Opiskelijat valittaa usein tukiensa pienuutta

jossakin on asiat vielä huonommin. Typerää.



Samaten voisi lopettaa kotihoidontuen ym. kritisoinnin. Monissa maissa ei makseta sellaisia.



Äitiyslomankin voisi lyhentää. Kaikissa maissa sellaista ei tunneta lainkaan ja monessa se on lyhyempi kuin meillä.



Äitiyspakkaus? Unohdetaanpa koko juttu! Ei sellaisia ole muuallakaan.

Pitää olla kännykät, nettiyhteydet, merkkivaatteet, päästä elokuviin ja baariin, harrastaa ja matkustaa. Soluasunto ei kelpaa, pitää olla parvekkeellinen ja saunalllinen yksiö. Ja lainaa ei toki oteta.

Olen nelikymppinen 80-90- luvulla opistossa ja yliopistossa opiskellut nainen. Tuolloin oli ihan normaalia ottaa se opintolaina ja elellä sen turvin. Köyhää oli, mutta sitten kesäisin ja muilla lomilla omalla työllä sai kerättyä vähän lisäansioita. Ja myöhemmin omalla työllä sai sen opintolainankin maksettua pois.



Ja ihan opiskelijasolussa asusteltiin muutaman muun opiskelijan kanssa ja hengissä ollaan. Kyllä minua toisinaan ottaa pattiin nuo nykyiset pullamössöopiskelijat, jotka elävät lähes täysin yhteiskunnan tuilla ja ovatpa vielä vaatimassa lisää etuuksia.

Pitää olla kännykät, nettiyhteydet, merkkivaatteet, päästä elokuviin ja baariin, harrastaa ja matkustaa. Soluasunto ei kelpaa, pitää olla parvekkeellinen ja saunalllinen yksiö. Ja lainaa ei toki oteta.

Opiskelen Järvenpäässä, joten asun täällä, koska junamatkoihin menisi muuten hirveästi rahaa. Asun solussa, ei parveketta ja silti vuokra 400e. Netti on pakollinen koska suurin osa koulutehtävistä laitetaan sinne ja meillä on muutamia verkkokursseja. Koululla on vain muutama kone käytössä eli niihin on harvoin mahdollista päästä. Jotkut kurssit järjestetään Helsingissä (ja tästä ei ilmoitettu etukäteen) joten junamatkoihin menee jokatauksessa ihan kivasti rahaa tällöin.

Olen ottanut opintolainaa jotta saisin syötyäkin jotain ja jollakin tama solu piti myös kalustaa. Silloin tällöin tarvitsee myös uusia vaatteita.

Että joo, ei tässä hirveen yleellisesti tosiaankana ole varaa elää ja ei todellakaan ole kyse siitä että _tarii saada sitä sun tätä_

Ja näin elävänä opiskelijana en todellakaan olen mikään harvinaisuus!!!

Olen nelikymppinen 80-90- luvulla opistossa ja yliopistossa opiskellut nainen. Tuolloin oli ihan normaalia ottaa se opintolaina ja elellä sen turvin. Köyhää oli, mutta sitten kesäisin ja muilla lomilla omalla työllä sai kerättyä vähän lisäansioita. Ja myöhemmin omalla työllä sai sen opintolainankin maksettua pois.

Ja ihan opiskelijasolussa asusteltiin muutaman muun opiskelijan kanssa ja hengissä ollaan. Kyllä minua toisinaan ottaa pattiin nuo nykyiset pullamössöopiskelijat, jotka elävät lähes täysin yhteiskunnan tuilla ja ovatpa vielä vaatimassa lisää etuuksia.

ihan eri tavalla. Otettiin kyllä opintolaina mutta sillä ostettiin koira. Opintorahalla ja kesäsäästöillä elettiin ja joka viikonloppu oli varaa käydä viihteellä ja ulkona syömässä.

Kun sivusta seuraan omieni opiskelua on se amk:ssa paljon löysempää, mutta elääkseen ja tuleva työpaikka tähtäimessä on käytävä töissä iltaisin ja viikonloppuisin. Samoin käyvät siskon lapset vaikka opiskelevat amiksessa eli mielestäni me oltiin se pullamössö sukupolvi nykyisiin verrattuna. Lähes kaikillä meillä 80-luvulla valmistuneilla oli vakityöpaikka odottamassa tai ainakin pitkiä sijaisuuksia niin monta tarjolla että voi valita. Myönnän että 90-luvulla tuo ei ollut mahdollista.

Siinäpä se kysymys tulikin.



Ja muuten, suurin osa opiskelijoista on myös veronmaksajia niiden osaaika-/pätkä-/paskaduunien tekijöinä, joihin ei suomalaisista työttömistä saada tekijöitä.

Siinäpä se kysymys tulikin.

Ja muuten, suurin osa opiskelijoista on myös veronmaksajia niiden osaaika-/pätkä-/paskaduunien tekijöinä, joihin ei suomalaisista työttömistä saada tekijöitä.

eli lisäksi on saatava joku tuki ja jos se on työttömyystuki voi olla pitkäkin väli että ei saa palkkaa eikä työttömyystukea. Toisaalta moni työnantaja ottaa ennen nuoren joustavan opiskelijan kuin pitkäaikaistyöttömän joka voi pitää oikeuksistaan työntekijänä parmmin kiinni.

Ja voisinpa kertoa sinulle senkin että nykyään erittäin monissa opiskelija-asunnoissa on ilmainen Internet ja jos ei ole niin sellaisen saa 10 eurolla kuussa.

Pitää olla kännykät, nettiyhteydet, merkkivaatteet, päästä elokuviin ja baariin, harrastaa ja matkustaa. Soluasunto ei kelpaa, pitää olla parvekkeellinen ja saunalllinen yksiö. Ja lainaa ei toki oteta.

Ei perheellisellä opiskelijalla kovin hekumalliset olot ole. Töissä ei ehdi käydä kovin paljon, koska lastenkin kanssa pitää olla. Lainaa nostan ja onhan mulla töissä käyvä mies, mutta menotkin kahden lapsen kanssa ovat kohtalaiset.

itsestään selvää, että työllistyy kouluttauduttuaan.

Nykyään varmoja työpaikkoja ei ole, akateeminen työttömyys on aika korkealla. On melkoinen riski ottaa opintolainaa, kun ei ole mitään takeita siitä, pystyykö ne maksamaan joskus pois.

Terveisin

akateemisesti koulutettu silpputyöläinen, ei näkyvissä pitempiaikaista työpaikkaa

Olen nelikymppinen 80-90- luvulla opistossa ja yliopistossa opiskellut nainen. Tuolloin oli ihan normaalia ottaa se opintolaina ja elellä sen turvin. Köyhää oli, mutta sitten kesäisin ja muilla lomilla omalla työllä sai kerättyä vähän lisäansioita. Ja myöhemmin omalla työllä sai sen opintolainankin maksettua pois.

Ja ihan opiskelijasolussa asusteltiin muutaman muun opiskelijan kanssa ja hengissä ollaan. Kyllä minua toisinaan ottaa pattiin nuo nykyiset pullamössöopiskelijat, jotka elävät lähes täysin yhteiskunnan tuilla ja ovatpa vielä vaatimassa lisää etuuksia.

niin ei muuta kuin opiskelemaan itse kukin! Nykyään kun ikäkään ei ole este! =)

Kapea tutkinto, jolla ei voi mitään tehdä! Myyjänä tai siivoojana pitäisi ottaa toinenkin työ, että saisi lapsilleen edes jotain.



Olen neuvonut kaikkia, että älkää ottako opintolainaa! Nykyään työllistymisestä ei ole takeita. Mieluummin vaikka kaupan kassana opintojen ohessa.



Ennen äitini opiskeli pelkällä opintolainalla, maksoi vähitellen pois. Mutta tällaista yhteiskuntaa, työttömyyttä ja pätkätöitä ei silloin tunnettu.



Mulle olisi kelvannut soluasuntokin, mutta kaksi rakasta kissaa estivät sen saannin. Elin halvalla kaupungin laidalla. Ihan sama, kunhan katto pään päällä. Olin roskia keräämässä, kitkin, siivosin jne...

Mutta niillä 200-400 euron tuloilla on joko otettava se laina tai käytävä töissä. Iso osa näistä opisklijoista on myös perheellisiä. Jostain on joustettava ja usein se on se opiskelu jota venytettään. Elääkin kun pitää.

valmistuttuaan suinkaan heti työllistynyt lama- Suomessa vaan teki tosiaan pätkiä vuoteen 2003 asti, jolloin sai sen vakipaikan. Opintolainakin tuli maksettua takaisin v.2002:)

valmistuttuaan suinkaan heti työllistynyt lama- Suomessa vaan teki tosiaan pätkiä vuoteen 2003 asti, jolloin sai sen vakipaikan. Opintolainakin tuli maksettua takaisin v.2002:)

Moni opintolaina on irtisanottu maksukyvyttömyyden vuoksi.

Asuminen, sähkö, vesi ja ruoka ovat kallistuneet, mutta samalla pikkurahalla pitäisi elää ja toivoa työllistymistä!

pieni esimerkki:



Kun opiskelin toiseen asteen tutkintoa 2000-luvun taitteessa, olisi minun opintotukeni (opintoraha+asumislisä ilman lainaa) kattamaan kokonaan kaksion vuokran missä asuin avopuolison kanssa ja vielä olisin saanut puhelinlaskunkin maksettua.



Nyt kun opiskelen yliopistossa, ei sama tuki riitä maksamaan kuin noin 2/3 osaa vuokrasta, vaikka tuki on suurempi korkeakoulussa opiskeleville kuin ammattikoulussa opiskeleville.



Elinkustannukset ovat nousseet mukavaa tahtia.



Netti on pakollinen. Meilläkin on monia kursseja jossa kaikki kurssimateriaali on netissä, tehtävät palautetaan netin kautta ja osa kursseista on verkkokursseja. En voi olla yliopistolla 24/7 joten netti on pakko olla.



Kännykkä on pakko olla että on mahdollista hakea töitä, pitää yhteyttä toisiin opiskelijoihin ja sopia ryhmätöiden tekemisestä (netin kauttakin onnistuu mutta välillä liian hidasta) ja että voi vaikka soittaa ambulanssin jos tulee tarve.



Edes osa-aikatöitä ei riitä kaikille halukkaille, ja työllistyminen opintojen jälkeen on monilla aloilla todella epävarmaa.



Valtiolle on sijoitus antaa rahaa opiskelijoille. Valmistuttuaan opiskelijat maksavat veroissaan tuen takaisin, jos eivät opiskelisi ja saisi hyviä työpaikkoja eivät myöskään maksaisi kovin kummoisia veroja. Koulutetut ihmiset pitävät talouden pyörimässä.

että vuoteen 1992 saakka opintolaina oli korkotuettua, tämän jälkeen se on ollut markkinakorkoista. Suomeksi sanottuna laina oli ennen halvempaa. Koska korkotuettu laina poistettiin, kompensaatioksi luotiin 1992 opintoraha, jota leikattiin sitten pari vuotta myöhemmin.



Opintolainan suosio romahti juuri 1990-luvulla, mikä johtuu pitkälti lainaehtojen heikkenemisestä. Tätä ennen opintolainaa nostettiin surutta, sitä pidettiin jopa kannattavana, koska inflaatio söi lainaa pois.

lomiksi ja jopa osa-aikaista iltaduunia.

Nykyisin on tilanne hieman toinen monellakin paikkakunnalla, töitä ei vaan ole.

Omakin lapseni laittoi 30 kesätyöhakemusta kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, ei vaan tärpännyt.

Olen nelikymppinen 80-90- luvulla opistossa ja yliopistossa opiskellut nainen. Tuolloin oli ihan normaalia ottaa se opintolaina ja elellä sen turvin. Köyhää oli, mutta sitten kesäisin ja muilla lomilla omalla työllä sai kerättyä vähän lisäansioita. Ja myöhemmin omalla työllä sai sen opintolainankin maksettua pois.

Ja ihan opiskelijasolussa asusteltiin muutaman muun opiskelijan kanssa ja hengissä ollaan. Kyllä minua toisinaan ottaa pattiin nuo nykyiset pullamössöopiskelijat, jotka elävät lähes täysin yhteiskunnan tuilla ja ovatpa vielä vaatimassa lisää etuuksia.

ihan huimasti! Miksi vain opiskelijoiden pitäisi elää samalla lailla kuin 80-luvulla oli tapana - ei nettiä, ei kännykkää jne.

Ilman sitä elämä tulee myös usein paljon kalliimmaksi ja vaikeammaksi.

ihan huimasti! Miksi vain opiskelijoiden pitäisi elää samalla lailla kuin 80-luvulla oli tapana - ei nettiä, ei kännykkää jne.