Lue keskustelun säännöt.
Miten pyytää kiusaamiltani ihmisiltä? Olin todella törkeä!
11.10.2010 |
Olin koulukiusaaja. Perheessäni oli hyvin vapaa kasvatus. Vanhempani olivat sitä mieltä, että Siperia opettaa. Olimme veljieni kanssa hyvin hemmoteltuja, koska vanhempani olivat liian kakaroita kasvattaakseen ja tunsivat niin kovaa syyllisyyttä, että lahjoivat rahalla. Ja sitä rahaahan oli. Oli veneet, ulkomaanmatkat, kielileirit, vaatetta, kamaa ja sitä sun tätä. Tuli brassailtua sillä kaikella.
Olimme myös veljieni kanssa vähän eksyksissä juuri siksi, että olimme aika omillamme. Rangaistusten kanssa oli vähän niin ja näin. Isäni mielestä myös vahvoilla on oikeus alistaa heikompia. Niinhän se aikuisenakin tulee menemään. Pidin hovia ja järjestelmällisesti rääkkäsin kaikkia alapuolellani olevia.
Nyt olen törmännyt useisiin aikuisiin, joista olen rääkännyt ilmat pihalle, käyttänyt heitä häikäilemättömästi orjinani, pakottanut heitä tekemään asioita, joita he eivät olisi ilman minua tehneet. Kuten varastamaan kaupasta tai juomaan liikaa viinaa tms.
Miten osaisin aikuisena pyytää koulukiusatuilta anteeksi? Usein he eivät halua olla kanssani missään tekemisissä! Luokkakokouksessa kuulin olevani yhä täysin häikäilemätön, koska olen aikuisena keskisuuren yrityksen toimitusjohtaja, ajan citymaasturilla, asumme isossa rivarissa ja mieheni on myös johtavassa asemassa. Itse taas koen tehneeni parannuksen ja olevani hyvä ja oikeudenmukainen johtaja. Sekä valmis pyytämään vilpittömästi anteeksi.
Kommentit (84)
Jää niiden ihmisten päätettäväksi, antavatko anteeksi. Et voi tehdä enempää. Tärkeintä että olet nyt muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos oot tosissaa sinä, ni miten ois vaikka sanoo ääneen niille ihmisille, et anteeksi?
äläkä pyydä multa anteeksi, sillä en tule sitä iloa sulle suomaan.
Olitko nöyränä pyytämässä anteeksi vai jotain muuta? Täytyy sanoa, että sinuna en olis kehdannut koko naamaani näyttää.. Sun olisi pitänyt hoitaa anteeksipyyntö-juttu ennen. Kirje lienee fiksuin vaihtoehto, mutta varaudu siihen, että kaikilta et saa anteeksi. Uhrin oikeus on olla antamatta anteeksi ja sen kanssa syyllisen sitten vaan täytyy elää.
En usko että olet muuttunut, koska jos olisit, olisit jo pyytänyt anteeksi törmättäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska elämäni meni täysin pilalle sen kiusaamisen takia,ja on osittain määrittänyt sen millainen ihminen olen nyt.
Ja mitä tunteita koulukiusaajuutesi sinussa herättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiusatut jäävät hautomaan katkeruuttaan. Kumpi on voittaja?
kiusattu kykenee antamaan anteeksi.Loistavan teon teksisit siinä,että järkkäät itsesi yläkouluille puhumaan omista kouluajoistasi ja kertoisit kokemuksestasi..siitä,mitä seurauksia teinin ajattelemattomalla käytöksellä on.Tämä asia on sellainen,että on omallatunnollasi koko ikäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan pyytää anteeksi, koska en ymmärtänyt tekojeni seurauksia ja olin ihan yhtä pihalla kuin kaikki muutkin. En osannut käyttää johtajantaitojani paremmin ja parempaan. Kostin kotini kylmyyden ja välinpitämättömyyden muille. Otin johtajuuden julmuudella, enkä odottanut, että minut jotenkin valitaan mielipidejohtajaksi.
Luokkakokouksessa olin oma iloinen, äänekäs, reipas itseni, mutta kun menin juttelemaan yhdelle naiselle naistenhuoneessa, hän oli sitä mieltä, että olen yhä leveä omaisuudestani ja saavutuksistani, kun kerroin ihmisille avoimesti miten minulla menee. Mielestäni moni muukin liioitteli onneaan, joten yritin olla rehellinen. Ei minun elämäni ole sen ihmeellisempää oikeastaan kuin muillakaan. Äitini kuoli viiden vuoden sairastamisen jälkeen keuhkosyöpään.
Olen todella pahoillani siitä, että oikeasti taisin tuhota pari hyvää elämänalkua sillä, että olin niin julma ja ylimielinen. Katkeruus paistoi aika monen kasvoilta. Se teki minut hyvin surulliseksi.
Olen muuttanut pääkaupunkiin Lapista, joten en törmäile ihmisiin koskaan kotipaikallani. En ole siis aikaisemmin voinut pyytää ihmisiltä anteeksi. Toki minulla on paljon lappilaisia ystäviä täällä, joiden kanssa kävin samaa koulua.
Luultavasti en. Enkä varsinkaan jos he olisivat menestyneet elämässä silminnähden hyvin.
Tee kuten parhaaksi näet mutta varaudu negatiiviseen vastaanottoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiusattu kykenee antamaan anteeksi.Loistavan teon teksisit siinä,että järkkäät itsesi yläkouluille puhumaan omista kouluajoistasi ja kertoisit kokemuksestasi..siitä,mitä seurauksia teinin ajattelemattomalla käytöksellä on.Tämä asia on sellainen,että on omallatunnollasi koko ikäsi.
Mitä kiusaaja näkee katsellessaan ap:tä? Minkkiturkin, citymaasturin ja hyvän työpaikan. Täytyyhän sen kiusaamisen siis olla kannattavaa. Olisi aivan eri asia, jos kiusaaminen olisi saanut ap:n ensin pohjalle, josta sitten on noussut ylös, mutta näin ei ilmeisesti ole. Ap on vain aikuistuttuaan tajunnut vanhempiensa virheet ja sitä kautta omat virheensä. Näin aika monelle tapahtuu, ja siksi kiusattujen on vaikea antaa anteeksi. He syyttävät (usein aiheellisesti) kiusaajaa elämänsä pilaamisesta ja jokainen ongelma on heistä seuraus tästä kiusaamisesta (ja sekin usein totta). Sen sijaan kiusaajan elämä näyttää helpolta ja ihanteelliselta. Kiusaaja ei ole kärsinyt. Se katkeroittaa - mielestäni jopa ihan aiheellisesti.
Itse olen nyt siinä onnellisessa tilanteessa, että en ajattele kiusaajiani enää lainkaan, sillä elämäni on vihdoin raiteillaan. Silloin on helppo antaa anteeksi. Mutta en missään nimessä haluaisi tavata kiusaajiani saatikka että he tulisivat pyytämään minulta anteeksi. Se toisi sen kaiken taas mieleeni. Lisäksi kiusaajillani saattaisi olla elämä niin helppoa ja mukavaa, että väkisinkin ajattelisin, että eivät ole saaneet rangaistustaan. Se taas saisi minut katkeraksi.
Eli ap, sinä et ole kiusannut minua, mutta jos olisit minun kiusaajani, en haluaisi tavata sinua. Jos sinun olisi pakko ottaa minuun yhteyttä, niin kirjeitse sitten - ja siinä en halua tietää elämästäsi yhtään mitään. Ainoastaan selityksen kiusaamiselle (sen myöntäminen että ongelma oli sinussa, ei minussa) ja anteeksipyynnön. Olet mielestäni tällaisen hienotunteisuuden kiusatuille velkaa.
Haluan pyytää anteeksi, koska en ymmärtänyt tekojeni seurauksia ja olin ihan yhtä pihalla kuin kaikki muutkin. En osannut käyttää johtajantaitojani paremmin ja parempaan. Kostin kotini kylmyyden ja välinpitämättömyyden muille. Otin johtajuuden julmuudella, enkä odottanut, että minut jotenkin valitaan mielipidejohtajaksi.
Osaatko ajatella mitä kiusatut tuntevat? Ehkä sinun pitäisi sovittaa tekosi itse itsesi kanssa (ainakin ensin)? Anteeksianto konkreettisena anojan ja antajan suhteena tuntuu tässä tapauksessa olevan tuomittu epäonnistumaan: ette ole tekemisissä toistenne kanssa, tapahtuneesta on kauan, olitte lapsia. Kirje jäisi aivan valtavan pinnalliseksi teoksi, vaikuttaisi ulkoistetulta teolta eikä sisäistetyltä anteeksipyynnöltä.
Terveisin yksi koulussa kärsinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten kuvittelen ainoastaan seuraavassa, että olisin ollut entinen uhrisi ja lähden liikkeelle siltä pohjalta.
Jos olisit ollut minun kiusaajani, olisin voinutkin nyt aikuisena, lähes nelikymppisenä perheenäitinä antaa anteeksi, koska menneisyyttä ei voi muuttaa ja kokemus on opettanut, että siinä on myös turha märehtiä äärettömyyksiin saakka.
Olisin kuitenkin korostanut, etten myöskään voi unohtaa tekemiäsi asioita kokonaan, sillä aina jossain elämänvaiheessa tai pienessä arkipäivän tilanteessa pahat muistot saattavat nousta pintaan aivan varoittamatta. Siihen ei tarvita kuin yksi pieni ele, katse, sana tai ilme, joka saa alitajunnan muistamaan asioita, joita on luullut "kuolleiksi" jo yli parikymmentä vuotta sitten.
Jos tapaisin sinut, kertoisin sinulle kasvotusten ja kahden kesken, että vaikka olenkin käytännössä unohtanut koko sinun olemassaolosi ja elän tätä nykyä onnellista ja tasapainoista perhe-elämää, olet silti vaikuttanut elämääni jonkin verran.
Kertoisin, että voisin jopa sanoa sinun auttaneesi minua omalla silloisella kieroutuneella tavallasi, sillä ilman sinua kuvittelisin varmaankin edelleen ihmisten olevan - oman kotikasvatusmallini mukaan - peruskohteliaita ja muita huomioon ottavia, empaattisia sekä rehtejä kaikin puolin.
Kertoisin, että sinun vuoksesi/ansiostasi (riippuu, miltä kantilta asiaa katsoo) pääsin näkemään elämän nurjan puolen kaikkine kieroutuneine piirteineen - tosin aivan liian varhain ja aivan ilman syytä, mutta että ne raa'at ajat tekivät minusta hyvän ihmistuntijan. Minua on hankala huijata.
Kertoisin tuon kaiken (ja enemmänkin!) vain nähdäkseni, katuisitko aidosti silloisia tekojasi, vai puhuisitko vain. Jos katuisit aidosti, niin homma olisi siltä osin selvä ja saisit anteeksi, mutta en sitten sen koommin toivoisi joutuvani kanssasi tekemisiin.
Niin ja usko pois: näkisin sinusta kyllä, katuisitko aidosti vai et. Sitä sinä et pystyisi salaamaan minulta millään ilveellä, vaikka istuisit täysin mykkänä edessäni koko keskustelun (= monologini) ajan.
Kiitos puheenvuorosta.
tulisi koskaan antamaan anteeksi, vaikka matelisit edessäni polvillasi. Turha sinun on ladata kaikki menneisyytesi painolasti vanhempiesi kontolle! Etköhän itsekin osannut ajatella. Jos joku minun tai veljeni kiusaaja ilmestyisi ovelleni, soittaisin poliisit. En ymmärtänyt silloin enkä tule ymmärtämään koskaan, miksi omaa egoa pitää pönkittää toisten kustannuksella! Mätäne omantunnontuskissasi!
Olen kaunis, menestynyt kaikilla mittapuilla ja kaikki kiusaajani olettavat minun heittävän tuhkaa päälleni, kuuntelevan loputtomia monologeja alistuen heidän sättimiselleen ja kestäväni inhimillisesti ottaen täyden nöyryytyksen. Aistin sen luokkakokouksessa. Yksikään normaali, aikuinen anteeksipyyntö ei olisi riittänyt.
Jos kiusaajani olisivat saaneet päättää, olisin tullut rapajuoppona kassialmana paikalle ja sitten he olisivat voineet tuntea ylemmyyttä!
Ehkä minulle pitää riittää se, että armahdan itseni ja nautin omasta elämästäni.
jos yksi erityisen julma kiusaaja, tai olihan niitä silloin useampikin, tulisi luokseni muka pyytämään anteeksi tai yrittäisi millään tavoin ottaa yhteyttä nyt, niin katsoisin kyseessä olevan heti vähintäänkin häirinnän ja jollei se välittömästi loppuisi, asia menisi sitten seuraavaksi lakiteitse eteenpäin. Eipä hän tietäisikään kuinka tarpeen vaatiessa kovapintainen ihminen olisi vastassa nyt, eikä sitäkään, millaisia ystäviä minulla on. Parempi olla lähestymättä millään tavoin. Ikinä.
En hetkeäkään usko että eräät ovat sisimmässään muuttuneet. Mikä vitsi! Ei kiinnosta heidän ajatukset yhtään, en halua nähdä heitä, ei kiinnosta kuulla heistä mitään. Tekopyhät anteeksipyyntönsä he saavat lausua ihan mielessään vaan, en uskoisi pyynnön aitouteen.
Saattaisipa muuten käydä pyytelijälle niinkin, että mieheni vetäisisi ihan spontaanisti turpaan, vaikka mieheni EI todellakaan millään tavoin ole väkivaltainen tai julma, vaan itseasiassa erittäin hyväsydäminen ja ihana ihminen. Hän kuitenkin tietää aivan tarkkaan mitä tuskaa olen kokenut, ja kuinka se tuska melkein tappoi minut, joten eiköhän se olisi aika alkukantainen reaktio, jos tyyppi siis kehtaisikin tulla vaikka ovellemme.
Että enpä suosittele! Hajoa vaikka katumukseesi, ei voisi vähempää kiinnostaa ainakaan minua.
En tiedä pystyisinkö antamaan anteeksi kiusaajilleni. Luultavasti en. Enkä varsinkaan jos he olisivat menestyneet elämässä silminnähden hyvin.
Tee kuten parhaaksi näet mutta varaudu negatiiviseen vastaanottoon.
Opetatteko lapsillennekin tätä elämänfilosofiaa? En voi ymmärtää. Mitä merkitystä edes toisen menestyksellä on anteeksiantamiselle?
Itse annan anteeksi, vanhoja kakaroiden juttuja. Minua kiusattiin kokoni vuoksi ala- sekä yläasteella. Olisin voinut käpertyä itseeni ja katkeroitua, mutta lähinnä haistatin päivittäin kiusaajilleni. Harrastin aktiivisesti kilpaurheilua ja sitä kautta minulla oli hyvä kaveripiiri toisaalla kuin koulussa, se varmasti auttoi minua. Koulussa minulla oli yksi kaveri.
Olen kaunis, menestynyt kaikilla mittapuilla ja kaikki kiusaajani olettavat minun heittävän tuhkaa päälleni, kuuntelevan loputtomia monologeja alistuen heidän sättimiselleen ja kestäväni inhimillisesti ottaen täyden nöyryytyksen. Aistin sen luokkakokouksessa. Yksikään normaali, aikuinen anteeksipyyntö ei olisi riittänyt.
Jos kiusaajani olisivat saaneet päättää, olisin tullut rapajuoppona kassialmana paikalle ja sitten he olisivat voineet tuntea ylemmyyttä!
Ehkä minulle pitää riittää se, että armahdan itseni ja nautin omasta elämästäni.
Ap, iso osa lapsena kiusatuista on aikuisenakin suurestikin vaurioituneita. Siksi he haluaisivat nähdä sinut kassialmana. Sinä et voi tietää, kuka heistä on huonossa jamassa ja kuka ei, sinä et_tunne_heitä. Siksi sinun anteeksipyyntöhalusi vaikuttaa pinnalliselta.
Anteeksipyyntö suhteena tarkoittaa sitä, että haluaisit palauttaa näiden ihmisten luottamuksen sinuun. Siihen sinä et pysty, eikä tästä oikein ole selvinnyt onko se sinun motiivisi. Eli minulle ei oikein ole selvinnyt oletko sinä menestyksestäsi huolimatta yhtään sen enempää ehjä aikuinen kun nämä sinut kassialmaksi haluavat - molemmilla tuntuu olevan kova tarve katsoa ulos eikä sisään.
Se mitä aistit voi olla niin kovin monenlaista. katkeruutta, vihaa, inhoa, pelkoakin. Ne ovat ymmärrettäviä menneestä johtuen. Tuntuu kovin ymmärtämättömältä, että edes kuvittelisit niiden katoavan sinun anteeksipyyntösi ansiosta.
antaa anteeksi niin kauhealta kuin se tuntuukin, niinkuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.Ellette te anna anteeksi toisille ei Jumalakaan anna teille anteeksi, ja mihin sitten joutuukaan.Jumala antaa meille anteeksi kaiken, jos pyydämme, siitä ilosta voi antaa anteeksi kaikille ressukoille jotka eivät edes tiedä miten pahoja ovat,mutta Jumala tietää ja maksaa....