Lue keskustelun säännöt.
Miten pyytää kiusaamiltani ihmisiltä? Olin todella törkeä!
11.10.2010 |
Olin koulukiusaaja. Perheessäni oli hyvin vapaa kasvatus. Vanhempani olivat sitä mieltä, että Siperia opettaa. Olimme veljieni kanssa hyvin hemmoteltuja, koska vanhempani olivat liian kakaroita kasvattaakseen ja tunsivat niin kovaa syyllisyyttä, että lahjoivat rahalla. Ja sitä rahaahan oli. Oli veneet, ulkomaanmatkat, kielileirit, vaatetta, kamaa ja sitä sun tätä. Tuli brassailtua sillä kaikella.
Olimme myös veljieni kanssa vähän eksyksissä juuri siksi, että olimme aika omillamme. Rangaistusten kanssa oli vähän niin ja näin. Isäni mielestä myös vahvoilla on oikeus alistaa heikompia. Niinhän se aikuisenakin tulee menemään. Pidin hovia ja järjestelmällisesti rääkkäsin kaikkia alapuolellani olevia.
Nyt olen törmännyt useisiin aikuisiin, joista olen rääkännyt ilmat pihalle, käyttänyt heitä häikäilemättömästi orjinani, pakottanut heitä tekemään asioita, joita he eivät olisi ilman minua tehneet. Kuten varastamaan kaupasta tai juomaan liikaa viinaa tms.
Miten osaisin aikuisena pyytää koulukiusatuilta anteeksi? Usein he eivät halua olla kanssani missään tekemisissä! Luokkakokouksessa kuulin olevani yhä täysin häikäilemätön, koska olen aikuisena keskisuuren yrityksen toimitusjohtaja, ajan citymaasturilla, asumme isossa rivarissa ja mieheni on myös johtavassa asemassa. Itse taas koen tehneeni parannuksen ja olevani hyvä ja oikeudenmukainen johtaja. Sekä valmis pyytämään vilpittömästi anteeksi.
Kommentit (84)
Olen toimitusjohtajana teknologia yrityksessä, olen DI koulutukseltani. Malli olen siksi, että siitä tienaa rahaa, jolla saa maksettua asuntolainaa. Teen sellaisia mallintöitä, että tiedän kuvien päättyvän ulkomaille nykyään. Maasturi meillä on siksi, että ajoin pahan kolarin joskus ja säikähdin. Halusin peltia ympärilleni. Olen juossut sen takia terapiassa.
Minulla on aikaa kirjoittaa, koska olen saikulla. Minulla on välilevyn pullistuma, joka kohta leikataan.
Tämä taas todistaa, että kateutta saa kestää vaikka kuinka, mutta anteeksi en saa. Sen takia, että joku aina kadehtii.
Ehkä minun on oikeasti lihottava muodottomaksi, lopettaa ulkonäöstäni huolehtiminen, ruveta rokkakuskiksi ja masentua, jotta olisin anteeksiannon arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrittäisin antaa anteeksi kiusaajalleni, jos hän tulisi pyytämään anteeksi. En usko, että katkeruus auttaa mitään. Eli ap: sinun tilanteessasi kirjoittaisin vilpittömän anteeksipyyntökirjeen jokaiselle. On sitten heidän asiansa, mitä he tekevät tai miten reagoivat. Minusta olet tehnyt osuutesi, jos huolehdit asiasta omalta osaltasi. Voisit myös käyttää valtaasi siten, että pyrkisit osaltasi estämään ja ehkäisemään kiusaamista, esim. tukemalla jotakin järjestöä, joka työskentelee asian parissa.
Mulle on myöskin ihan sama, onko joku muu menestynyt elämässään vai ei. Pitäisin kyllä nousukasmaisena ja tyhmänä omista saavutuksista leuhkimista, niin kuin ap ainakin tässä palstalla nyt tekee. (Olen itsekin menestynyt, mutta en näe tarvetta julistaa sitä noin runsain sanankääntein.)
ap, jos nyt kerrankin kirjoittaisit, miltä niistä kiusatuista tuntui ja sanoisit suoraan että he ovat kanssasi tasavertaisia ihmisiä, niin jotenkin uskoiskin että sä haluat pyytää anteeksi. Nyt tulee sellainen olo, että sä vaan et kestä ajatusta ettet ehkä olekaan niin täydellinen ihminen kuin haluat olla, ja kaikkien pitäis tässä kilvan sulle kertoa että ei se mitään, sä olet oikein hyvä tyyppi - ja pisteenä iin päälle niitten kiusattujen pitäis vielä kaivaa ne omat ikävät muistonsa taas esille vaan että SULLA ois parempi olo. Sä kuitenkin puhut vieläkin alentuvasti ja halveksuvastikin niistä ihmisistä joita jo silloin pidit itseäsi huonompina. Se antaa kuvan että noilla ihmisillä on vieläkin sulle vain välinearvo ja sun katse on vielä tiukasti kiinni sun omassa navassa.
ap, jos nyt kerrankin kirjoittaisit, miltä niistä kiusatuista tuntui ja sanoisit suoraan että he ovat kanssasi tasavertaisia ihmisiä, niin jotenkin uskoiskin että sä haluat pyytää anteeksi. Nyt tulee sellainen olo, että sä vaan et kestä ajatusta ettet ehkä olekaan niin täydellinen ihminen kuin haluat olla, ja kaikkien pitäis tässä kilvan sulle kertoa että ei se mitään, sä olet oikein hyvä tyyppi - ja pisteenä iin päälle niitten kiusattujen pitäis vielä kaivaa ne omat ikävät muistonsa taas esille vaan että SULLA ois parempi olo. Sä kuitenkin puhut vieläkin alentuvasti ja halveksuvastikin niistä ihmisistä joita jo silloin pidit itseäsi huonompina. Se antaa kuvan että noilla ihmisillä on vieläkin sulle vain välinearvo ja sun katse on vielä tiukasti kiinni sun omassa navassa.
että et oikeasti ole mitään. Aina on sinua parempia ihmisiä, kyllä se anteeksipyyntö sieltä nöyrästi tulee. Olen vastaavasta perheestä ja rivarit, maasturit ja johtavat asemat myös meillä, enkä ikinä luule olevani mitään.
Enhän ole esim. neurokirurgi, enkä sellaiseen pystykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että et oikeasti ole mitään. Aina on sinua parempia ihmisiä, kyllä se anteeksipyyntö sieltä nöyrästi tulee. Olen vastaavasta perheestä ja rivarit, maasturit ja johtavat asemat myös meillä, enkä ikinä luule olevani mitään. Enhän ole esim. neurokirurgi, enkä sellaiseen pystykään.
on hyvä neuvvo!
liian suuret. Haluaisin kenties kiusaajan kustantamana muutaman vuodenterapian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiusattu kykenee antamaan anteeksi.Loistavan teon teksisit siinä,että järkkäät itsesi yläkouluille puhumaan omista kouluajoistasi ja kertoisit kokemuksestasi..siitä,mitä seurauksia teinin ajattelemattomalla käytöksellä on.Tämä asia on sellainen,että on omallatunnollasi koko ikäsi.
Lapsille tekisi todella hyvää nähdä ulkoisin mittarein menestynyt ihminen,jota kalvaa katumus.
Ei kukaan fiksu johtajatyyppi kirjoita näin pinnallisia ja itserakkaita latteuksia omasta menestymisestään. Johtamiseen vaaditaan sosiaalista lahjakkuutta, mitä ei ap:n kirjoituksesas näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten voi todistaa olevansa sosiaalisesti lahjakas kirjoittamalla tänne koulukiusaamisestaan ja kateudesta? Ja mä olen todella ylpeä siitä, että lähdin pikkukylästä, opiskelin tippainssiksi ensimmäisenä suvusssani ja pääsin pitkälle. Olen joutunut luopumaan paljosta ja tekemään hurjasti töitä tällä ällillä. Seiskan keskiarvolla, se on vaatinut kovasti sitoutumista ja työtä. Olen ylpeä siitä mitä olen saavuttanut. Todella ylpeä.
Olen ensimmäinen suvussani joka on käynyt korkeakoulun. Vanhempani olivat yrittäjiä, mutta eivät koulutettuja.
Olen kaunis, menestynyt kaikilla mittapuilla
...
Ehkä minulle pitää riittää se, että armahdan itseni ja nautin omasta elämästäni.
Kuulostat kuvottavalta ihmiseltä. Oksettavalta, suorastaan. Et kuulosta siltä, että olisit oikeasti pahoillasi vaan siltä, että kaipaat jonkinlaista ihailua entisiltä kiusatuiltasi. Idiootti. Toivon sinulle ja läheisillesi niin paljon pahaa, että oikeasti kolahtaa - ilmeisesti äidin syöpä ei vielä ollut tarpeeksi opettamaan mitään muuta kuin vähän lisää omahyväisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä taas todistaa, että kateutta saa kestää vaikka kuinka, mutta anteeksi en saa. Sen takia, että joku aina kadehtii.
Ehkä minun on oikeasti lihottava muodottomaksi, lopettaa ulkonäöstäni huolehtiminen, ruveta rokkakuskiksi ja masentua, jotta olisin anteeksiannon arvoinen.
Ei, tämä todistaa että olet pinnallinen ja vähän jotenkin kaikesta menestyksestä huolimatta sosiaalisesti köyhä ihminen. Ööö... Miksiköhän edes haluat anteeksi? Vai oletko niin huono provo, ettet oikein tiedä mitä itsekään haluat?
Anteeksiantoon ei voi pakottaa, eikä se ole jotakin jota kiusaamasi ihmiset ovat sinulle velkaa. Muutenkin hammas hampaasta on parempi taktiikka, kuten ap:kin tietää. Joitakin asioita ei vain voi, eikä kannata antaa anteeksi.
Tämä taas todistaa, että kateutta saa kestää vaikka kuinka, mutta anteeksi en saa. Sen takia, että joku aina kadehtii.
Puurot ja vellit sekaisin. Kiusattu ei välttämättä tunne aikuisena kateutta tai katkeruutta, vaan ihan vain puhdasta vihaa, jonka tällaiset ap:n kaltaiset tyypit herättävät kolostaan jopa vuosikymmenen tai pitemmänkin ajan jälkeen. Vihaa, hyvä ap. Vihaa. Inhoa. Halveksuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka et ole minun koulukiusaajani, koen kirjoitustesi kautta vahvasti, etten ikinä vaihtaisi omaa liusatun elämääni sinun menestyneeseen elämääsi. väität että ihmiset kadehtivat eivätkä voi antaa anteeksi.
mutta mulla ainakaan sen kiusaamishelvetin anteeksiantamisella ei ole hölkäsen pölähtävääkään tekemistä sen kiusaajan nykyisen elämäntilanteen kanssa. en pystyisi antamaan anteeksi vaikka olisi "lihava roskakuski".
kuulostat siltä ettet ole onnellinen elämässäsi, ulkoisesti olet menestynyt. en minä ainakaan sellaista kadehtisi.
vaikka kiusaajani saivat itsetuntoni murenemaan täysin, olen nyt onnellinen ihminen. minulla ei ole hienoa uraa eikä koulutusta. onnea on. mutta anteeksi en anna.
kiusatut jäävät hautomaan katkeruuttaan. Kumpi on voittaja?
minusta tässä taas hienosti nähtiin, että lapsi ei (välttämättä) osaa valita kiusaako se vai ei (vaan kaikki johtuu kotioloista). Siksi minä olisin kiusattuna armollinen.
Minusta koko keskustelussa pitäisi ottaa paremmin mukaan myös kiusaajat (miksi kiusaavat?) ja minkä ikäisenä kukan pystyy ottamaan vastuuta mistäkin teoista.
Itseänikin on kiusattu.
vaikka et ole minun koulukiusaajani, koen kirjoitustesi kautta vahvasti, etten ikinä vaihtaisi omaa liusatun elämääni sinun menestyneeseen elämääsi. väität että ihmiset kadehtivat eivätkä voi antaa anteeksi.
mutta mulla ainakaan sen kiusaamishelvetin anteeksiantamisella ei ole hölkäsen pölähtävääkään tekemistä sen kiusaajan nykyisen elämäntilanteen kanssa. en pystyisi antamaan anteeksi vaikka olisi "lihava roskakuski".
kuulostat siltä ettet ole onnellinen elämässäsi, ulkoisesti olet menestynyt. en minä ainakaan sellaista kadehtisi.
vaikka kiusaajani saivat itsetuntoni murenemaan täysin, olen nyt onnellinen ihminen. minulla ei ole hienoa uraa eikä koulutusta. onnea on. mutta anteeksi en anna.
kiusattu ja kiusatun äiti
Tämä taas todistaa, että kateutta saa kestää vaikka kuinka, mutta anteeksi en saa. Sen takia, että joku aina kadehtii.
Kuvitteletko aivan tosissasi, että se mitä kiusaamisesi sai aikaan, on kadehtiminen?? Kuka kumma sinunlaistasi kadehtisi? Tyhjäpäätä narsistia, joka syyttää muita (omia vanhempiaan, kiusaaamiaan ihmisiä) ja samalla jatkuvasti korottaa itsensä muiden yläpuolelle. Ole malli ja tj, mutta muutoin olet PELKKÄÄ PASKAA ETKÄ MUUKSI MUUTU!
Enkö enää saa edes olla ylpeä siitä, että vaivalla rakennettu urani on työllä tehty?
Tulen surulliseksi ja vihaiseksi siitä, että kakkaa tulee koko ajan niskaan, vaikka alkuperäinen kysymys oli, miten voisin pyytää ja saada anteeksi lapsena tekemääni vääryyttä?!
ja odottaa kaikkien ihailua. Sitten alkaakin vituttaa kun nää luuserityypit vaan nauraa ap:lle päin naamaa.Jumalauta että kehtaavatkin, hän sentään on dippainssi. Ap olisi jopa voinut pyytää näiltä luusereilta anteeksi, mutta kun ei nää tyypit tajua arvostaa ap:n jaloa tekoa. Ei, nää luuserit ei halua olla ap:n "kavereita" ja ihailla ja palvoa tätä. Nyt ap ei saa sitä viimeistä sulkaa hattuun, olla suuri ihminen, joka on pyytänyt anteeksi. On se surkeaa kun muut on niin ikäviä ja säälittäviä ihmisiä :(
että haluat pyytää anteeksi. Mutta. Luulen, että jos olet mennyt luokkakokoukseesi rinta rottingilla ja toitottanut ensimmäisenä, miten menestynyt olet ym. se on nostanut karvat pystyyn monelta kiusaamaltasi! Eli jos olisit pitänyt matalaa profiilia ja ollut jopa hieman nöyrä, niin vastaanotto olisi ollut toinen...
Toisekseen, anteeksipyyntöaikeesi ei vaikuta ihan vilpittömältä. Arvotat ihmisten asuinpaikkoja ja ammatteja, ikäänkuin he olisivat yhä sinun alapuolellasi.
Tiedätkö, vaikka en haluaisi sitä myöntää, haluaisin olla niin vahva etten välitä, en siltikään pysty olemaan luonnollinen jos törmään vahingossa kouluaikaisiin ikäviin ihmisiin. Pahat muistot nousevat pinnalle ja tekevät pitkäksi aikaa masentuneen olon. Siksi ymmärrän myös niitä, jotka eivät pysty antamaan anteeksi. Vaikka haluaisivatkin.