Lue keskustelun säännöt.
Miten pyytää kiusaamiltani ihmisiltä? Olin todella törkeä!
11.10.2010 |
Olin koulukiusaaja. Perheessäni oli hyvin vapaa kasvatus. Vanhempani olivat sitä mieltä, että Siperia opettaa. Olimme veljieni kanssa hyvin hemmoteltuja, koska vanhempani olivat liian kakaroita kasvattaakseen ja tunsivat niin kovaa syyllisyyttä, että lahjoivat rahalla. Ja sitä rahaahan oli. Oli veneet, ulkomaanmatkat, kielileirit, vaatetta, kamaa ja sitä sun tätä. Tuli brassailtua sillä kaikella.
Olimme myös veljieni kanssa vähän eksyksissä juuri siksi, että olimme aika omillamme. Rangaistusten kanssa oli vähän niin ja näin. Isäni mielestä myös vahvoilla on oikeus alistaa heikompia. Niinhän se aikuisenakin tulee menemään. Pidin hovia ja järjestelmällisesti rääkkäsin kaikkia alapuolellani olevia.
Nyt olen törmännyt useisiin aikuisiin, joista olen rääkännyt ilmat pihalle, käyttänyt heitä häikäilemättömästi orjinani, pakottanut heitä tekemään asioita, joita he eivät olisi ilman minua tehneet. Kuten varastamaan kaupasta tai juomaan liikaa viinaa tms.
Miten osaisin aikuisena pyytää koulukiusatuilta anteeksi? Usein he eivät halua olla kanssani missään tekemisissä! Luokkakokouksessa kuulin olevani yhä täysin häikäilemätön, koska olen aikuisena keskisuuren yrityksen toimitusjohtaja, ajan citymaasturilla, asumme isossa rivarissa ja mieheni on myös johtavassa asemassa. Itse taas koen tehneeni parannuksen ja olevani hyvä ja oikeudenmukainen johtaja. Sekä valmis pyytämään vilpittömästi anteeksi.
Kommentit (84)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mulla oli hyvin manipuloiva ja vahvatahtoinen paras kaveri ala-asteella. Hän oli mua pari vuotta vanhempi ja todella törkeästi pyöritti ja käytti hyväkseen nuorempaansa. Meidän perheet oli myös kavereita keskenään.
Kun kaverini meni yläasteelle ja alkoi liikkua enemmän ikäistensä kavereiden kanssa, meidän kaverisuhde päättyi. Kaverini myös muutti perheensä kanssa kauemmaksi samoihin aikoihin. Silloin tunsin valtavasta vapautumisen tunnetta, kuin aurinko olisi tullut mustien pilvien takaa esiin. Vasta myöhemmin oikeastaan ymmärsin miten asiat olivat oikeasti olleet ja mitä kaikkea kaverini oli oikeastaan tehnyt.
En ole mitenkään katkera hänelle, en loukkaantuntu enkä syvästi traumatisoitunut tästä. En odota anteeksipyyntöä, mutta jos sellainen tulisi, niin antaisin anteeksi sen kummemmin miettimättä, ja jatkaisin matkaani. Anteeksi antamiseen ei vaikuttaisi se, olisiko kaverini pummina sillan alla vai huippumenestyjä. Hän on täysin yhdentekevä ihminen minun elämässäni. JA JUURI SELLAISENA HALUAN HÄNEN PYSYVÄNKIN.
Minulla ei ole mitään haluja olla missään tekemisissä tämän henkilön kanssa. Eli jos nyt "kiusaajan" elämä kovasti helpottuisi kohtaamisen jälkeen niin mikäs siinä, mutta turha kuvitella tekevänsä minulle mitään palveusta tai sankaritekoa. Vähän sellainen maku tästä jäi suuhun, että ap odottaa sädekehää päänsä päälle.
haluan vain unohtaa koulukiusaajat, sillä tein vuosia tietoista työtä että pääsin kiusaamisesta yli. Mulle ei ole mitään tunnesidettä kiusaajiini, en tiedä mitä heille nykyään kuuluu enkä haluakaan tietää. Mä kokisin todella kiusallisena tilanteen, jossa kiusaaja tulisi pyytämään anteeksi. En tiedä, miten sellaiseen ihmiseen pitäisi suhtautua, joka nuorena kaatoi sen epävarmuutensa ja pahan olonsa muiden niskaan ja pisti muut maksamaan siitä, ja nyt ois sitten kaatamassa sitä syyllisyyttään taas muiden kannettavaksi ja vaatimassa anteeksiantoa koska ei taaskaan osaa käsitellä omaa pimeää puoltaan ihan itsekseen. Se on käyttäytymismalli jota mä en ole ikinä ymmärtänyt. Ja mulle ainakin on päivänselvää, että kaikki ihmiset kasvavat ja kehittyvät, ja että useimmille terveille ihmisille jossain vaiheessa ilmestyy murunen sitä empatiakykyäkin, jota hänellä nuorena ei ollut. Ei sitä mulle tarvitse todistella.
Jos olisit minun kiusaajani ja pyytäisit anteeksi, antaisin kyllä anteeksi. Vaikka olinkin koulukiusattu, mulla menee nyt hyvin enkä koe olevani vammautunut kiusaamisen takia. Tunnen itseni nyt suht tasapainoiseksi ihmiseksi, eikä kukaan jolle en ole kertonut arvaisi että olin koulukiusattu. Ymmärrän miksi mua kiusattiin (pää pilvissä tyyppinen) ja annan anteeksi sen vuoksi. Kukaan ei ole täydellinen en minä eikä kiusaajanikaan. Tikulla silmään joka vanhoja muistelee, kun antaa anteeksi sydämestään vapauttuu pahan olon tunteesta.