Typerin joululahja on

niin sellainen, joka ei sovi saajalle ollenkaan. Pätee kyllä kaikkiin lahjoihin. Oma tyttäremme sai 3-vuotiaana isovanhemmiltaan Kreikan-tuliaisina aivan ihanan nuken, jolla olisi tahtonut leikkiä hetimiten. Harmi vain, että se oli posliininukke ja tarkoitettu vain ja ainoastaan katsottavaksi sekä hyllyssä tai kaapissa pidettäväksi. En varmaan koskaan unohda tytön suurta pettymystä, kun hän haikein mielin katsoi sitä uskomattoman kaunista nukkea ja isot kyyneleet poskillaan kysyi mummiltaan hiljaa vain, että "eikö sillä voikaan leikkiä?", johon mummi totesi, että ei voi, koska se on tarkoitettu sinun ensimmäiseksi keräilynukeksesi ja jos sinä leikit sillä, niin se menee rikki, koska se on posliinia. Harvoin minua riipaisee sydämestä oikein kunnolla, mutta silloin todella teki. Tyttö on nykyään tokaluokkalainen ja on aikapäivät sitten unohtanut nuken olemassaolon, mutta halusinkin tässä vain tuoda esiin pienen esimerkin siitä, miten voi käydä, kun lahja on täysin epäsopiva saajalleen.

Posliininukke-episodista tuli mieleen omien lasten mummi, jonka antamat lahjat yleensä ovat olleet hyviä ja käyttökelpoisia. Kuitenkin ne lahjat, jotka hän mitä todennäköisimmin on ulkomaanmatkoilta hankkinut, ovat olleet vähemmän onnistuneita: pehmolelu, johon ei saa koskea, muki, josta ei voi juoda ja lakki, jota ei voi käyttää....

Vuosia sitten, lasten ollessa muistaakseni 1- ja 2-vuotiaita, tuli lahjaksi kaksi suloista pehmokoiraa. Lapset eivät ehtineet kuin hieman koskea niihin, kun lahjanantaja nappasi ne pois, koirien soveltuvuudesta alle 3-vuotiaille kun ei olisi varmuutta: niistä voisi irrota täytettä jne, joten ne kuulemma oli "tarkoitettu hyllyn päällä pidettäviksi, pois lasten ulottuvilta".

Toisella kertaa tuli lahjaksi pienet sievät lasten mukit. Pestyäni ne kaadoin niihin maitoa, mutten ehtinyt antaa niitä lapsille, kun mummi jälleen riensi hätiin todeten, että emalimukeista voi irrota pieniä teräviä paloja, jos ne putoavat lattialle, joten hän oli tarkoittanut mukit pelkästään koristeiksi... Eikä kyse ollut siis mistään keräilysarjasta tyyliin isovanhemmat keräävät lapsenlapselleen jotain astiasarjaa, jonka tämä sitten aikuisena voi ottaa käyttöön.

Kolmannella kerralla mummi oli ostanut lapsille matkamuistona kirjotut pyöreät lakit, joissa oli pään päällä hauska pystyssä sojottava tupsu. Lapset eivät ehtineet käyttää lakkeja kauaa, kun huomasin, että tupsut pysyivät ylhäällä, koska niissä oli sisällä n. 5 cm pituiset metalliset hyvin teräväpäiset tikut. Yhden tikun terävä pää oli nimittäin työntynyt kankaan läpi... Mummi ei ollut paikalla silloin, mutta luulen, että lakitkin oli tarkoitettu pelkästään hyllyn eikä pään päällä pidettäviksi. Metallitikut poistamalla sain niistä kuitenkin käyttökelpoiset....

tai mikä tahansa kauden vouhotus, joita muutaman vuoden päästä on kirpparit ja nettihuutokaupat väärällään.



Naiselle joku keittiöväline on myös klassisesti ihan käsittämätön idea...! :)

Teillä mummi vaikuttaa olevan kovin koristekeskeinen ihminen. ;)

Nuo metallitikkuiset lakit kuulostivat tosin kyllä vähän turhankin vaarallisilta, vaikkei se tietenkään suoraan mummin syy ollut, vaan lakintekijän. Olisihan lakeissa hyvin voinut olla maininta terävästä esineestä, joka pitää poistaa. Tai myyjä olisi voinut mainita asiasta, jos olisi ollut siitä tietoinen (luulisi olleen). Hyvä kuitenkin, että pääsivät käyttöön. :)

t. 20

niin sellainen, joka ei sovi saajalle ollenkaan. Pätee kyllä kaikkiin lahjoihin. Oma tyttäremme sai 3-vuotiaana isovanhemmiltaan Kreikan-tuliaisina aivan ihanan nuken, jolla olisi tahtonut leikkiä hetimiten. Harmi vain, että se oli posliininukke ja tarkoitettu vain ja ainoastaan katsottavaksi sekä hyllyssä tai kaapissa pidettäväksi. En varmaan koskaan unohda tytön suurta pettymystä, kun hän haikein mielin katsoi sitä uskomattoman kaunista nukkea ja isot kyyneleet poskillaan kysyi mummiltaan hiljaa vain, että "eikö sillä voikaan leikkiä?", johon mummi totesi, että ei voi, koska se on tarkoitettu sinun ensimmäiseksi keräilynukeksesi ja jos sinä leikit sillä, niin se menee rikki, koska se on posliinia. Harvoin minua riipaisee sydämestä oikein kunnolla, mutta silloin todella teki. Tyttö on nykyään tokaluokkalainen ja on aikapäivät sitten unohtanut nuken olemassaolon, mutta halusinkin tässä vain tuoda esiin pienen esimerkin siitä, miten voi käydä, kun lahja on täysin epäsopiva saajalleen.

Posliininukke-episodista tuli mieleen omien lasten mummi, jonka antamat lahjat yleensä ovat olleet hyviä ja käyttökelpoisia. Kuitenkin ne lahjat, jotka hän mitä todennäköisimmin on ulkomaanmatkoilta hankkinut, ovat olleet vähemmän onnistuneita: pehmolelu, johon ei saa koskea, muki, josta ei voi juoda ja lakki, jota ei voi käyttää....

Vuosia sitten, lasten ollessa muistaakseni 1- ja 2-vuotiaita, tuli lahjaksi kaksi suloista pehmokoiraa. Lapset eivät ehtineet kuin hieman koskea niihin, kun lahjanantaja nappasi ne pois, koirien soveltuvuudesta alle 3-vuotiaille kun ei olisi varmuutta: niistä voisi irrota täytettä jne, joten ne kuulemma oli "tarkoitettu hyllyn päällä pidettäviksi, pois lasten ulottuvilta".

Toisella kertaa tuli lahjaksi pienet sievät lasten mukit. Pestyäni ne kaadoin niihin maitoa, mutten ehtinyt antaa niitä lapsille, kun mummi jälleen riensi hätiin todeten, että emalimukeista voi irrota pieniä teräviä paloja, jos ne putoavat lattialle, joten hän oli tarkoittanut mukit pelkästään koristeiksi... Eikä kyse ollut siis mistään keräilysarjasta tyyliin isovanhemmat keräävät lapsenlapselleen jotain astiasarjaa, jonka tämä sitten aikuisena voi ottaa käyttöön.

Kolmannella kerralla mummi oli ostanut lapsille matkamuistona kirjotut pyöreät lakit, joissa oli pään päällä hauska pystyssä sojottava tupsu. Lapset eivät ehtineet käyttää lakkeja kauaa, kun huomasin, että tupsut pysyivät ylhäällä, koska niissä oli sisällä n. 5 cm pituiset metalliset hyvin teräväpäiset tikut. Yhden tikun terävä pää oli nimittäin työntynyt kankaan läpi... Mummi ei ollut paikalla silloin, mutta luulen, että lakitkin oli tarkoitettu pelkästään hyllyn eikä pään päällä pidettäviksi. Metallitikut poistamalla sain niistä kuitenkin käyttökelpoiset....

Siis sellainen halpa, joita saa 3, 5 tai kymmenen kappaleen settihintaan ja sitten kaikille lahjansaajille paketoidaan yksi...



Arvokkaammat suklaarasiat ovat vähän eri juttu, mutta kun noita halpoja tulee yleensä kilokaupalla, niin suklaa ei kerta kaikkiaan maistu.



Sen sijaan joulukoristeet, kynttilät ym. ovat kivoja, jos ne ovat sillä tavalla persoonallisia, että ne muistuttavat antajasta. On kiva jouluisin muistella, mistä mikäkin koriste on peräisin; ne eivät ole "vain" koristeita tai kynttilöitä. Meillä siis säästetään koristeet vintillä jolusta toiseen.

Ja ennen kuin kukaan vetää enempää meloneita nenäänsä, niin selvitän hiukan.

Minulla ei ole mitään hyväntekeväisyyttä vastaan. Kukin harjoittakoon haluamiinsa kohteisiin (näin teen itsekin).

Mutta minusta on jotenkin oman egonsa pönkittämistä joululahja tyyliin "Annoin sinulle joululahjaksi vuohen, joka meni Afrikkaan kaukaiseen kylään...".



Mieluummin vain joulukortti tms., jossa lukee tyyliin "Tänä vuonna en satsannut lahjoihin, vaan pistin rahaa hyväntekeväisyyskohteeseen X. Hyvää joulua teille!"

Tässä ketjussa mainituista typeristä lahjoista minä mielelläni ottaisin mm. kynttilöitä (meillä poltetaan niitä paljon, eikä vain joulun aikaan), joulukoristeita (niitä ei ole kovin paljon), jouluvaloja (entiset ovat aina rikki), keittiövälineitä (tykkään puuhailla keittiössä) ja jouluteetä (juon niitä muulloinkin kuin jouluna, kun useimmat ovatt minun makuuni).



Minä sen sijaan en erityisesti pitäisi ns. huumorilahjoista tyyliin penispastaa tai joku paita mauttomalla tekstillä.

Hyvänä kakkosena yksittäiset mukit (mieluiten ns. huumorimukit) ja kaikki tuoksukynttilät yms.

Olen kanssasi samoilla linjoilla! :D



Minustakin noi vuohet on kyllä naurettavuutta parhaimmillaan.



Kyllä lämmittää, että äiti lahjoitti rahaa jotta saisin lampaan. Johonkin peräkylään.

Miksi siitä elukasta ei sitten voisi tietää jotain? Missä se elää ja mitä varten? Joko joku sen on syönyt?



Mielummin ottaisin vaikka rasian reilunkaupan suklaata kuin olisin jonkun elukan omistaja. Saako sen tahtoessaan paistiksi?

Noi vuohilahjoitukset on mustakin todellä ääliömäisiä...

tms. kuluvaa, koska ihmiset ovat nykyään niin hemmetin vaativia lahjojen suhteen. Noista just ei jää sitten mitään näkyvää harmittamaan. Se on kuitenkin pirun vaikeaa ostaa lahjoja, kun sen toivotun piikkimaton sävy oli asteen pieleen ja se on nyt vaihdettava toiseen, kahvinkeittimen katkaisija vääränmuotoinen, joten lahja jäi kaappiin...



Tämän päivän ihmisten maku on niin vaativa ja jokaisen lahjanostajan olisi osattava ajatella asia juuri kuten lahjan saaja sen ajattelisi. Ja kun ostettavia lahjoja on vähintään 20-30 kappaletta, niin kuka ihme edes pystyy menemään jokaisen lahjottavan pään sisälle

suklaarasioita ja hyväntekeväisyysvuohia. Suklaa tulee syödyksi ja vuohesta on jossain hyötyä. Olen siis hyvin helposti tyydytettävä lahjansaaja, mutta en tod. halua enkä tarvitse mitään esinelahjoja. Alkoholi kelpaa myös hyvin :)

teekuppi+tassi -setit (joita ei kuitenkaan ole kuin se yksi)

Mutta minusta on jotenkin oman egonsa pönkittämistä joululahja tyyliin "Annoin sinulle joululahjaksi vuohen, joka meni Afrikkaan kaukaiseen kylään...". Mieluummin vain joulukortti tms., jossa lukee tyyliin "Tänä vuonna en satsannut lahjoihin, vaan pistin rahaa hyväntekeväisyyskohteeseen X. Hyvää joulua teille!"

Mulle kelpaa oikein hyvin vuohi, mutta lähes mikä tahansa hyväntekeväisyyskohde on yhtä hyvä.

ajavat sen asian, että eivät jää pyörimään nurkkiin.



Meille saa tuoda noita, mutta kukkia sen sijaan ei kannata, kun kissat vaan syö ne.

Ja ennen kuin kukaan vetää enempää meloneita nenäänsä, niin selvitän hiukan.

Minulla ei ole mitään hyväntekeväisyyttä vastaan. Kukin harjoittakoon haluamiinsa kohteisiin (näin

sama, mitä lahjan saa täällä kotimaassa ajattelee asiasta. Itse tiedän, etten pönkitä egoani, vaan annan tarvitsevalle tarpeellista. Tiedän, että oikea vuohensaaja tulee iloiseksi ja vuohesta on hänelle hyötyä.

teen itsekin).

Mutta minusta on jotenkin oman egonsa pönkittämistä joululahja tyyliin "Annoin sinulle joululahjaksi vuohen, joka meni Afrikkaan kaukaiseen kylään...".

Mieluummin vain joulukortti tms., jossa lukee tyyliin "Tänä vuonna en satsannut lahjoihin, vaan pistin rahaa hyväntekeväisyyskohteeseen X. Hyvää joulua teille!"

Olen ajattellut, että täna vuonna en lahjoita kennellekään mitään tavaraa - niistä on maksettu aina paljon rahaa ja usein ne piilotetaan kaappiin ja ei ikinä oteta enää sieltä ulos. Löysin oikein meilenkiintoisen nettisivun, mistä saa ostaa lahjaksi kaikenlaisia elämyksiä. Aion ostaa kaikki joululahjat sieltä. jos kiinnostaa: www.elamyslahjat.fi

leivokset toisena :)

kaikki ihmiset eivät halua poltella kynttilöitä.

Minulle kelpaa kaikki, siihen liittyy ajatus.

Ja jouluteet, kahvit. Joku kynttilä saa ajattelemaan, ettei lahjanantja juuri viittinyt päätään vaivata, pakkolahja. Parempi silloin ilman.