Lue keskustelun säännöt.
Miten pyytää kiusaamiltani ihmisiltä? Olin todella törkeä!
11.10.2010 |
Olin koulukiusaaja. Perheessäni oli hyvin vapaa kasvatus. Vanhempani olivat sitä mieltä, että Siperia opettaa. Olimme veljieni kanssa hyvin hemmoteltuja, koska vanhempani olivat liian kakaroita kasvattaakseen ja tunsivat niin kovaa syyllisyyttä, että lahjoivat rahalla. Ja sitä rahaahan oli. Oli veneet, ulkomaanmatkat, kielileirit, vaatetta, kamaa ja sitä sun tätä. Tuli brassailtua sillä kaikella.
Olimme myös veljieni kanssa vähän eksyksissä juuri siksi, että olimme aika omillamme. Rangaistusten kanssa oli vähän niin ja näin. Isäni mielestä myös vahvoilla on oikeus alistaa heikompia. Niinhän se aikuisenakin tulee menemään. Pidin hovia ja järjestelmällisesti rääkkäsin kaikkia alapuolellani olevia.
Nyt olen törmännyt useisiin aikuisiin, joista olen rääkännyt ilmat pihalle, käyttänyt heitä häikäilemättömästi orjinani, pakottanut heitä tekemään asioita, joita he eivät olisi ilman minua tehneet. Kuten varastamaan kaupasta tai juomaan liikaa viinaa tms.
Miten osaisin aikuisena pyytää koulukiusatuilta anteeksi? Usein he eivät halua olla kanssani missään tekemisissä! Luokkakokouksessa kuulin olevani yhä täysin häikäilemätön, koska olen aikuisena keskisuuren yrityksen toimitusjohtaja, ajan citymaasturilla, asumme isossa rivarissa ja mieheni on myös johtavassa asemassa. Itse taas koen tehneeni parannuksen ja olevani hyvä ja oikeudenmukainen johtaja. Sekä valmis pyytämään vilpittömästi anteeksi.
Kommentit (84)
61/84
|
11.10.2010 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Peräänny ja nauti omasta paremmuudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkö enää saa edes olla ylpeä siitä, että vaivalla rakennettu urani on työllä tehty?
Tulen surulliseksi ja vihaiseksi siitä, että kakkaa tulee koko ajan niskaan, vaikka alkuperäinen kysymys oli, miten voisin pyytää ja saada anteeksi lapsena tekemääni vääryyttä?!
Urasi ei liity mitenkään anteeksipyyntöön, joten miksi korostat sitä kokoajan? Kuten itse sanoit, alkuperäinen aihe oli anteeksipyyntö, ei urasi. Sen takia on vaikea uskoa, että vilpittömästi halauaisit pyytää anteeksi.
Enkö enää saa edes olla ylpeä siitä, että vaivalla rakennettu urani on työllä tehty?
Tulen surulliseksi ja vihaiseksi siitä, että kakkaa tulee koko ajan niskaan, vaikka alkuperäinen kysymys oli, miten voisin pyytää ja saada anteeksi lapsena tekemääni vääryyttä?!
mutta kun ei sillä sun urallasi ja menestykselläsi ole mitään tekemistä anteeksipyytämisen kanssa. ei se että sä pärjäät elämässäsi mitenkään korvaa sitä että olet tuhonnut muiden elämän kiusaamisellasi. millä ihmeen logiikalla edes vrdät nämä kaksi asiaa yhteen? haluat kiusaamiltasi anteeksi, kska sulla menee hyvin?
en kiusaamisen vuoksi vaan siksi että olin nolla. Elin ihmeellisessä vääristymässä; isääni (perhettämme) pidettiin tosi rikkaana koska hän työllisti paljon ihmisiä. Oikeasti me lapset emme saaneet kotoa mitään muuta kuin katon pään päälle ja jotain nälänkarkotetta. Isä kaikki koko firmansa rahat työllistämiseen.
Oltiin siis muiden silmissä tosi rikkaita, mutta äärettömän saitoja. meitä koohdeltiin sen mukaisesti ja minä ressukka luulin itsekin että olimme rikkaita. Luulin että on tuhlaamista käyttää rahaa yhtään mihinkään.
Melkoisen siperian ja hyväksikäytön kautta on täytynyt aikusuudessa sitten kasvaa siihen, että on ihan oikein pyytää ja saada palkkaa työstänsä työpanoksensa mukaan.
Muuta en voi tehdä kuin parhaani omien lateni kanssa. Sitä suosittelen ap:llekin. Ei ollut sinun vikasi että kukaan ei kasvattanut sinua eikä aidosti rakastanut sinua. yksikään murrosikäinen (alle 15 v) ei saisi olla vastuussa omista teoistaan. lapsi on aina lapsi.
kiusattu kykenee antamaan anteeksi.Loistavan teon teksisit siinä,että järkkäät itsesi yläkouluille puhumaan omista kouluajoistasi ja kertoisit kokemuksestasi..siitä,mitä seurauksia teinin ajattelemattomalla käytöksellä on.Tämä asia on sellainen,että on omallatunnollasi koko ikäsi.
Ap on vain aikuistuttuaan tajunnut vanhempiensa virheet ja sitä kautta omat virheensä. Näin aika monelle tapahtuu, ja siksi kiusattujen on vaikea antaa anteeksi. He syyttävät (usein aiheellisesti) kiusaajaa elämänsä pilaamisesta ja jokainen ongelma on heistä seuraus tästä kiusaamisesta (ja sekin usein totta).
Ainoastaan selityksen kiusaamiselle (sen myöntäminen että ongelma oli sinussa, ei minussa) ja anteeksipyynnön. Olet mielestäni tällaisen hienotunteisuuden kiusatuille velkaa.
Minusta kiusatun on väärin syyttää kiusaajaansa ongelmistaan, kun kiusaajakaan ei saa syyttää ketään muuta ongelmistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä minulle pitää riittää se, että armahdan itseni ja nautin omasta elämästäni.
jos et saa, niin tiedät ITSE millainen olet NYT. Tsemppiä sulle!
t. kiusattu, ei kiusaaja all needs love!
Minustakaan ap ei nyt oikein tajua, että menestyminen (kateus) ja anteeksiantaminen eivät liity yhteen. Minusta joku ehdotti hyvin, että voisi maksaa kiusatuille parin vuoden terapiat, jos oikeasti kerran haluaa kiusaamilleen ihmisille näyttää, että haluaisi heidän voivan antaa anteeksi. Se on sellainen rahasumma, jota monella kiusaamallasi ei kertomasi perusteella olisi, mutta ap:lta löytyisi.
Olen myös kiusattu, ja vaikka olen yrittänyt antaa anteeksi ihan omasta aloitteestani, niin kiusatun ottaessa yhteyttä FB:n kautta (ei pyytänyt anteeksi, oli kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan), niin yllätyin oman reaktioni rajuutta. Ja yhdyn myös siihen, että vielä 15 vuodenkin jälkeen taistelen heikon itsetunnon kanssa, joka saattaa nousta pintaan aivan pienestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos yksi erityisen julma kiusaaja, tai olihan niitä silloin useampikin, tulisi luokseni muka pyytämään anteeksi tai yrittäisi millään tavoin ottaa yhteyttä nyt, niin katsoisin kyseessä olevan heti vähintäänkin häirinnän ja jollei se välittömästi loppuisi, asia menisi sitten seuraavaksi lakiteitse eteenpäin. Eipä hän tietäisikään kuinka tarpeen vaatiessa kovapintainen ihminen olisi vastassa nyt, eikä sitäkään, millaisia ystäviä minulla on. Parempi olla lähestymättä millään tavoin. Ikinä.
En hetkeäkään usko että eräät ovat sisimmässään muuttuneet. Mikä vitsi! Ei kiinnosta heidän ajatukset yhtään, en halua nähdä heitä, ei kiinnosta kuulla heistä mitään. Tekopyhät anteeksipyyntönsä he saavat lausua ihan mielessään vaan, en uskoisi pyynnön aitouteen.
Saattaisipa muuten käydä pyytelijälle niinkin, että mieheni vetäisisi ihan spontaanisti turpaan, vaikka mieheni EI todellakaan millään tavoin ole väkivaltainen tai julma, vaan itseasiassa erittäin hyväsydäminen ja ihana ihminen. Hän kuitenkin tietää aivan tarkkaan mitä tuskaa olen kokenut, ja kuinka se tuska melkein tappoi minut, joten eiköhän se olisi aika alkukantainen reaktio, jos tyyppi siis kehtaisikin tulla vaikka ovellemme.
Että enpä suosittele! Hajoa vaikka katumukseesi, ei voisi vähempää kiinnostaa ainakaan minua.
sua kiusasivat? Jos ovat olleet alle 25-vuotiaita, niin etkö tajua, että ovat olleet silloin ihan pentuja ja voivat hyvin muuttuakin.
Tästä tulikin muuten mieleen, että voi olla että tietyn tyyppisiä ihmisiä kiusataan...
Armottomuuden taakka painaa vähiten heitä, jotka ovat suht tyytyväisiä elämäänsä.
Olisin vain halua sanoa kiusatuille, että tunnen vastuuni ja välitän, mutta jos he eivät sitä halua kuulla, en pysty muuhun.
Minusta se ei ole sinun syy, jos he eivät halua antaa anteeksi (tai ehkä siihen ei tarvitse syyllistä etsiäkään)
Jos kerta motiivisi on tuo. Olisitpahan yrittänyt, muuten et saa tietää vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, jos nyt kerrankin kirjoittaisit, miltä niistä kiusatuista tuntui ja sanoisit suoraan että he ovat kanssasi tasavertaisia ihmisiä, niin jotenkin uskoiskin että sä haluat pyytää anteeksi. Nyt tulee sellainen olo, että sä vaan et kestä ajatusta ettet ehkä olekaan niin täydellinen ihminen kuin haluat olla, ja kaikkien pitäis tässä kilvan sulle kertoa että ei se mitään, sä olet oikein hyvä tyyppi - ja pisteenä iin päälle niitten kiusattujen pitäis vielä kaivaa ne omat ikävät muistonsa taas esille vaan että SULLA ois parempi olo. Sä kuitenkin puhut vieläkin alentuvasti ja halveksuvastikin niistä ihmisistä joita jo silloin pidit itseäsi huonompina. Se antaa kuvan että noilla ihmisillä on vieläkin sulle vain välinearvo ja sun katse on vielä tiukasti kiinni sun omassa navassa.
voisin antaa vilpittömän anteeksipyynnön jälkeen anteeksi. Täytyy muistaa, jos kiusaajan on ollut LAPSI, niin lapsi on vain lapsi. Eri asia, jos kiusaaja olisi ollut täysikasvuinen häiriintynyt ihminen.
alan vähän epäilemään miksiköhän noita kiusattuja on kiusattu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydätkö anteeksi itsesi vuoksi vai niiden kiusattujen vuoksi? Mikä on oikeasti motiivisi? Hyvä olo ja synninpäästö itselle vai se, että pyrit parantamaan vanhat haavat ja kiusattujen pahan mielen teollasi? Oikea nöyryys oman pahan teon edessä vai se, että syyllisyys tuntuu ikävältä ja haluat tuntea taas olosi paremmaksi?
Saattaa nimittäin nyt olla vain niin, että joudut elämään tekosi kanssa koko loppuelämäsi syyllisyyttä tuntien. Et välttämättä koskaan saa synninpäästöä kiusatuilta, se ei ole nimittäin sinun vallassasi mitenkään. Silloin sinun on vain elettävä asian kanssa ja pyrkiä olemaan tästälähtien erityisen kiltti kanssaihmisille.
voisin antaa vilpittömän anteeksipyynnön jälkeen anteeksi. Täytyy muistaa, jos kiusaajan on ollut LAPSI, niin lapsi on vain lapsi. Eri asia, jos kiusaaja olisi ollut täysikasvuinen häiriintynyt ihminen.
alan vähän epäilemään miksiköhän noita kiusattuja on kiusattu...
tota lässytystä siitä että kiusaaminen jotenkin olisi sen kiusatun syy! SAATANA JOS MULLA ON RILLIT JA SAAN KYMPPEJÄ KOULUSSA, NIIN SEHÄN ON VAIN HYVÄ SYY MUIDEN LYÖDÄ, HAUKKUA, NÖYRYYTTÄÄ, SYRJIÄ, TEHDÄ ELÄMÄSTÄ HELVETIN 12 VUOTTA!!!!!!
...toivottavasti teidän lapsia ei koskaan kiusata. voisi olla ikävä paikka kultamussukalle kun oma äiti syyttäisi kiusaamisesta sitä liian pitkää/liian lihavaa/liian fiksua/liian punatukkaista/liian tavallista tenavaansa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai mä tajuan mitä mä olen ihmisille tehnyt. Tottakai mä itken (kirjaimellisesti) sitä iltaisin.
Mä en pysty sen nöyrempään anteeksipyyntöön, kuin menettämättä lopullisesti kasvojani pystyn. En mä lähde kotikylille anomaan polvillani. Mä voin todella pahoitella, mutta minäkin olin vain yläastelainen. Olin siis lapsi siinä missä muutkin. Lukioon lähdin kaupunkiin.
en ihan oikeasti syyttäis ap:tä yhtään mistään!
voisin antaa vilpittömän anteeksipyynnön jälkeen anteeksi. Täytyy muistaa, jos kiusaajan on ollut LAPSI, niin lapsi on vain lapsi. Eri asia, jos kiusaaja olisi ollut täysikasvuinen häiriintynyt ihminen.
alan vähän epäilemään miksiköhän noita kiusattuja on kiusattu...tota lässytystä siitä että kiusaaminen jotenkin olisi sen kiusatun syy! SAATANA JOS MULLA ON RILLIT JA SAAN KYMPPEJÄ KOULUSSA, NIIN SEHÄN ON VAIN HYVÄ SYY MUIDEN LYÖDÄ, HAUKKUA, NÖYRYYTTÄÄ, SYRJIÄ, TEHDÄ ELÄMÄSTÄ HELVETIN 12 VUOTTA!!!!!!
...toivottavasti teidän lapsia ei koskaan kiusata. voisi olla ikävä paikka kultamussukalle kun oma äiti syyttäisi kiusaamisesta sitä liian pitkää/liian lihavaa/liian fiksua/liian punatukkaista/liian tavallista tenavaansa..
a) lastani kiusataan ja tiedän, että lapsessani on sellaisia piirteitä, jotka saattavat provosoida sitä kiusaamista. Puhun lapselleni hyvin hienovaraisesti siitä ja teen lapselleni selväksi, että hän ON HYVÄ ja kelpaa MINULLE (+ muillekin ihmisille) siitä huolimatta. Itse asiassa minulla on 2 lasta, toinen heistä on juuri sen tyyppinen, että häntä (HYVIN IKÄVÄ KYLLÄ) kiusataan (pyrin toki puuttumaan ja estämään, mutta kun kaikkea ei voi) ja toinen on sellainen, jota ei varmasti kiusata. Tämä toinen osaa pitää puoliaan ja se tulee luonnostaan.
Muuten mä oon se, joka ei lapsena osanut pitää puoliansa (ja olin kiusattu, kuten tämä toinen lapseni). Siksi ymmärrän ja yritän opettaa...Mutta ehkä se on vaan se luonto, jolle ei mahda mitään. Mutta sori jos loukkasin.
voisin antaa vilpittömän anteeksipyynnön jälkeen anteeksi. Täytyy muistaa, jos kiusaajan on ollut LAPSI, niin lapsi on vain lapsi. Eri asia, jos kiusaaja olisi ollut täysikasvuinen häiriintynyt ihminen.
alan vähän epäilemään miksiköhän noita kiusattuja on kiusattu...tota lässytystä siitä että kiusaaminen jotenkin olisi sen kiusatun syy! SAATANA JOS MULLA ON RILLIT JA SAAN KYMPPEJÄ KOULUSSA, NIIN SEHÄN ON VAIN HYVÄ SYY MUIDEN LYÖDÄ, HAUKKUA, NÖYRYYTTÄÄ, SYRJIÄ, TEHDÄ ELÄMÄSTÄ HELVETIN 12 VUOTTA!!!!!!
...toivottavasti teidän lapsia ei koskaan kiusata. voisi olla ikävä paikka kultamussukalle kun oma äiti syyttäisi kiusaamisesta sitä liian pitkää/liian lihavaa/liian fiksua/liian punatukkaista/liian tavallista tenavaansa..
a) lastani kiusataan ja tiedän, että lapsessani on sellaisia piirteitä, jotka saattavat provosoida sitä kiusaamista. Puhun lapselleni hyvin hienovaraisesti siitä ja teen lapselleni selväksi, että hän ON HYVÄ ja kelpaa MINULLE (+ muillekin ihmisille) siitä huolimatta. Itse asiassa minulla on 2 lasta, toinen heistä on juuri sen tyyppinen, että häntä (HYVIN IKÄVÄ KYLLÄ) kiusataan (pyrin toki puuttumaan ja estämään, mutta kun kaikkea ei voi) ja toinen on sellainen, jota ei varmasti kiusata. Tämä toinen osaa pitää puoliaan ja se tulee luonnostaan.Muuten mä oon se, joka ei lapsena osanut pitää puoliansa (ja olin kiusattu, kuten tämä toinen lapseni). Siksi ymmärrän ja yritän opettaa...Mutta ehkä se on vaan se luonto, jolle ei mahda mitään. Mutta sori jos loukkasin.
toi sun asentesi välittyy hänelle ihan varmasti. kiva varmaan olla tietoinen siitä että äitin mielestä tämä on minun omaa syytäni..
toisaalta. tuo että kerroit itse olleesi kiusattu selittää jotain. sut on murskattu lapsena, ja on defenssimekanismia ajatella että itse on ollut siihen syyllinen. ajatteleehan lapset usein olevansa syypäitä vanhempiensa eroonkin. samoin pedofiilin uhri usein syyttää itseään. todella surullista. ehkä sun kannattaisi käsitellä omaa lapsuuttasi jonku ammattihenkilön kanssa?
että et oikeasti ole mitään. Aina on sinua parempia ihmisiä, kyllä se anteeksipyyntö sieltä nöyrästi tulee. Olen vastaavasta perheestä ja rivarit, maasturit ja johtavat asemat myös meillä, enkä ikinä luule olevani mitään.
Enhän ole esim. neurokirurgi, enkä sellaiseen pystykään.
ihan typerää ajattelua, opetatko näin lapsellesi? Onkohan lapsesi kiusaaja vai kiusattu?
voisin antaa vilpittömän anteeksipyynnön jälkeen anteeksi. Täytyy muistaa, jos kiusaajan on ollut LAPSI, niin lapsi on vain lapsi. Eri asia, jos kiusaaja olisi ollut täysikasvuinen häiriintynyt ihminen.
alan vähän epäilemään miksiköhän noita kiusattuja on kiusattu...tota lässytystä siitä että kiusaaminen jotenkin olisi sen kiusatun syy! SAATANA JOS MULLA ON RILLIT JA SAAN KYMPPEJÄ KOULUSSA, NIIN SEHÄN ON VAIN HYVÄ SYY MUIDEN LYÖDÄ, HAUKKUA, NÖYRYYTTÄÄ, SYRJIÄ, TEHDÄ ELÄMÄSTÄ HELVETIN 12 VUOTTA!!!!!!
...toivottavasti teidän lapsia ei koskaan kiusata. voisi olla ikävä paikka kultamussukalle kun oma äiti syyttäisi kiusaamisesta sitä liian pitkää/liian lihavaa/liian fiksua/liian punatukkaista/liian tavallista tenavaansa..
a) lastani kiusataan ja tiedän, että lapsessani on sellaisia piirteitä, jotka saattavat provosoida sitä kiusaamista. Puhun lapselleni hyvin hienovaraisesti siitä ja teen lapselleni selväksi, että hän ON HYVÄ ja kelpaa MINULLE (+ muillekin ihmisille) siitä huolimatta. Itse asiassa minulla on 2 lasta, toinen heistä on juuri sen tyyppinen, että häntä (HYVIN IKÄVÄ KYLLÄ) kiusataan (pyrin toki puuttumaan ja estämään, mutta kun kaikkea ei voi) ja toinen on sellainen, jota ei varmasti kiusata. Tämä toinen osaa pitää puoliaan ja se tulee luonnostaan.Muuten mä oon se, joka ei lapsena osanut pitää puoliansa (ja olin kiusattu, kuten tämä toinen lapseni). Siksi ymmärrän ja yritän opettaa...Mutta ehkä se on vaan se luonto, jolle ei mahda mitään. Mutta sori jos loukkasin.
toi sun asentesi välittyy hänelle ihan varmasti. kiva varmaan olla tietoinen siitä että äitin mielestä tämä on minun omaa syytäni..toisaalta. tuo että kerroit itse olleesi kiusattu selittää jotain. sut on murskattu lapsena, ja on defenssimekanismia ajatella että itse on ollut siihen syyllinen. ajatteleehan lapset usein olevansa syypäitä vanhempiensa eroonkin. samoin pedofiilin uhri usein syyttää itseään. todella surullista. ehkä sun kannattaisi käsitellä omaa lapsuuttasi jonku ammattihenkilön kanssa?
lapsessani on sellainen hyvin voimakas piirre, joka välillä tulee esille...höm...sanon tai yritän hyvin hienovarasisesti sanoa, että ei kannata käyttäytyä noin ettet joudu kiusatuksi...Hankala asia, mutta kuten jo sanoin toinen lapseni on sellainen, joka osaa puolustauta ja hänellä tulee se luonnostaan...
Olen käsitellyt lapsuusasiat ja kiusaamisen ja silloin psykoterapeutti opetti hyvin viisaan opin. Jokainen ottaa asiat (siis lapsikin) omalla tavallaan, siksi esim. se mikä on toiselle kiusaamista ei välttämättä ole edes toiselle kiusaamista (siitä tässä ei tosin ole kyse). En muista puhuinko terapeuttini kanssa asiasta, mutta se ei ole mikään tuulesta temmattu asia, että tietyn tyyppisiä ihmisiä kiusataan (mikä ei tietenkään oikeuta kiusaamista, mutta kun lapsista on kyse, niin vähän ymmärrystä JOKA SUUNTAAN! ) sama
Pyydätkö anteeksi itsesi vuoksi vai niiden kiusattujen vuoksi? Mikä on oikeasti motiivisi? Hyvä olo ja synninpäästö itselle vai se, että pyrit parantamaan vanhat haavat ja kiusattujen pahan mielen teollasi? Oikea nöyryys oman pahan teon edessä vai se, että syyllisyys tuntuu ikävältä ja haluat tuntea taas olosi paremmaksi?
Saattaa nimittäin nyt olla vain niin, että joudut elämään tekosi kanssa koko loppuelämäsi syyllisyyttä tuntien. Et välttämättä koskaan saa synninpäästöä kiusatuilta, se ei ole nimittäin sinun vallassasi mitenkään. Silloin sinun on vain elettävä asian kanssa ja pyrkiä olemaan tästälähtien erityisen kiltti kanssaihmisille.
syyllisyyden takia? Kuten täälläkin palstalla on tullut hyvin esille, ei kiusatuille ole väliä anteeksipyynnöstä?!?