...
Minä olen jo pari kertaa löytänyt "sen oikean" ja sen tiesi heti kun sattui kohdalle.. Nyt odotan sitä kolmatta ja toivottavasti lopullista "oikeaa" elämääni.
t. 34v
Joo, kyllä mekin päätettiin että meidän yhteinen taival alkoi heti samana iltana kun ensimmäisen kerran tavattiin yhteisen ystävän kautta. Ollaan puhuttu jo kihlauksesta ja vauvoistakin, mutta kun kuitenkin vasta 20-vuotiaita ollaan niin nautitaan nyt hetki ihan kahdestaan tällai näin. Sen vain tietää, kun Se Oikea sattuu kohdalle, että yksin tai kenenkään muun kanssa ei enää halua olla. Parasta on kun saa olla oma itsensä. Vaikka vasta vähän aikaa ollaan oltu yhdessä, niin innolla odottaa jo tulevia kuukausia ja vuosia ! :)
muutamana päivänä parin viikon sisällä kun totesin ettei suhteesta tule mitään, mies oli kauhean mustasukkainen luonne ja se alkoi näkyä heti. Halusin lopettaa tapailun jolloin mies ensin haukkui mut ja sit alkoi puhumaan "meidän erosta" ja siitä millaiset haavat se häneen tulee jättämään. Onko muutamat treffit parisuhde josta erotaan?! Tapailumme ei edes ollut kovin vakavalla pohjalla. Mies moitti mua erosta vielä vuoden jälkeen :D. Molemmilla ikää oli tuolloin 40v...
Ei muutamat treffit ole mikään suhde
Eli 5vuotta meni ensitapaamisesta seurustelun aloittamiseen. Olin kyllä ollut ihastunut mieheen jo aiemmin mutta hän katseli ihan muita tyttöjä... kunnes sitten lopulta tajusi kenet haluaa. :P Molemmat siis ehdittiin seurustella muiden kanssa sinä aikana, mutta tunnettiin toisemme kyllä ja oltiin kavereita aika kauan. Sitten seurusteltiin puoli vuotta, mentiin kihloihin ja kolmen kuukauden päästä naimisiin. :) Mitään "tapailuvaihetta" ei tainnut oikeastaan olla.
Taisi olla kolmannen tapaamiskerran jälkeen kun jäin miehen luokse yöksi ja sille tielle jäin. Yhteistä taivalta kohta 9 vuotta takana, joista naimisissa 6. Kolme lasta ja ollaan edelleen onnellisia ja tyytyväisiä yhdessä.
rupeanko hänen hellukseen. Ja mä sit rupesin ja sillä tiellä ollaan vieläkin :)
sitten tapailtiin ja sitten muutettiin yhteen.
Me päädyttiin baarista samaan sänkyyn...seuraavana päivänä sovittiin että aletaan seurustelemaan, vielä yhdessä ollaan,kohta 6v!
Ehkä olen nuori, mutta en ole ainut, joka on aloittanut seurustelun ensihetkestä lähtien :p täällä nähtävästi useampikin, jotka on lähtenyt yhteiselle matkalle jo saman tien, joka on mielestäni mahtavaa. Ja nähtävästi vanhemmatkin ihmiset (30-->) tekevät niin ! :)
on niitä pitkiäkin liittoja, myös nykyisin.
terv. toinen 34 v, takana onnellista parisuhdetta jo 15 v.
Minä olen jo pari kertaa löytänyt "sen oikean" ja sen tiesi heti kun sattui kohdalle.. Nyt odotan sitä kolmatta ja toivottavasti lopullista "oikeaa" elämääni.
t. 34v
Joo, kyllä mekin päätettiin että meidän yhteinen taival alkoi heti samana iltana kun ensimmäisen kerran tavattiin yhteisen ystävän kautta. Ollaan puhuttu jo kihlauksesta ja vauvoistakin, mutta kun kuitenkin vasta 20-vuotiaita ollaan niin nautitaan nyt hetki ihan kahdestaan tällai näin. Sen vain tietää, kun Se Oikea sattuu kohdalle, että yksin tai kenenkään muun kanssa ei enää halua olla. Parasta on kun saa olla oma itsensä. Vaikka vasta vähän aikaa ollaan oltu yhdessä, niin innolla odottaa jo tulevia kuukausia ja vuosia ! :)
Itselläni oli kaksi avoliittoa takana, miehellä yksi.
ja se oli auttanut selvittämään mitä oikeasti haluan ja en halua. Tietysti siinä vaiheessa tiesin vasta että haluaisin panostaa tähän suhteeseen, en etten enää koskaan seurustelisi kenenkään muun kanssa. Jos olisin sen tiennyt, olisin mennyt naimisiin heti, mutta eihän se ole mahdollista. t. se joka alkoi seurustella toisella tapaamisella
Mistä tiesitte heti niin pian että pidätte toisistanne niin paljon että kannattaa seurustella?
sovitteko ihan että seurustelette, vai mistä tiesitte että olette pari?
"sen oikean" kanssa ja 4 lasta. Kunnes en enää ollutkaan "se oikea" vaan ihan väärä... En dumaa nuorten parisuhdetta, mutta ei tuo tunne ole merkki mistään sopivuudesta toiselle, se on vaan tunne. Sama tunne oli exällä kun jätti entisen "oikeansa" ja perheensä toisen naisen takia joka tuntuikin 10v jälkeen oikeammalta, tämä toinen nainen ei kyllä tunne niin ainakaan vielä.. Ja meillä exän kanssa kun ensitapaamisesta jäimme saman katon alle asumaan. Ja tunsimme niin myös 15-vuotiaana ensirakkauteni kanssa, jolloin tuntui heti että miten voinkin olla niin onnekas että löydän heti niin nuorena "sen oikean".
t. se toinen 34v
on niitä pitkiäkin liittoja, myös nykyisin.
terv. toinen 34 v, takana onnellista parisuhdetta jo 15 v.
Minä olen jo pari kertaa löytänyt "sen oikean" ja sen tiesi heti kun sattui kohdalle.. Nyt odotan sitä kolmatta ja toivottavasti lopullista "oikeaa" elämääni.
t. 34v
Joo, kyllä mekin päätettiin että meidän yhteinen taival alkoi heti samana iltana kun ensimmäisen kerran tavattiin yhteisen ystävän kautta. Ollaan puhuttu jo kihlauksesta ja vauvoistakin, mutta kun kuitenkin vasta 20-vuotiaita ollaan niin nautitaan nyt hetki ihan kahdestaan tällai näin. Sen vain tietää, kun Se Oikea sattuu kohdalle, että yksin tai kenenkään muun kanssa ei enää halua olla. Parasta on kun saa olla oma itsensä. Vaikka vasta vähän aikaa ollaan oltu yhdessä, niin innolla odottaa jo tulevia kuukausia ja vuosia ! :)
tapailin 4kk ennen seurustelua ja seurusteltiin 2v ennen kuin muutettiin yhteen. Sain hänen kanssaan 2 lasta ja erosimme, kun olimme olleet pari 6vuotta.
Nykyisen miehen tapasin netissä. 3 kertaa chattailtiin, pari kertaa soiteltiin ja ensi treffit kesti vuorokauden. 5 päivän päästä muutettiin yhteen ja nyt on yhteinen lapsi sekä 3-v hääpäivä lähestyy. Kyllä se on ihmeellinen rauha ja selkeyden tunne, kun toinen puolisko löytyy. Ei tarvitse pitkään empiä ja arpoa.
Kun tapasin nykyisen mieheni niin aloimme melkeinpä samantien seurustelemaan. Tarkemmin aateltuna ois pitänyt tapailla vaan eikä ryhtyä suin päin suhteeseen. Olemme nyt olleet yhdessä jo hieman yli 2 vuotta joista olemme olleet naimissa hieman reilun vuoden. Tässä kuviossa on mukana myös lapsia joten ero ei ole helppo ratkaisu, mutta aion miettiä tätä kaikkien kannalta eritoten lasten kannalta. Minun mielipiteeni tälläisistä asioista on että parempi lasten on olla onnellisen ja hyvinvoivan vanhemman kanssa kuin sellaisen vanhemman kanssa joka ei ole onnellinen liitossaan ja voi siinä henkisesti pahoin. Lapset on mulle kuitenkin tärkeimpiä tässä maailmassa.