Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahmiminen, lihomisen pelko ja itseinho
07.10.2010 |
Otsikossa lyhyesti.
Olen normaalipainon ylärajalla 161/62. Olen painanut 20 kg enemmän, mutta saanut sen pudotettua. Nyt olen vuoden verran ollut tässä 60 ja 65 kg:n välissä.
Liikunta periaatteessa ok, hyötyliikuntaa tulee mukavasti ja koiran kanssa lenkkeilyä 1-2 tuntia päivässä. Mutta ruoka on niin pielessä kun voi olla. Tää on ihan hirveetä, mutta en syö normaalia ruokaa lähes ollenkaan. Olen viimeiset 4-5 vuotta elänyt 5-7 sipsipussilla viikossa + light colalla + karkilla vaihtelevin määrin. Välillä mulla on terveyspäiviä, jolloin päätän alkaa elää ja syödä monipuolisesti. Se toimii aina sen päivän ja illalla ostan taas sipsiä. Mä en edes tykkää sipsistä enää, se on vaan niin piintynyt tapa että ostan aina ihan huomaamattani.
Olen niin ahdistunut etten tiedä miten olisin. Aamuisin ei yleensä ole nälkä, siksi tulee ahmittua illalla. Tiedostan lihomisen riskin, ja sitä pahentaakin ahmiminen kun tulee epäonnistunut olo ja ahmin vähän lisää...
Onko jollain ollut vastaavaa ongelmaa, miten selvisit?
Kommentit (3)
Mä olen kanssa mässäilyyn taipuvainen, kuitenkin vielä normaalipainoinen. Aloitan aamun aina samaan tapaan, banaania, jotain hedelmäpilttiä ym. niin että nälkä lähtee. Jos aamusta sortuu pullapussiin niin loppupäivä menee varmasti samaa rataa.
Ja siellä kaupassa voi ihan hyvin ottaa pienen suklaapatukan, jos sillä voi estää ottamasta koko rasiaa, tai sipsipussia. Liika kieltäytyminen kostautuu jos herkut on pakkomielle.
Ja ennemmin lisää joka päivälle vähän rehuja kuin kuvittelee että ihan oikeasti aloittaa terveen elämän nyt ja heti... Ihan vähän kerrassaan. Se herkkupäivä viikossa on ihan ok, jos se auttaa pysymään erossa muut päivät.
Eli mulla toimii se, etten edes yritä täyskieltäytyä. Nykyään ruokavalioni on "puoliterveellinen" entisten herkkuahmintojen ja syyllisyyksien jälkeen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tämän. Ja mitatkin suunilleen samat. 18 kiloa laihdutin. Tavoitteena on painaa 58 kiloa, mutta en pääse sinne kirveelläkään, kun ruokapuoli on mitä on.
Viikolla en syö paljon mitään, jotain rahkaa tai kalaa ja raejuustoa, happaria tai omenan. Mutta kun lauantai on karkkipäivä, niin vedän sellaiset överit, että koko viikon hyvät työt valuu hukkaan. Koska mulla on sellainen "jos annat pirulle pikkusormen, niin..." -ongelma. Parempi olla sitten syömättä kokonaan, senkin pystyn, mutta en voi syödä mitään normaalia ja normaalisti, koska se lähtee siitä taas.
Tässä on sentään tapahtunut jo parannusta: ennen söin viikollakin vain herkkuja, mutta nyt niitä vain viikonloppuna. Tosin määrä on jopa isompi. Koko viikon mietin, mitä karkkia ostaisin ja mitä leivoksia leipoisin sitten kun lauantai tulee. Ja herään lauantaiaamuna jo viideltä - kuudelta leipomaan esim. pipareita, että saan vetää sitä piparitaikinaa. Tai kakkutaikinaa. Voi olla että en yöllä edes nuku, kun ajattelen vaan, että aamulla saan leipoa tai pääsen kauppaan ostamaan ne karkkipäivän karkit.
Alue: Aihe vapaa
Hei! Tunnistin itseni välittömästi tekstistäsi. Omat mittani ovat 163/62 ja olen myös 20kiloa saanut karistettua. Nyt on paino jämähtänyt tuohon kuudenkymmenen kieppeille ja lihomisen pelko on joka päivä mielessä..
Koitan pudottaa painoa, mutta koen joka päivä epäonnistumisen tunteen. Syön järjettömiä määriä karkkia vaikka koitan pitää herkkulakkoa - ahmiminen alkaa, yleensä en kehtaa syödä muiden nähden vaan ahmin mussutan yksikseni jonka jälkeen on taas epäonnistunut ja hyvin ahdistunut olo. Tavallista kotiruokaa en syö.. Jokapäivä myös mulla alkaa "terveelliset elämäntavat" joka kestää korkeintaan päivän ja ahmiminen alkaa jälleen..
Miten tää loppuu?! Selviytymistarinoita kiitos!