Lasten kaverit huomauttelevat pienestä kodistamme :(

tuossakin asiassa muutosta tapahtunut sitten ihan viimeisen 10 vuoden aikana, koska muistan, että minun yläaste/lukioiässä en kuullut minkäänlaista ihmettelyä "pienestä" kodista. Vajaa 70 neliötä, ja minulla lukioikäisellä ainoana oma huone, 10 vuotta nuoremmat veljeni nukkuivat vanhempieni kanssa samassa huoneessa. Muutin heti pois lukion jälkeen ja veljeni saivat huoneeni. Mutta ikinä en kyllä mitään ihmettelyä kuullu. Hassua.

..oikeasti. Jos lapset sanovat jotain teidän kodista, niin mitä sitten? Teillä on asiat kunnossa ja kaikki viihtyvät. Ehkä muutatte joskus isompaan, ehkä ette. Mitä väliä sillä on mitä muut lapset möläyttävät, kuten lapsilla on tapana?



Kun tuollaisia puheita kotonasi kuulet, niin kannattaa lempeästi puhua näiden muiden lasten kanssa asiasta, ja sanoa, että ihmiset nyt asuvat erilaisissa ja eri kokoisissa kodeissa. Se on ihan tavallista eikä siinä ole mitään sen kummempaa.

Yritä kääntää homma positiiviseksi. Ainakin mun lapsesta kerrossängyt on jotain NIIN makeeta. Aina se sellaista vonkuu, vaikka ei tarvittaisi ;)

Huomaa, että nykyään lapsilla on kaikkea mahdollista ja kodit on monilla isoja ja hienoja. Muistan kun itse 70-luvulla asuin äidin, isän ja veljen kanssa n. 70 neliön asunnossa ja meillä oli veljen kanssa yhteinen huone. Meillä on ikäeroa 7 vuotta ja niin nukuttiin vielä teineinä kerrossängyssä!! Ja muistan että ei muuta tehtykään kuin tapeltu :). Nykyään ei varmaan tulisi kuuloonkaan, mutta en kyllä muista että kukaan kaveri olisi koskaan ihmetellyt meidän asumisjärjestelyjä.

Huomaa, että nykyään lapsilla on kaikkea mahdollista ja kodit on monilla isoja ja hienoja. Muistan kun itse 70-luvulla asuin äidin, isän ja veljen kanssa n. 70 neliön asunnossa ja meillä oli veljen kanssa yhteinen huone. Meillä on ikäeroa 7 vuotta ja niin nukuttiin vielä teineinä kerrossängyssä!! Ja muistan että ei muuta tehtykään kuin tapeltu :). Nykyään ei varmaan tulisi kuuloonkaan, mutta en kyllä muista että kukaan kaveri olisi koskaan ihmetellyt meidän asumisjärjestelyjä.

erilleen,mutta kyllähän siinä kättäväännettiin monta kertaa. Hyvät välit ovat nykyään kaikista lapsuuden,nuoruuden tappeluista huolimatta:)

meillä tosin hetken lapsia oli neljä pienin ihan vauva ja kutakuinkin samankokoinen asunto kuin teillä.

Lasten kaverit äimistelivät myös täällä pientalovaltaisela alueella ai onks tää teidän iiiihan koko koti eikö ole muuta? Missä teidän muut huoneet on? Meillä on semmonen oikea koti semmonen iso, teillä on tämmönen ihan pieni vaan.

yksi lapsi sanoi jos mä olisin kävellyt näin meillä kotona tähän saakka (seisoi keskellä olkkariamme) olisin vasta eteisessä.

Minä asuin kahden teinin kanssa 65 neliön kaksiossa 10 vuotta. Toinen oli jo täysi-ikäinen kun muutimme isompaan asuntoon. Minä nukuin yhdistetyssä olohuone-keittiössä, eikä toisen teinin huoneeseen ollut ovea, koska se oli oikeasti avo-olohuone. Eikä kukaan lasten kaveri ole koskaan huomauttanut eikä ihmetellyt mitään, eivätkä lapset itse.3 miehen kokoista teiniä mahtui hyvin pelaamaan pleikkaa sänkyni reunalla. Tiedän mm. perheen, jossa asuu 3 henkilöä alkovi-yksiössä, ja hyvin mahtuvat niin perhe kuin lapsen kaveritkin. Ainakaan meillä täällä Helsingissä ei tosiaan mitata tällaisia asioita kuin asunnon koko, eikä tulisi mieleenkään, että joku naapurin lapsi arvostelisi kotiamme. Olisin aika pöyristynyt ja ihmettelisin tuollaisten kertomienne lasten perheiden kasvatusta ja arvomaailmaa.

ollut Helsingin kantakaupungissa, varakkaalla alueella, joidenkin lasten kavereiden asunnot ovat voineet olla varsin hulppeitakin, mutta siitä huolimatta meilläpäin ei kommentoida tuollaisia muille. Minä käskisin pihalle lapsen, joka alkaisi sössöttää jotakin "kauheista muovimatoista" tai asunnon koosta, tai ainakin esittäisin tarkentavia kysymyksiä tästä mielipiteestä niin, että lapsi saisi vähän ajateltavaa.

tietenkin lapset puhuu tollasia ääneen. Onhan se oikeesti tosi outoa että 5 henkeä on 68 neliössä. Jokainen tekee omia ratkaisuja ja varmaan tiesitte että lapsianne tullaan teidän köyhyydestä kiusaamaan.

Tämä oli kyllä niin hauska, että pakko uskoa kommentoijan "aitouteen". Kukaan tuskin keksisi mitään noin päätöntä (tai no, ehkä tosi hc-av-palstailija)

Lapset todellakin sanoo kaikenlaista tarkoittamatta mitään sen kummempaa, ei ne osaa arvottaa asioita samalla tavalla kuin aikuiset (tietysti iästä jne kiinni) TOKi jos sanoo, että kauheat muovimatot niin siinä on jo jotain arvottamista, mutta tuollaista nyt harva lapsi kuitenkaan osaa sanoa. Esimerkiksi voisin hyvin kuvitella, että joku lapseni kavereista saattaisi sanoa, että aijaa teillä on tämmönen pieni koti, meillä on isompi.

Kun asuimme ennen pienessä rivarissa, niin joku lapsi taisi sanoakin, että teillä on pieni keittiö, meillä on paljon isompi, mutta meillä ei oo tuommosta parvee. Ja nyt kun asumme isossa omakotitalossa, niin yksi pienessä kaksiossa äitinsä kanssa asuva tuli meille ja sanoi, että miksi teillä on näin iso talo! Ja toisaalta, mun tyttö oli ihan tohkeissaan kyseisen kaverin kaverin kodista, kun hänen mielestään olisi paljon hienompaa asua pienessä kodissa. :D Mutta vaikka hän ihmettelisikin ääneen, että teillä on paljon pienempi koti kuin meillä, niin olen ihan varmaa ettei hän edes osaisi tarkoittaa sillä mitään pahaa, ainoastaan toteaisi faktan, niinku nyt lapsilla on tapana.

Asuimme kaksi vuotta yhdessä huoneessa ja keittiössä(+1 huone oli varastona) ja meitä on kaksi aikuista ja kaksi lasta, nyt asutaan 180m2 asunnossa, eikä kukaan ole kommentoinut mitään:)

Mitä kiusaamista ap:n viestissä sinusta oli lasten taholta? Minusta he vain esittivät liudan kysymyksiä, ei muuta.

tietenkin lapset puhuu tollasia ääneen. Onhan se oikeesti tosi outoa että 5 henkeä on 68 neliössä.

Jokainen tekee omia ratkaisuja ja varmaan tiesitte että lapsianne tullaan teidän köyhyydestä kiusaamaan.

ja silti lapsen kaverit ovat kommentoineet asunnon kokoa. "Eikö teillä ole yläkertaa?" tai "Eikö teillä ole kuin kaksi makkaria?" (kolme niitä on, mutta kolmas on työhuoneena, joten sitä ei lapsen silmin tajua makkariksi). Yleensä kommentointi huvittaa, mutta välillä on kyllä tehnyt mieli sanoa, että "teidän äitinne onkin kovapalkkainen sairaanhoitaja, minä vain päällikkötehtävissä IT-alalla, joten ei ole varaa isompaan..."

Ihan tuo oma lapsukaiseni oli kaverilleen ihmetellyt kovaan ääneen kun muutimme tänne että "asutteko te oikeasti vuokralla" Ja juu... ihan viikko sitä ennen asuimme mekin vuokralla ja samainen tyttö koki kovaa koti-ikävää vanhaan kotiin. Kun kuulin tuosta lauskahduksesta niin toki pidin puhuttelua ja juteltiin asiasta mutta hän ei todellakaan ollut tarkoittanut sitä pahalla ja eikä tämä neiti kyllä edes tiennyt mitä se vuorkalla asuminen edes kunnolla tarkoitti : )

Joten älä välitä lasten lausahduksista ellei sitten ole kyse ihan kiusanteosta ja silloin toki pitää puuttua.

siis kolmas syntyi samankokoisessa kolmiossa. En muista kenenkään sitä kommentoineen.

Mutta silloin kun olin itse lapsi, asuimme vanhempieni kanssa suht. tilavassa kaksiossa, siis nukuin samassa huoneessa kuin vanhempani. Yksi vähän ikävämpi kaveri kerran tuli käymään, ja hän kulkin ympäri ihmetellen, kuinka pieni koti meillä onkaan (silloin kantakaupungissa monet kaveritkin asuivat samankokoisissa). Myöhemmin sain tietää tämän tytön asuvan todella pienessä yksiossä, jonne hän ei halunnut kavereita kutsua...