Mikä saa mut vihaamaan sellaisia hillittyjä ja siloiteltuja ihmisiä???

Sellaisesta ei koskaan tiedä mitä se ajattelee tai tuntee. Joskus tuntuu ettei mitään.

ja vakavahko, sitten on kyllä vaikea olla. Tulee sellainen olo, että toi arvostelee muita koko ajan, vaikkei sano mitään. Etenkin, jos käytös on vielä tavattoman korrektia koko ajan, puhekin hyvin kirjakieliseen pyrkivää.



Ymmärrän hyvin ap.

Erityisesti ärsyttää, jos tällaiset hilityt henkilöt eivät voi sanoa, jos joku vialla.



Tyyliin on allerginen pähkinöille, mutta ei kehtaa sanoa sitä, kun tarjoilen pähkinäkakkua. Sitten saa anyflaktisen shokin

palkitsevia repeilyjä ja ratkeamisia. Et saa omille tunteillesi vastakaikua.



Olen ollut ennen ratkeileva tyyppi, mutta opetellut hillitymmän käytöksen. Ehkä se tuli jonkinlaisen "aikuistumisen" ja ammatin myötä. En tykkää täysin kahleettomista totuudentorvista ja kovaäänisisitä huomionhakijoista, he ovat kuluttavia teatraalisuudessaan.

olet niin epävarma itsestäsi ettet voi hyväksyä erilaisia temperamentteja. Suvaitsematon, huonoitsetuntoinen ja muitaparempanaitseäänpitävä.

Sinulla on todella huono itsetunto

mä sanon kans suoraan ja odotan myös muilta suoruutta.

ärsyttää sellaiset mistä ei tiedä mitä ne ajattelee kun ovat liian kohteliaita ja sivistyneitä..

Mutta mieluummin ottaisin työparikseni hillityn ja herttaisen kuin räpätädin joka nauraa p*skaisesti omien juttujensa päälle..



Esimerkiksi BB:n Satu, Ellu ja Marika ovat sellaisia joita en voisi sietää työpareina.



Ja itse olen tuttujen seurassa suorapuheinen ja nauravainen, mutta työporukassa olen yleensä hiljaa ja hillitty. Yritän muutenkin pitää siviilielämäni ja työelämäni erossa toisistaan, en juurikaan käy missään firman päivillä tai vastaavilla.

No onneksi työni on lähinnä yksintyöskentelyä.

taas juuri tuollaisia tyyppejä miksi ap itsensä kuvaili :P

rasittavia päällepäsmäreitä, itsekkäitä kailottajia jotka kokevat oikeudekseen huudella omat, usein hyvin mustavalkoiset mielipiteensä kaikille vastaan tulijoille. suuttuvat ja innostuvat tyhjästä, ja tavallinen työpäiväkin on täynnä draamaa.



itse olen tietysti se rauhallinen ja hillitty

sanoit, että pelkäät heidän arvostelevan sinua hiljaa itsekseen. Sinulla on siis huono itsetunto, mitä ehkä peität sillä ns. räväkkyydelläsi.

En kestä suoria, mustia housuja, mustia asiallisia kenkiä, siistiä vähän polven yläpuolelle tulevaa takkia enkä varsinkaan täysin virheettömäksi kammattua lyhyehköä tukkaa. Olen varmaan itse häiriintynyt, mutta rakastan vähän pörröistä tukkaa, vähän sojottavaa, pikkuisen höpöä ulkomuotoa, puhdasta kuitenkin:)Semmoisiin ihmisiin haluaisin aina tutustua. Olen itse jotain välimuotoa, haluaisin kyllä olla rohkeampi..

draamakuningattarista. Mutta jos esim. sattuu jotain hassua, mua (ja ehkä muitakin naurattaa), ja yksi vaan katsoo viileänä vieressä, kyllä siitä tulee outo olo. Myöskin sellainen, että se hillitty siis paheksuu, että voi sattua kohellusta tai jotain koomista tai että on paheksuttavaa, että asioita voi tarkastella vaikkapa itseironisessa valossa.



Ei ihmisen tarvitse mikään suunapäänä huutaja olla, jos ei ole hillitty. Vaan voi olla ihan sellainen normaali, jonka kanssa kontaktit ovat ystävällismielisiä ja esim. joissain ammateissa tilannekomiikasta nauttiminen on elinehto sille, että työtä jaksaa.

En tykkää täysin kahleettomista totuudentorvista ja kovaäänisisitä huomionhakijoista, he ovat kuluttavia teatraalisuudessaan.

Kultainen keskitie on tässäkin on mielestäni se kaikkein paras tie - tunteita näytetään sopivassa määrin, niistä voidaan puhua, mutta pitää myös osata käyttäytyä.

itsensä kaltaisten seurassa. Minä ainakin pidän rauhallisesta, tasapainoisesta vuorovaikutuksesta. Kovaäänisiä, ronskeja ihmisiä en jaksa ollenkaan. Mutta ei minulla sentään mitään heitä vastaan ole, en vain jaksa ja viihdy.

joko hillitä itseni tai olla räväkämpi. Mielestäni minulla on hyvä itsetunto, ei tarvitse esittää mitään, mutta on hyvä osata käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla ja muut huomioiden. Ääripäät käytöksessä eivät ole hyväksi.

En siedä Satun ja Elisan tyylisiä ihmisiä työelämässä, ei ole asiallista.

taas juuri tuollaisia tyyppejä miksi ap itsensä kuvaili :P rasittavia päällepäsmäreitä, itsekkäitä kailottajia jotka kokevat oikeudekseen huudella omat, usein hyvin mustavalkoiset mielipiteensä kaikille vastaan tulijoille. suuttuvat ja innostuvat tyhjästä, ja tavallinen työpäiväkin on täynnä draamaa. itse olen tietysti se rauhallinen ja hillitty

Tuollaiset "räväkät" päällepäsmärit imevät muista energian, ovat aina oikeassa vaikka oikeasti usein väärässä. Eräässä yhdistyksessä oli tuollainen tyyppi ja kun se jäi pois, kaikilla oli paljon hauskempaa ja rennompaa, hiljaisemmat pääsivät sanomaan mielipiteensä

Lapsena ja teini-iässä en juurikaan näyttänyt tunteitani ulospäin ja harkitsin aina sanomiseni.

Elämä on opettanut ja olen oppinut ns. antamaan itsestäni vähän enemmän. Edelleen pohjimmiltani olen se hillitty haaveilija, sivusta seuraaja.

Mun kohdalla dramaqueenit vie multa itseltäni valtavasti voimia. Siis heidän tunteenpurkaukset joka asiasta ja se että tuntuu kuin pitäisi jatkuvasti reagoida kaikkeen mitä he sanoo ja olla koko ajan vuorovaikutuksessa ja jotain mieltä jostain. Jos mä saisin valita niin mä vaan olisin, eläisin elämääni joka toivottavasti olisi mahdollisimman ongelmatonta, simppeliä ja mieli puhdas rasitteista :) Mutta koska olen alalla jossa pitää olla tekemisissä kaikenlaisten ihmisten kanssa, minun pitää olla ulospäinsuuntautuva ja jutteleva. Mitään raisua uhoajaa musta ei saa tekemälläkään, mutta olen oppinut tulemaan toimeen.

Sitä mieltä olen ap:n kaltaisista, jotka siis on se toinen ääripää vrt itseeni, että ihan itsensä takia kannattaisi jo pikkuhiljaa hiouttaa niitä terävimpiä särmiä ja olla joskus vähemmän oma itsensä... Käyttyä asiallisesti vaikka tekisi mieli sanoa suorat sanat jne.

Moni sanoi tässä, että hiljaisista ei koskaan tiedä mitä ne ajattelee. Sanoisin että eipä tiedä monista muistakaan. Itsekin olen nykyään tarvittaessa jopa räväkähkö, mutta todelliset ajatukseni paljastan vain harvoille. Tiimitilanteissa mun nähdäkseni pitää tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja se ei kyllä onnistu jos joko olla möllöttää vakavana tuppisuuna kun muut nauraa ympärillä eikä myöskään jos kailottaa pää punaisena mustavalkoisia mielipiteitään joka käänteessä.

itsensä kaltaisten seurassa. Minä ainakin pidän rauhallisesta, tasapainoisesta vuorovaikutuksesta. Kovaäänisiä, ronskeja ihmisiä en jaksa ollenkaan. Mutta ei minulla sentään mitään heitä vastaan ole, en vain jaksa ja viihdy.

Kaikkihan sen tietää, että hyviä käytöstapoja arvostetaan. Taidat itse olla huonon kasvatuksen tulos jostain epämääräisestä perheestä. Yleensä näillä ap:n kaltaisilla raivopäillä on myös psyykkisiä ongelmia. Ei normaali tasapainossa oleva ihminen räjähtele ja kilahtele pikkuasioista.

Niillä täytyy olla kaverina aina sellainen hännystelijä, joka on kaikesta samaa mieltä kuin he, myötäilee ja tukee kaikkea. Tekee mitä "räväkkä" tahtoo. Eli oikeasti ne on niitä kaikkein nössöimpiä ja vietävissä olevimpia ne kaverit. Näinhän se menee nuorten "kovisjengeissäkin", yksi on pomo ja muut on sitten sellaisia vailla moraalia olevia hyväksyntää hakevia nössöjä jotka mitään ajattelematta tekee kuten "pomo" käskee ja myötäilee. Pää tyhjänä tekevät jotta saisivat "pomon" hyväksynnän ja näin turvaa itselleen jengin muodossa.