Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi 2 v., ero vai kulissiliitto?
11.10.2010 |
Eli kumpi on lapselle pahempi? En rakasta miestäni, mutta tulemme toimeen kohtalaisesti. Riitoja on jonkin verran, muttei väkivaltaa. Onnellinen en ole. Mitään yhteistä meillä ei enää ole paitsi lapsi ja asuntolaina. Miestä ei perhe-elämä liiemmin kiinnosta.
Ja arvostelijoille tiedoksi: kyllä, olen yrittänyt.
Kommentit (116)
Tänne on tullut valtavasti vastauksia työpäiväni aikana. Kiitos kaikista! Olen lukenut kaikki, ja olette viisaita! Olen saanut paljon uusia ajatuksia.
En kuitenkaan ehdi vastata kaikkiin, koska olen, ylläri, lapsen kanssa kahdestaan kotona. Olen pahoillani. Jokaisesta vastauksesta on silti minulle hyötyä pohdinnoissani!
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erositko vai jäitkö? Oletko nyt onnellinen?
Ilman muuta ero! Lapsi aistii kyllä tunnekylmän kulissiliiton ilmapiirin ja kärsii siitä. Kulissiliitto kaatuu joka tapauksessa joskus, viimeistään silloin kun jompi kumpi rakastuu.
Ilman parisuhdetta on parempi kuin huonossa parisuhteessa. Voit keskittyä rauhassa vanhemmuuteen ja nauttia siitä, etenkin jos puoliso ei ole kiinnostunut perhe-elämästä.
Ympäröi itsesi muilla rakkailla ihmisillä: sukulaisilla, ystävillä, muilla vanhemmilla ja jaa elämääsi heidän kanssaan. Ja hoitakaa ero fiksusti ja toisianne kunnioittaen niin, että lapsi saa eron jälkeenkin pitää hyvän ja läheisen suhteen sekä äitiin että isään.
Äläkä kiirehdi uuteen parisuhteeseen, siitä ei tule kuin huonoa jälkeä, varsinkin jos odotukset ovat kohtuuttoman ruusuiset. Uusperheenä eläminen ei ole helppoa.
Mutta sitten joskus, ajan kanssa, elämääsi saattaa tulla uusi rakkaus jonka kanssa jakaa arjen ja myös vanhemmuutta.
Itse erosin samanlaisista syistä jo 10 vuotta sitten kun lapsemme oli 3-vuotias. Elin viisi vuotta sinkkuna ja jaoimme exän kanssa alusta asti vanhemmuutta. Nyt olen elänyt jo viisi vuotta ihanan uuden miehen kanssa ja meillä on hyvin toimiva uusperhe, jossa on sinun, minun ja meidän lapsia. Uusperheissä on aina omat haasteensa (tosin niin on ydinperheissäkin), mutta kaikki sujuu kun rakkautta, ymmärrystä ja hyvää tahtoa riittää.
Ero. Lapsi aistii ettei ole rakkautta.
Ensinnäkin olisi kiva kuulla, mihin tulokseen ap päätyi.
Toiseksi, ero kun lapsi on alle 3-vuotias ja väite, ettei muista siitä mitään, tuntuu minusta pahalta. Se on suoranaista tekopyhyyttä. Oletteko te saman vaatineet vieneet myös lapsen päiväkotiin alle 3-vuotiaana sillä perusteella, että sopeutuminen on silloin helpompaa, hän ei muista eikä tiedä paremmasta ja isommalle tottuminen voisi olla hankalaa? Ero on mielettömän iso muutos. Lapsen perusturvallisuus järkkyy, oli isä sitten minkälainen tahansa. OIkeastaan vain alle 1-vuotias sopeutuu eroon vaivattomammin, jos se tärkein hoivaaja ei jätä.
Minusta on järkyttävää, että joku voi pitää päivähoidon aloittamista pienenä pahempana kuin sitä, että näkee toista vanhempaansa pari kertaa kuukaudessa. Päivähoidon jälkeen lapsi pääsee kotiin ihan joka päivä ja saa viettää aikaa vanhempiensa kanssa yhdessä. Erossa sitä etävanhempaa ei näe lapsen kannalta juuri koskaan ja usein kotikin vaihtuu (muutto on lapselle iso juttu). Lapsen perhe on rikottu, rakkaus puolitettu ja toisesta vanhemmasta tehty se etäinen kaipauksenkohde. Lapsi rakastaa huonoakin isää ja kaipaa häntä.
Suhtaudun näihin ikärajoihin aika joustavasti. Toiset lapset sopeutuvat helpommin kuin toiset. Silti olen täysin vakuuttunut, että lapsiperheet, jotka eroavat, kun lapsi on alle 3-vuotias, eroavat usein aika turhaan. Vähintäänkin pitäisi käydä pariterapiassa puolisen vuotta ennen eropäätöstä.
Ap:lle olisin suositellut sitä, että hän olisi aloittanut ns.lähtölaskennan ja ilmoittanut miehellensä, että eropaperit postitetaan tasan 6 kk:n päästä, jos tämä elämä on edelleen samanlaista. SEn jälkeen hän olisi voinut aloittaa sen oman elämänsä eli lapsi säännöllisesti päivittäin isän hoitoon ilman että ap tekee mitään. Aluksi esim. tunti päivässä isä hoitaaja ap lähtee siksi ajaksi kävelylle/kirjastoon/lenkille. Ei poikkeuksia. Tämän jälkeen se tunti voikin olla kolmena päivänä viikossa lapsen nukkumaanlaiton yhteydessä eli iltatoimet kuuluisikin nyt miehelle. JOs mies vastustelisi, ap toteaisi, että miehen on harjoiteltava ainakin sitä varten, että tapaa lastaan pari kertaa kuussa ja että sellainen mies ei voi tavata lasta, joka ei osaa sitä hoitaa.
Ap saisi rauhassa omia juttuja, ja jos ei mitään muuta, niin miehestä kasvaisi vastuullinen etäisä. Puolen vuoden päästä olisi eropapereiden vuoro ja poismuutto, jos edelleen tuntuisi, että parisuhteessa ei ole mitään pelastamisen arvoista. Näin kuitenkin olisi tehty kaikki, mitä tehtävissä on, eikä lapsen perhettä ole hajotettu sen takia, että toinen ei tajua ja toinen ei jaksa.
Tsemppiä ap:lle, mihin tulokseen ikinä tulitkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero kuulostaa tuossa tilanteessa paremmalta. Minusta tärkein pointti on juuri tuo, ettei mies tee kotitöitä eikä hoida lasta. Mikä hyöty lapselle siis on isästä, joka muka asuu kotona muttei ole läsnä? Lapsi vaistoaa, ettei parisuhde ole kuunnossa, ja aavistelee senkin, että äiti on onneton. Tilanne olisi aivan eri, jos isä olisi lapsen kanssa paljon, tekisi kotiöitä ja olisi läsnä. Silloin voi olla parempi elää kulissiliitossa, sillä edellytyksellä, ettei riitoja ole.
En enää vastaa niille, jotka väittävät, etten ole yrittänyt. Luuletteko todella, että joku eroaa tekemättä mitään? Keskustelematta miehen kanssa?
Missä kuplassa elätte?
AP
Meillä ero kyllä tuli ilmoitusasiana minulle. Eikä keskusteltu sen ilmoituksen jälkeenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin tavallisentylsän parisuhteen vahingossa psykopaatti suhteeseen. Eli voi mennä ojasta....
Muista, että elät omaakin elämääsi siinä samalla. Kuitenkin se ero on väistämätön, lapsi kyllä oppii elämään asian kanssa paremmin nyt kuin myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kriiseja usein just siksi että aika menee lapseen. Eikä tunne-elämä ole välttämättä vielä palautunut siihen mitä se oli ennen äitiyttä.
Mutta mitäs täältä kyselet, itse tiedät paremmin.
Jos tosiaan olet sita mielta, etta kunnollisesta parisuhteesta ei tule mitaan. Etteka kumpikaan halua tehda parisuhteen eteen toita enaa jne..
Niin suosittelen etta eroatte ja yritatte pysya sovussa ja sopia lapsen asiat hyvin.
En mina ainakaan haluisi ollaonneton ja kulissiliitossa seuraavia vuosi(kymmenia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kriiseja usein just siksi että aika menee lapseen. Eikä tunne-elämä ole välttämättä vielä palautunut siihen mitä se oli ennen äitiyttä.
Mutta mitäs täältä kyselet, itse tiedät paremmin.
Vaan miehestä, jolle omat harrastukset ovat tärkeämpiä kuin perhe. Mies ei tee kotitöitä, ei hoida lasta, ja mikä tärkeintä, ei anna minulle lainkaan huomiota. Olen keskustellut tästä usein. Olen yksinäisempi kuin koskaan, vaikka minulla periaatteessa on parisuhde.
Eli omalta osaltani olen varma, että ero olisi parempi, mutta haluan ajatella myös lasta. Enkä tiedä, onko hänelle parempi elää ydinperheessä vai onnellisen äidin kanssa.
AP
Hoidatte lapsen tapaamiset kunnialla ja hyvin.
t. vanhempien kulissiavioliittoa koko lapsuutensa nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastoinkäymiset ovat osa elämää. Avioliittoon on sitouduttu toivottavasti kymmeniksi vuosiksi. Jos pari vuotta siitä menee vaikeuksien keskellä, se on häviävän pieni prosentti kokonaisuudesta.
Sehän on niin mahtavaa ja lapsen edun mukaista.
Kuka sitä enää vanhanajan ydinperhettä osais edes kaivata...
Jos tosiaan olet sita mielta, etta kunnollisesta parisuhteesta ei tule mitaan. Etteka kumpikaan halua tehda parisuhteen eteen toita enaa jne..
Niin suosittelen etta eroatte ja yritatte pysya sovussa ja sopia lapsen asiat hyvin.
En mina ainakaan haluisi ollaonneton ja kulissiliitossa seuraavia vuosi(kymmenia).
että tulee. Olen yrittänyt puhua, antanut anteeksi, yrittänyt uudestaan, kestänyt yksinäisyyttä siitä lähtien, kun aloin odottaa lasta. Mies pakenee tietokoneelle ja harrastuksiinsa. Useina päivinä vaihdamme noin kaksi lausetta.
En näe, että tässä olisi oikeasti mahdollisuutta hyvään parisuhteeseen. Mies on luvannut monesti muuttua, mutta mitään ei tapahdu.
AP
Vastoinkäymiset ovat osa elämää. Avioliittoon on sitouduttu toivottavasti kymmeniksi vuosiksi. Jos pari vuotta siitä menee vaikeuksien keskellä, se on häviävän pieni prosentti kokonaisuudesta.
Siitä lähtien kun aloin odottaa lasta. Mies ei ole lainkaan kiinnostunut perhe-elämästä. Kolme vuotta yksinäisyyttä on aika helvetin pitkä aika, ei mikään pikku hetki. Anteeksi että kiroilen.
AP
Usko pois, ei se tuosta muuta enää mihinkään. Mies tajuaa asian ehkä eron jälkeen, ehkä hankkii toisen naisen, jonka kanssa vaan on.
Tälläisiä tapauksia on useita, voin sanoa, että varmasti ero on paras ratkaisu.
Täällä se ratkaisu ei vaan saa ikinä kannatusta, pitäisi vaan tuhlata oma elämä. Heti tulee argumentteja "ei heti voi erota" ja muuta...
tehä olette perhe. Teetkö päätöksen itse, vai yhdessä perheenä?
Alue: Aihe vapaa
up