panikoitteko niskapoimun ja veriseulan tuloksia?
mulla terve vauva jo, mutta mietin näin jälkeen päin, miten isoksi jutuksi mulle muodostui otsikon asiat.
np-mitta oli 1,9 ja panikoin jo siitä. sitten veriseulan ja np-mitan yhteistulos-puhelua odotin ihan paskana sen 2 viikkoa, ja sitä ei luojan kiitos tullut.
ja en etsi tällä seuraavia kommentteja (vaikka sananvapaus toki on kaikilla):
- miksi menit seulaan, olisitko abortoinut sairaan sikiön
- seulat ovat eettisesti väärin
- seulat aiheuttavat turhaa huolta
jne jne. olen jo keskustellut palstoilla noista.
kysymykseni siis on, että huolehditteko kovasti/huomattavan paljon ko. asiasta, ilman mitään mainittavaa syytä. vai olinko ainoa panikoija... (tuli tämä mieleen siitä kun kaverini eivät edes muista np-mittaa kun tulevat ultrasta)
Kommentit (104)
kävi seulat myös ihan kysenn alaistamatta ja sen kummemmin miettimättä ja menisin uudelleenkin.
ja olen myös hyvin tietoinen että ne kertovat vain minimaalisesta osasta vikoja/sairauksia/vammoja ja ne kertovat vain RISKISTÄ. eli tätäkään ei tarvitse kertoa
onko lapsenne jo syntynyt?
t:samassa tilanteessa:/
Vauvani sai np-mittauskessa tulokseksi 0.0 mm ja olin varma, että kyseessä oli mittausvirhe. Kävin vielä samalla viikolla mittauttamassa poimun yksityiselläkin, joka sai saman tuloksen.
En tiedä, olisinko panikoinut yhtä paljon, jos tulos olisi ollut esim. 2,9 mm...?
onko lapsenne jo syntynyt?
t:samassa tilanteessa:/
Onko teidän? Jos ei, niin koska pitäisi syntyä?
2
Minäkin pelkään. Np-ultra on ihan pian.
Pelottaa se tulos!
ja tietenkin aikuisilla ole jokin sellainen juttu, että he jäävät jonkin ikäisen lapsen "tasolle" eli eivät älyllisesti tule normaalin aikuisen tasolle? Minkä ikäisen lapsen tasolle he yleensä jäävät? Vai voiko tuollaista sanoa?
Entä down-syndrooma-ihmisten elinikä, voivatko he elää yhtä kauan kuin "terveet" vai onko heillä lyhyempi elinikä?
älä enää viitti, kyllä kaikki sun pointtis jo huomas
ja mulla paha aavistus, todella vahva. kai sen äiti vaistoaa jos jotain on vialla:(
ja tietenkin aikuisilla ole jokin sellainen juttu, että he jäävät jonkin ikäisen lapsen "tasolle" eli eivät älyllisesti tule normaalin aikuisen tasolle? Minkä ikäisen lapsen tasolle he yleensä jäävät? Vai voiko tuollaista sanoa?
Entä down-syndrooma-ihmisten elinikä, voivatko he elää yhtä kauan kuin "terveet" vai onko heillä lyhyempi elinikä?
ja olemme miehen kanssa jo etukäteen päättäneet mitä tehdä jos lapsi on vammainen.
ja mulla paha aavistus, todella vahva. kai sen äiti vaistoaa jos jotain on vialla:(
Toivotaan että ei ole!!! Milloin sinulla on np-ultra? Kerrothan sitten tulokset?
ja olemme miehen kanssa jo etukäteen päättäneet mitä tehdä jos lapsi on vammainen.
aiotte tehdä jos lapsi on vammainen?
elämä on tuskaa tms niin annamme lapsen mennä, päästämme irti. Lievä: harkitaan vielä
elämä on tuskaa tms niin annamme lapsen mennä, päästämme irti. Lievä: harkitaan vielä
Jos on vaikea sydänvamma, aivottomuus, down-syndrooma... niin varmaan keskeytetään. Mutta ennen sitä menisin kyllä lapsivesipunktioon varmistamaan mitä se vamma on.
Kyllä mun siskoni, jolla DS, on ihan normaali aikuinen siinä missä muutkin :-O Käy töissä, asuu itsenäisesti, minä käyn hänen kanssaan usein ostoksilla ja oikeastaan ainoa mikä hänelle tuottaa ongelmia on rahan käyttö ja sen hallinta. Ihan on hänellä normaaleja, tavallisia tallaajia kavereina ja on seurustellut kaksi vuotta saman ikäisen miehen kanssa, jolla lievä vammaisuus (ei down).
Olen elämäni aikana nähnyt jos minkäkinlaisia downeja ja samallalailla he kaikki ovat erilaisia kuten mekin. Mutta yhtään agressiivista en ole tavannut. Suurin osa olleet jopa ujoja, hiljaisia, muutamalla adhd diagnoosi lapsuudesta lähtien mutta nyt aikuisiällä sen saaneet hallintaan. Yhtälailla myös heidän vanhempiensa kanssa olen jutellut ja ei kukaan häpeä omaa lastaan. Mutta näille "ymmärtäväisille" ihmisille onkin omat piirinsä, ahdasmieliset jotenkin luulee koko maailman ajattelevan samallalailla kuten he tekevät. Mutta on meitä tavallisiakin.... Ihan ok keskustelua täällä on käyty, mutta en vaan pysty käsittämään sitä miten abortteja voidaan tehdä pelkän Downin perusteella, koska se on oikeasti vammoista lievimpiä... Eikä se missään tapauksessa ole sairaus.
Itse juurikin odotan esikoistani loppusuoralla, en tiedä mitä tuleman pitää, ainahan me tervettä kaikki toivomme, mutta jos vaikka lapsen synnyttyyä selviää jotain niin olen tyytyväinen ettei huomattu aiemmin. Vaan saan nauttia raskaudestani. En koskaan halua joutua valinnan eteen : keskeyttääkkö raskaus vaikean kehityshäiriön vuoksi vaiko jatkaa. Jos kyse olisi Downin syndroomasta niin vastaus olisi helppo. Kuten joku aiemmin mainitsi, niin kyllä oikea äiti ottaa vastaan sen mitä annetaan, eikä valikoi lapsiaan.
Kyllä useimmat downit ovat enemmän kuin kuusivuotiaan tasolla.
Eikö saisi kertoa, että useimmat downit ovat enemmän kuin kuusivuotiaan tasolla?
että monille seuloissa käyneille äideille on ollut järkytys kun ovat luulleet saavansa terveen vauvan "kun se ei ole se downi"
ja tuloksena on ollutkin autisti, mitä ei näy missään kokeissa.
Elämä on.
että monille seuloissa käyneille äideille on ollut järkytys kun ovat luulleet saavansa terveen vauvan "kun se ei ole se downi"
ja tuloksena on ollutkin autisti, mitä ei näy missään kokeissa.Elämä on.
Kävin seulat, vaikka en oikein osaa perustella miksi. Kai se vaan "kuului".
Tässä raskaudessakaan en osannut jännittää tuloksia, eikä seulat hälyyttäneet ollenkaan. Mutta kuinka ollakaan, myöhemmin selvisi että sydänvikaista down-lasta odotamme.