Opettaako kukaan muu lapsilleen, että on oltava

Kun bestis päätti vaihtaa toiseen bestikseen!

että en voi tehdä lapsestani esitaistelijaa asiassa. Neuvoin aina ottamaan jonkun yksinäisen mukaan leikkiin jne. Lopputulos oli, että tyttöni saattoikin jäädä ilman kaveria. Eli tämä kolmas tyttö ja tyttöni kaveri alkoivat sen pudotuspelin ja loppujen lopuksi omani oli syrjitty. En aio enää neuvoa noin... Mitä hyötyä siitä on, että kasvatan lapsestani kilttiä, jaloa ja toisia huomioonottavaa, kun kerran muut ei pelaa samoilla säännöillä?

Hyvä esimerkki oli keväällä, kun tytölläni on ns. paras kaveri ja sitten sellainen varakaveri, jonka kanssa oli joskus, jos tää "bestis" oli pois. Muuten tuo tyttö oli yksin paljon. Minä painostin oikein, että ei saa pitää ketään varalla vaan on otettava tuo kakkoskaveri porukkaan, jos on muuten yksin. Muutamassa viikossa homma kääntyikin niin, että meidän tyttö oli yksin tai leikin sisällä se syrjitty. Kauhea peli alkoi ja tyttöni ei siinä empaattisena lapsena pärjää. Tämä "paras" kaveri aloitti aina aamun sillä, että määritteli, kumman kanssa haluaa tänään olla ja toisen on sitten määrä olla joku palvelija leikissä tai olla kuollut tai barbileikissä barbi ei saa vaatteita tmv.

Parempi pitää vaan omasta kaverista kiinni ja lopettaa muiden ajattelu.

mutta ei sellaisella jolla on vain yksi kaveri. siitä yhdestä on pidettävä kynsin hampain kiinni, ettei joku muu vie sitä. Eikä saa ketään kolmatta tyttöä päästää väliin.

Miksi ei voisi olla useampi hyvä ystävä yhtä aikaa joiden kanssa viettää aikaa? Aina parempi niin ihan takuulla!

Olen opettanut monta kertaa eka- ja tokaluokkaa. Niin pienten kohdalla olen aina pitänyt sääntönä sitä, että välituntileikeissä on otettava kaikki halukkaat mukaan. Välitunti on lyhyt hetki, ja leikkiä voi aina muokata sen verran, että yksi mahtuu mukaan. Se on sitten eri asia, jos joku tahallaan sotkee leikin, eikä esim. leiki sovittujen sääntöjen mukaan. Yksi kiusaamisen muoto on juuri tuo porukan ulkopuolelle jättäminen. On hirmu surullista, että täälläkin monen mielestä on ihan ok sanoa yhdelle: "Me ei leikitä nyt sun kaa:" Juuri tytöt on taitavia tällaisessa kiusaamisessa. Mutta siis ap. Toimit erinomaisesti, kun opetat lapsellesi joustavuutta leikkitilanteissa. Ota opeen yhteyttä, jos lapsesi toistuvasti kertoo jäävänsä yksin. Pienet ekaluokkalaiset tarvitsevat vielä paljon ohjausta leikeissäkin. Käyttämäni leikkisääntö on aina käytössäni luokan kanssa koulupäivän ajan. Se, mitä lapset tekevät vapaa-ajalla, ei minulle kuulu. Olenkin sanonut, että koulun jälkeen voi sitten sopia kaverin kanssa leikeistä kahdestaan. Koulussa se ei kuitenkaan käy päinsä.

saa useinkin syyttää vain itseään sillä mitäs on ollut niin hanakka pariutumaan ja jättänyt muut ulkopuolelle! Sitä saa mitä tilaa!

jos täytyy joku mukaan kysyvä jättää ulkopuolelle vain siksi kun ollaan nyt vaan bestiksen kanssa. Mutta aika moni nainen on aikuisenakin sitten kyvytön sosiaaliseen ja avoimeen kanssakäymiseen valitettavasti.

höpö höpö...tuollaiset bestistouhut on vain merkki siitä että ei osata olla useamman kanssa yhtä aikaa eikä todellakaan ole mitään biologiaa. Tai sitten naisten biologiassa on jotain vialla.

Kyllä naisten biologiassa on jotain vialla. Kiinnytään niin paljon siihen yhteen mieheen, ettei osata enää nhdä hänen virheitä.

Kyllähän Suomessa riittää esimerkiksi naisia, jotka kärsii väivallasta parisuhteessa.

Aina noissa bestisleikeissä jompikumpi on se vahvempi puoli. Toinen alistuu. Ryhmässä alistaminen ei olekaan niin helppoa. Yleensä ne vahvemmat ovatkin sitten oikeasti heikkoja ja he pelkäävät oman asemansa menettämistä.

bestistouhut kannata. Siinä kun voi niin moni saada nenilleen ja ihan vaikka itse. On vastenmielistä tuollainen rajoittuneisuus ystävyyssuhteissa. Ilmankos pojilla onkin jo teininä parempi itsetunto kun on enemmän kavereita joiden kanssa viettää mukavaa aikaa eikä aina tarvi olla pelkäämässä yksin jäämistä!

säälittäviä mustasukkaisia lahkeessa roikkujia kun lapsesta saakka opitaan että pitää olla yksi ja ainoa bestis ja muiden kanssa ei osata olla ollenkaan.

5-6 kiinteää kaveria tässä pihapiirissä ja koulussa. Yhden kanssa on eniten mutta aina ovat ottaneet muutkin leikkiin mukaan ja täytyy sanoa että olen todella ylpeä omastakin lapsestani. Kavereita riittää!Pakottaa ei voi mutta kasvattaa lasta voi kyllä...asennekasvatus tuntuu eräillä olevan vähän kieroa! Mitä sanotte eräästäkin mammasta joka aina poraa että hänen lapsensa jätetään yksin mutta sit itse opettaa lapselleen ettei kaikkia tarvi ottaa mukaan leikkiin vaan voi vallan hyvin jättää ulkopuolelle?

Kaikkien kaveriksi kasvatettu poika jätetään usein yksin.

ettei toisia oteta leikkiin ole kiusaamista? Onko teidän mielestä ihan okei, että joku on aina se, jota ei oteta leikkiin? Siis luonnollisesti niin kauan kun se ei ole oma lapsi?! ap

jos bestikset haluavat ola kahdestaan ja puuhata omia henkilökohtaisa juttujaan se ei ole mitään kiusaamista, mutta se on minusta kiusaamista jos joku yrittää väkisin ängetä siihen mukaan.

Jos taas hypätään hyppynarua, leikitään kirkonrottaa, jalkapalloa tai muuta ja Liisaa ei päästetä mukaan se on kiusaamista.

on oltava kaikkien kaveri, mutta ystäviksi emme ala ketään pakottamaan.



T. Ope