Miten pyytää kiusaamiltani ihmisiltä? Olin todella törkeä!

Armottomuuden taakka painaa vähiten heitä, jotka ovat suht tyytyväisiä elämäänsä. He hyväksyvät itsensä, vaikkeivät pätisi kaikessa.



Loppujen lopuksi me kaikki päätämme ihan itse, millaisen painoarvon millekin pikku puutteellemme annamme.



Minulla on hyvä elämä. Olisin vain halua sanoa kiusatuille, että tunnen vastuuni ja välitän, mutta jos he eivät sitä halua kuulla, en pysty muuhun.

hyvä,että oot tajunnu julmuutesi.mutta en minäkää välittäs siitä,että tulisit anteeksi pyytämään.koska se kiusaaminen vei itsetuntoni tosi alas,enkä anteeksi pystyisi välttämättä antamaan.

Jos olet käyttänyt kilttejä kavereitasi hyväksesi, kuten kirjoitit. Kiusattusi tuskin sinuun luottavat. Anteeksi pyyntö saatetaan tulkita kiusantekona. Ajattelevat, että haluat heistä jotain. Monet on voineet jo unohtaa ja herätät heissä vain ikäviä muistoja. Koston halua ja katkeruus voivat nousta pintaan.



Keskity tulevaisuuteen. Jos tiedät olevasi hyvä ja reilu toimitusjohtaja ja muutenkin ihmisenä muuttunut, niin jatka samaan malliin.



Et voi muuttaa menneisyyttä, mutta voi tehdä tulevaisuudesta paremman.



Et voi olettaa, että sinulle halutaan antaa anteeksi. Et voi enää puhdistaa mainettasi.

Tuskin tänä päivänä olet vain kiusattujesi kanssa tekemisissä.

On varmasti paljon ihmisiä jotka tietää sinun olevan hyvä ihminen. Keskity heihin.

Eikä ota todellista vastuuta vaan vyöryttää sitä vanhemmilleen. Ketjun todellinen tarkoitus oli kummastella miksi "aikuismainen anteeksipyyntö" ei riitä ja miksi kiusaajat ovat yhä niin pikkumaisia.



Ap, viha johtuu siitä, että oikeus ei ole toteutunut. Sinä et ole saanut ansiosi mukaan. Sen sijaan pärjäilet hyvin, vaikka olet paha ihminen. Halutaanhan rikollisetkin lynkata.



Olin itse kiusattu. Anteeksipyyntöäsi en haluaisi. Minulle riittää hiljainen tieto siitä, että karmanvelka kyllä jossain vaiheessa tulee kuitatuksi. Ja siihen eivät selitykset auta :)

esimerkiksi se, että tiedän olevani huomattavasti ymmärtäväisempi ja tunne-elämältäni tasapainoisempi ihminen kuin ap. Ei minulla ole mitään tarvetta hokea sitä, kuinka kaunis olen, kuinka toimitusjohtaja olen tai kuinka rikas olen. Eivät ne liity anteeksiantamiseen. En kadehdi tuollaista elämää yhtään, en kertakaikkiaan yhtään.

Tää on just tätä. Olen yhä malli. Toimitusjohtajuuteni on vaatinut paljon työtä ja varakkuus on tehty työllä. Minusta se ei ole mielenkiintoista, mutta kiusattujani se tuntuu vaivaavan. Jos olisin lihonut muodottomaksi ja olisin roskakuski, he olisivat tyytyväisiä. Sillä on pointtinsa miksi sen mainitsen. Se ei tee minusta huonoa ihmistä, että kelpaan malliksi tai olen saanut työstäni kiitosta. Minussa on johtajan aineksia, oli jo koulussa. Sehän ihmisiä tuntuu myöskin pännivän.



Ei ole mitenkään helppoa pysyä mallinmitoissa yli 40-vuotiaana! Mutta ei, sekään ei tunnut ihmisiä kiinnostavan. Koska se on pinnallista. Se, että sillä on tienannut meille pari neliötä lisää, on myöskin väärin ja pinnallista.

Loppujen lopuksi me kaikki päätämme ihan itse, millaisen painoarvon millekin pikku puutteellemme annamme.

Jaa että pikku puutteelle? Olet rikollinen, siinä on puutteesi.

voisin antaa vilpittömän anteeksipyynnön jälkeen anteeksi. Täytyy muistaa, jos kiusaajan on ollut LAPSI, niin lapsi on vain lapsi. Eri asia, jos kiusaaja olisi ollut täysikasvuinen häiriintynyt ihminen.

huomaa että kiusatut ovat edelleen katkeria ihimisiä. Taitaisi olla parempi että et pyydä anteeksi heiltä, vaan itseltäsi, etkä enää sorru kiusaamaan. Minua on jonkun verran kiusattu, mutta se oli sen verran lievää etten pysty asettumaan täysin suuremman osan vastaajista asemaan. Mielestäni sinusta ei paistanut läpi omahyväisyys, ja kirjoituksesi olivat järkeviä. Katkerat ihmiset näkevät kaiken eri tavalla. Jokainen näkee ja kokee asiat eri tavalla. Olen pahoillani kiusattujen puolesta, mutta yrittäkää antaa anteeksi, eihän vika ollut teissä, elämä on helpompaa kun ei ajattele eikä tulkitse kaikkia viestejä ja sanomisia niin että siellä on aina taustalla pahaa. Minun mielipiteeni on tämä, mutta tosiaan kun kiusaaminen jättää isot arvet niistä on tosi vaikea toipua.

oot mihkää muuttunut! hyvin ylimieliseltä vaikutat!tartteeko sitä johtajuutta ja kauneutta jankata!ruma sisin kyllä rumentaa ulkonäönkin.

Tää on just tätä. Olen yhä malli. Toimitusjohtajuuteni on vaatinut paljon työtä ja varakkuus on tehty työllä. Minusta se ei ole mielenkiintoista, mutta kiusattujani se tuntuu vaivaavan. Jos olisin lihonut muodottomaksi ja olisin roskakuski, he olisivat tyytyväisiä. Sillä on pointtinsa miksi sen mainitsen. Se ei tee minusta huonoa ihmistä, että kelpaan malliksi tai olen saanut työstäni kiitosta. Minussa on johtajan aineksia, oli jo koulussa. Sehän ihmisiä tuntuu myöskin pännivän.

Ei ole mitenkään helppoa pysyä mallinmitoissa yli 40-vuotiaana! Mutta ei, sekään ei tunnut ihmisiä kiinnostavan. Koska se on pinnallista. Se, että sillä on tienannut meille pari neliötä lisää, on myöskin väärin ja pinnallista.

vaan siitä, ymmärrätkö yhtään, mitä kiusaaminen voi lapsen psyykelle tehdä. Kun puhutaan massiivisista ongelmista persoonallisuuden kehityksessä, minäkuvassa, ihmissuhteissa ja luottamuksessa, niin on aika ylimielistä olettaa, että toisten vihamielisyys sinun materiaalista menestymistäsi kohtaan olisi millään tavalla samalla viivalla.

Ja muuten, minulle mallinmitoissa olemisesta puhuminen on yhdentekevää riippumatta siitä, kuka siitä puhuu. Aivan kaikki ei liity siihen, että olit kiusaaja.

tuntuu vaikuttavan, että olen malli ja toimitusjohtaja Helsingissä, kun sinne jääneet ovat kotirouvia, duunareita tai virastolla duunissa. Pienillä paikkakunnilla juuri tälläiset asiat on kauhean tärkeitä. On niin olevinaan kun täältä lähti ja on menee siellä kaupungissa kuulemma niin hyvin. Se olisi eri asia, jos olisin koko ikäni asunut täällä, missä duunipaikkoja ja koulutusta ja työmahdollisuuksia on ihan vilisemällä. Muuttotappiokunnissa se kun ei ihan niin mene. Kauneus on myös asia, joka helposti herättää kateutta ja se, että on aina laitettu. Siellä se tunturissakin kulkee kopeana ja nokka pystyssä!

aiheesta joka on monille ihmisille oikeasti tuskallinen asia jota joutuu käsittelemään läpi elämän. Mä en jaksaisi enää lukea yhtään tällaista ihan itse keksittyä tarinaa, jossa aivan selvästi vaan katsotaan, minkälaisia reaktioita se kanssaihmisissä herättää.

Ensin tekee toisen elämän paskaksi ja nyt kun omatunto kolkuttaa, pitäisi kiusatun puhdustaa hänen omatuntonsa ja antaa anteeksi.



Mätäne helvetissä minun kiusaajani. En ikinä antaisi sinulle sitä helpotusta, että saisit anteeksi. Toivottavasti kärsit omantunnon tuskia todella lujaa loppuikäsi. Ja toivottavasti sen edestäsi vielä löydät.

tuntuu vaikuttavan, että olen malli ja toimitusjohtaja Helsingissä, kun sinne jääneet ovat kotirouvia, duunareita tai virastolla duunissa. Pienillä paikkakunnilla juuri tälläiset asiat on kauhean tärkeitä. On niin olevinaan kun täältä lähti ja on menee siellä kaupungissa kuulemma niin hyvin. Se olisi eri asia, jos olisin koko ikäni asunut täällä, missä duunipaikkoja ja koulutusta ja työmahdollisuuksia on ihan vilisemällä. Muuttotappiokunnissa se kun ei ihan niin mene. Kauneus on myös asia, joka helposti herättää kateutta ja se, että on aina laitettu. Siellä se tunturissakin kulkee kopeana ja nokka pystyssä!

olenhan itse tullut kiusatuksi pohjanmaalla esimerkiksi siksi, että äitini oli kaunis ja laittautui. Mutta mitä jos yrittäisit ymmärtää kiusattujen ihmisten sisäistä maailmaa ja tunteita ja sitä, miten ne liittyvät kiusaamiseesi; etkä ajattelisi sitä, että sinä olet malli ja heillä on navettahaalarit.

Jos olet se jonka kuvittelen sinun olevan, mielestäni olet aika kohtuuton itsellesi. Olit kyllä ylimielinen ja kopea. Teit ison eron lantaporukkaan, mutta et kuitenkaan ollut ehkä ihan niin julma kuin muistat. Tiedät ketä tarkoitan, jos sanon, että hän ei ikinä anna sinulle anteeksi, mutta muiden mielestä et ehkä ollut ihan niin julma. Herätät kyllä huomiota täällä käydessäsi, siinä olet oikeassa ja kylillä kyllä puhutaan... Vähän olit ehkä tarinaa muuttanut?



Mutta mielestäni osasit olla usein myös reilu ja oikeudenmukainen. Toki olimme hyviä tuttavia, ystäviä emme koskaan.



Palaan FB:n kautta...

Tottakai mä tajuan mitä mä olen ihmisille tehnyt. Tottakai mä itken (kirjaimellisesti) sitä iltaisin.



Mä en pysty sen nöyrempään anteeksipyyntöön, kuin menettämättä lopullisesti kasvojani pystyn. En mä lähde kotikylille anomaan polvillani. Mä voin todella pahoitella, mutta minäkin olin vain yläastelainen. Olin siis lapsi siinä missä muutkin. Lukioon lähdin kaupunkiin.

toimitusjohtaja + tuo maasturi kertoo, että teet töitä todennäköisesti jossain kosmetiikkafirmassta tai muussa tyhjänpäiväistä ja pinnallista tuotetta myyvässä yrityksessä. Maasturi kertoo sen, ettet välitä ympäristöstä. Olen todennäköisesti yhäkin tyhjäpäinen ja vastenmielinen ihminen - voi olla, että sinua karsastetaan sivistymättömyytesi takia. Tekstistäsi päätellen koulut ovat jääneet käymättä.

kait sä tajuat miksi kiusattujen on lähes mahdotonta antaa anteeksi?

Olen toimitusjohtajana teknologia yrityksessä, olen DI koulutukseltani. Malli olen siksi, että siitä tienaa rahaa, jolla saa maksettua asuntolainaa. Teen sellaisia mallintöitä, että tiedän kuvien päättyvän ulkomaille nykyään. Maasturi meillä on siksi, että ajoin pahan kolarin joskus ja säikähdin. Halusin peltia ympärilleni. Olen juossut sen takia terapiassa.



Minulla on aikaa kirjoittaa, koska olen saikulla. Minulla on välilevyn pullistuma, joka kohta leikataan.



Tämä taas todistaa, että kateutta saa kestää vaikka kuinka, mutta anteeksi en saa. Sen takia, että joku aina kadehtii.



Ehkä minun on oikeasti lihottava muodottomaksi, lopettaa ulkonäöstäni huolehtiminen, ruveta rokkakuskiksi ja masentua, jotta olisin anteeksiannon arvoinen.