Opettaako kukaan muu lapsilleen, että on oltava

Sen verran kyllä, että muita ei saa syrjiä (jos joku pyytää leikkiin vaikka). Mutta minusta on kohtuuton vaatimus, että 100% koko luokasta pitäisi olla kavereita. Kyllä tuonkin ikäisillä henkilökemiat toimii yhteen tai on toimimatta,

Eikö teidän mielestänne ole mitään välimuotoa siinä, että joko ollaan AINA bestiksen kanssa vain kahdestaan tai sitten kaikkien luokkakavereiden on OLTAVA hyviä kavereita keskenään?



Ei tietenkään asia voi olla näin mustavalkoinen, kyse on siitä, että eivätkö ne bestisparit voi vähän itse löysätä sitä kaverinsa vahtimista ja sillä tavalla tutustua itsekin myös uusiin lapsiin? Se on vaikeaa jos aina nyhjätään vain kahdestaan. Tällaiseen käytökseen voivat vanhmemmat ja opettajat vaikuttaa, jos haluavat. Eikä varmaan kukaan ole sitä tarkoittanutkaan, etteikö välillä voisi olla sen bestiksen kanssa ihan kaksistaan, mutta tarviiko ihan aina. Ja kyse siis kouluajasta. Vapaalla kukin tehköön mitä tahtoo.

Eikö teidän mielestänne ole mitään välimuotoa siinä, että joko ollaan AINA bestiksen kanssa vain kahdestaan tai sitten kaikkien luokkakavereiden on OLTAVA hyviä kavereita keskenään?



Ei tietenkään asia voi olla näin mustavalkoinen, kyse on siitä, että eivätkö ne bestisparit voi vähän itse löysätä sitä kaverinsa vahtimista ja sillä tavalla tutustua itsekin myös uusiin lapsiin? Se on vaikeaa jos aina nyhjätään vain kahdestaan. Tällaiseen käytökseen voivat vanhmemmat ja opettajat vaikuttaa, jos haluavat. Eikä varmaan kukaan ole sitä tarkoittanutkaan, etteikö välillä voisi olla sen bestiksen kanssa ihan kaksistaan, mutta tarviiko ihan aina. Ja kyse siis kouluajasta. Vapaalla kukin tehköön mitä tahtoo.

Sen verran kyllä, että muita ei saa syrjiä (jos joku pyytää leikkiin vaikka). Mutta minusta on kohtuuton vaatimus, että 100% koko luokasta pitäisi olla kavereita. Kyllä tuonkin ikäisillä henkilökemiat toimii yhteen tai on toimimatta,

Että kaikkien kanssa pitäisi olla kaveri. Ei tietenkään. Mutta kaikkien kanssa on pystyttävä tarvittaessa leikkimään esim. koulussa tai pk:ssa, jopa silloin kun ei niin kovasti toisesta tykkäisikään. Tähän haluan kannustaa omia lapsiani. Koulun jälkeen ja viikonloppuisin voi sitten viettää kahden keskistä aikaa bestiksen kanssa.

Surettaa jos joku kasvattaa lapsensa tyyliin "ei sun tietenkään tarvi leikki x:n kanssa jos et tykkää siitä". Tällainen kasvatusmalli edesauttaa syrjimistä, joka on yksi koulukiusaamisen muoton.

Kun maalla asuu jossa on vaan muutama lapsi niin kaikkien on vaan pakko olla yhdessä, muuten joku jää aina täysin yksin. Kaupungissa on enemmän vaihtoehtoja ja se yksin jäänyt voi hakea uuden kaverin.



Meillä lapset leikkii aina kaikkien kanssa. Sitten tulee joku serkku kylää kaupungista ja "omii" yhden lapsistamme kaveriksi ja heti kuuluu että "me ei leikitä teidän kaa". Tosi ärsyttävä tyyli! Kyllä nykyään tiimityötä arvostetaan työpaikoissa joten opettakaa se HETI lapsillenne! Kahdestaan leikitään silloin kun kukaan muu ei halua olla heidän kanssa. Mutta yksinäinen pitää aina ottaa mukaan!

Omani aikanaan muutti toiselle paikkakunnalle ja kyllä kolahti omaan nilkkaan se siihen astinen kahdestaan nyhvääminen. Meni aika kauan, että sain uusia ystäviä koulussa (huom monikossa, opin jotain vaikka lapsi olinkin).

Hommatkoon oman bestiksen, niin ei tarvitse kadehtia muiden. Ennemmin tai myöhemmin jokaiselle löytyy kyllä se omakin bestis jos vaan vähän näkee myös vaivaa itse.

Hommatkoon oman bestiksen, niin ei tarvitse kadehtia muiden. Ennemmin tai myöhemmin jokaiselle löytyy kyllä se omakin bestis jos vaan vähän näkee myös vaivaa itse.

Sama kuin koulukiusaamisessa, uhri syyllistetään

itse olen kasvattanut siihen suuntaan että yksin ja ulkopuolelle ei saa jättää.



ei lasta mielestäni saa syyllistää ja pakottaa että kaikkien kaveri pitää olla, mutta kyllä vaadin että porukassa pitää pystyä leikkimään.



en todellakaan salli lapseni (enkä muiden meidän pihassa leikkivien) jättää ketään leikin ulkopuolelle



kahdenkeskinen aika on sitten erikseen. tottakai saa välillä leikkiä yhden sen parhaan kaverin kanssa.



aika paljon jutellaan tästä.



jos asenne on tämä että kaikkien kaveri ei tarvi olla... entä jos OMA tyttö tai poika olis aina se joka pihassa tai koulussa jää ilman kaveria?

mitan sitten suu pantais?

Hommatkoon oman bestiksen, niin ei tarvitse kadehtia muiden. Ennemmin tai myöhemmin jokaiselle löytyy kyllä se omakin bestis jos vaan vähän näkee myös vaivaa itse.

Sama kuin koulukiusaamisessa, uhri syyllistetään

Joutuuhan jokainen hommaamaan on ammatinkin, työpaikan, asunnon, puolison jne.

Miten voi olla niin vaikeaa sanoa lapselle, että hommaa oma bestis. Lapsia kyllä maailmassa riittää!

Miten sellainen pärjää aikuisena, joka on tottunut siihen, että kaikki leikkivät hänen kanssaan, ettei hänelle vaan tule paha mieli?

Semmosen kanssa voi olla hippasen vaikeaa työpaikassa. Lapsen kuuluu oppia sietämään pettymyksiä.

Ja se ilmenee siinä, kun halutaan olla vain jonkun kanssa kahdestaan. Jos joukossa on useampi, on oma asema uhattuna.



Myöhemmin tämä omistushalu ilmenee naisten parisuhteissa. Mieheen takerrutaan ihan liikaa.



Kyllä mieelstäni olisi ihan tervettä, että myös tytöt osaisivat leikkiä ryhmissä. Tavallaanhan se on syrjimistä, jos jotakuta ei oteta leikkkiin mukaan. Jääkö se joku sitten yksin?

koska myös lapsilla on henkilökemioissa eroa ja velvollisuudentunnon vuoksi toisten kanssa leikkiminen voi hämärtää lapsen omaa herkkyyttä sosiaalisissa tilanteissa.



Tyttöjen pariutuminen on aivan tyypillistä, siinä ei ole mitään pahaa.

Olen rittänyt opettaa tokaluokkalaista tyttöäni kivaksi kaveriksi joka kykenee leikkimään kaikkien kanssaporukalla ja mielestäni olen siinä onnistunut. Toiset eivät tai sitten eivät ole halunneetkaan koska kaveripiirissä on tyttöjä jotka ovat just tällaisia pariutuvia. Olen myös yrittänyt opettaa lapselleni että on kiva olla lojaali kaveri eli siis kun ollaan kaveriporukassa ei ole soveliasta pitää ns varakavereita joita monella tuntuu olevan tyyliin "mä leikin sit sun kaa jos Maija ei pääse" YÖK

Silloin yleensä nyhjätään sen oman puolison kanssa eli ei olla kaikkien kavereita.

Siinä opetetaan lapsille että on ok olla epäsosiaalinen toisille kavereille eli joskus seura kelpaa ja joskus ei. Siinä myös itse saa helposti nenilleen kun pariutuu yhden kanssa joka yhtäkkiä päättääkin vaihtaa sitä bestistä...miten voi joku sanoa että on tapa olla kavereiden kanssa? Poikaporukalla kumma kyllä useimmiten voidaan olla kaikkien kanssa eikä ketään jätetä porukan ulkopuolelle!

Silloin yleensä nyhjätään sen oman puolison kanssa eli ei olla kaikkien kavereita.

No eikös se juuri ole vähän tyhmää?

Unohdetaan kaikki muut ihmiset maailmassa.

Tähän jos lähtee niin huomaa pian, että elämä on aika yksiulotteista ja tylsää.

Ei kellekään voi riittää pelkästään yhden ihmsien seura. Siinähän pimahtaa. Ja entä sitten, kun lapsia tulee? Siinähän se sympioosi vasta kärsii. Voi voi. Tulee ongelmia ja avioero

että en voi tehdä lapsestani esitaistelijaa asiassa. Neuvoin aina ottamaan jonkun yksinäisen mukaan leikkiin jne. Lopputulos oli, että tyttöni saattoikin jäädä ilman kaveria. Eli tämä kolmas tyttö ja tyttöni kaveri alkoivat sen pudotuspelin ja loppujen lopuksi omani oli syrjitty. En aio enää neuvoa noin... Mitä hyötyä siitä on, että kasvatan lapsestani kilttiä, jaloa ja toisia huomioonottavaa, kun kerran muut ei pelaa samoilla säännöillä?



Hyvä esimerkki oli keväällä, kun tytölläni on ns. paras kaveri ja sitten sellainen varakaveri, jonka kanssa oli joskus, jos tää "bestis" oli pois. Muuten tuo tyttö oli yksin paljon. Minä painostin oikein, että ei saa pitää ketään varalla vaan on otettava tuo kakkoskaveri porukkaan, jos on muuten yksin. Muutamassa viikossa homma kääntyikin niin, että meidän tyttö oli yksin tai leikin sisällä se syrjitty. Kauhea peli alkoi ja tyttöni ei siinä empaattisena lapsena pärjää. Tämä "paras" kaveri aloitti aina aamun sillä, että määritteli, kumman kanssa haluaa tänään olla ja toisen on sitten määrä olla joku palvelija leikissä tai olla kuollut tai barbileikissä barbi ei saa vaatteita tmv.



Parempi pitää vaan omasta kaverista kiinni ja lopettaa muiden ajattelu.

Siinä opetetaan lapsille että on ok olla epäsosiaalinen toisille kavereille eli joskus seura kelpaa ja joskus ei. Siinä myös itse saa helposti nenilleen kun pariutuu yhden kanssa joka yhtäkkiä päättääkin vaihtaa sitä bestistä...miten voi joku sanoa että on tapa olla kavereiden kanssa? Poikaporukalla kumma kyllä useimmiten voidaan olla kaikkien kanssa eikä ketään jätetä porukan ulkopuolelle!

Tytöt tahtovat oman bestiksen ja se on harjoittelua aikuiseen parisuhteeseen. Et voi estää biologiaa.

Poikien tapa leikkiä on paljon parempi siinä kun ei itsekään koskaan jää sit yksin. Bestisleikit ovat jotenkin naurettavia. Sit itketään kun bestis jättää eikä itsellä ole muita kavereita kun on itse aikanaan jättänyt muut ulkopuolelle...tervettäkö? Mä ainakin haluan lapsistani sosiaalisia joilla on paljon kavereita joiden kanssa olla.olen siinä onnistunutkin sillä tytöllä 8b on jo useita hyviä ystäviä joiden kanssa ollaan usein ihan yhtä aikaa. Tuollaiset bestistouhut on perseestä!

höpö höpö...tuollaiset bestistouhut on vain merkki siitä että ei osata olla useamman kanssa yhtä aikaa eikä todellakaan ole mitään biologiaa. Tai sitten naisten biologiassa on jotain vialla.