Valmistun kohta tohtoriksi ja se ei tunnu miltään:(

tai edes sukukielistä ;)



Ei se tohtorius nyt niiiin tavattoman yleistä ole. Tietenkin monissa ystäväpiireissä ja työpaikoissa tietynlainen koulutus kasaantuu, mutta jos ajattelet asiaa vähän laajemmin, niin melko marginaalissa kuitenkin liikutaan.



Ehkä sulla alkaa vaan olla väitöskirjakrapula käsillä. Kyllä se siitä. Olet tehnyt hienon työn ja voit olla vilpittömästi ylpeä itsestäsi!

Vaikuttaa siltä, että tohtorin tutkinto ei ole oma halusi. Jos jotain itse haluaa ja tekee sen eteen töitä, kyllä siitä iloitsee olipa muut mitä mieltä tahansa!

Sama ongelma täällä. Itse kouluttautunut myös parin alan akateemiseksi, joista toisesta väittelemässä. Välillä miettii miksi ihmeessä on edes tavoitellut kaikkea? Ihailiko sitä joskus itse aikaisemmin korkeastikoulutettuja? Mitä enemmän opiskelee, sitä paremmin ymmärtää sen faktan, ettei oikeasti tiedä mistään yhtään mitään. Tieto lisää ymmärrystä omasta yksinkertaisuudesta, kuulostaa kornilta mutta niin se vaan on.



Ehkäpä se lähisuvun eläkeikäinen arvostaa näitä mun saavutuksia, ehkä se hänestä kuulostaa tosi hienolta? Itsestä ei tunnu oikeastaan miltään. Kaikkihan tänäpäivänä on korkeasti koulutettuja...

vaikka omaan väitökseen on viel pari vuotta (jos siis ikinä toteutuu) Kauhee urakka ja kannattaako se lopulta? Nykyään ei tohtoreita hirveesti arvosteta, mut toisaalta, koska se on niin yleistä, tutkinto on melkein pakko olla että ylipäätään saa jotain työtä.



Työkaveri väittelee parin viikon päästä ja on reilusti päälle nelikymppinen, tehnyt väitöstä yli kymmenen vuotta (muiden hommien ohella).

mustakin tuntuu, että "kaikki" väittelevät. Ei ole niin erikoista. No, toki ymmärrän, että mun lähipiiriin on kasaantunut paljon tohtoreita, mutta silti.



Mutta ap:lle lohdutukseksi, että luulen ja toivon, että väitöspäivänäsi sinusta tuntuu hienolta! Niin minulle ainakin kävi, että väitöspäivä jäi tosi upeana helmenä mieleen! Onnea väitökseesi!

t. Ensihoitaja

Elämä tosiaan yleensä väkisin kuljettaa tiettyjä ominaisuuksia omaavia ihmisiä samoihin paikkoihin. Ehkä se ei nyt heti tunnu miltään, kun saavuttaa jotain, mikä on ympärilläsi ehkä yleistä, mutta kova työ palkitsee aina jossain vaiheessa.



Odota vain :)

löytyy pyllykirjasta http://www.pyllykirja.fi

jolloin olet kilvoitellut akateemisella polullasi on oikeastaan elämätöntä elämää. Itse valitsin henkilökohtaisesti duunin, jossa näkee ihmisiä, pääsee matkustamaan ja jää paljon aikaa ystäville, suvulle ja lapsille. Se on minusta paljon arvokkaampaa kuin paperi.

jolloin olet kilvoitellut akateemisella polullasi on oikeastaan elämätöntä elämää. Itse valitsin henkilökohtaisesti duunin, jossa näkee ihmisiä, pääsee matkustamaan ja jää paljon aikaa ystäville, suvulle ja lapsille. Se on minusta paljon arvokkaampaa kuin paperi.

Tutkimus on useimmilla aloilla kanainvälistä tiimityötä.

...enkä ollut kuten te idiootit, jotka tavoittelette helvetillisellä työllä asiaa jonka olisi saavuttanut vain valitsemalla, tekemättä varsinaisesti mitään.



Ja sitten vähemmän sarkasmia.



ap, olet tehnyt kovan työn, joka nyt lähenee loppuaan. Aika monet kärsivät jonkinlaisista masennuksen kaltaisista oireista, kun jokin elämänvaihe on jäämässä taakse. En käy arvailemaan, että miksi, kun en ole psykologi, enkä edes usko psykologian olevan muuta kuin hienostunutta paskanjauhantaa. Tekemästäsi työstä varmasti koituu sinulle hyvää ennen pitkää. Ja vaikka tohtorien määrä lisääntyy, niin harvinaista se yhä on.



Paljon enempään ei tietenkään opin saralla pysty, ellei sitten halua suorittaa lisää tohtorintutkintoja. Alkaisi olla siis aikasi käyttää oppejasi yhteiskunnan hyväksi. Mitäpä jos toteaisit että väitteleminen nyt on asiaan kuuluva vaihe, joka ei ehkä tosiaan ole mikään jättiriemun aihe. Tiedä en, auttaako aatos tämä, mutta jospa alkaisit ajatella valmistumisen jälkeistä aikaa sen minkä nyt jaksat kohtuudella. Elämä nimittäin pakkaa jatkumaan kaikkien muiden elämänvaiheiden jälkeen paitsi kuoleman. Olet lahjakas ihminen ja sinulla itselläsi on vastuu siitä että käytät lahjojasi hyvin.

kun kirjoitin ylioppilaaksi, kun valmistuin maisteriksi ja varmaan sama olo tulisi väitöskirjan jälkeenkin. Kun saa mitä haluaa se ei tunnukaan enää miltään.



Tutkimustyö on aika vapaata ja luovaa, mielenkiintoisempaa kuin yksikään suorittava työ missä olen ollut. Saa tehdä nimenomaan itselleen eikä jollekin pomolle. Joustavat työajat ja matkustelu myös plussaa, joten en valita ;) Väitös tulee sitten sivutuotteena (jos tulee).

Minä olen ainakin tyytyväinen akateemisuuteeni, vaikka jätinkin väikkärin vääntämättä. Rahaa tulee joka tuutista, ja nyt jälkikäteen kammottaa ajatus, että tämänkin ajan olisin kituuttanut jossain tutkijankammarissa apurahalla. No, olishan mun palkka 200 €/kk parempi jos olisin väitellyt.

Tutkimus on useimmilla aloilla kanainvälistä tiimityötä.

T. FT 2003, jonka mielestä se tohtorin tutkinto on loppujen lopuksi aika turha, varsinkin suhteutettuna siihen, miten paljon työ vei aikaa ja energiaa

Kovastihan väitelleitä on monissa ammattikunnissa. Mies väittelee ensi vuonna, itsellä tutkimustyö alkuvaiheessa. Näkisin, että väitös on vain yksi tapa saada pätevyyttä. Muita, ehkä uran kannalta järkevämpiä on vaikkapa toinen korkeakoulututkinto (esim. DI ja ekonomi).



Onnea silti valmistumisestasi! Tulee ainakin hyvät bileet!

Vaikkei tohtorintutkinto tänä päivänä niin kauhean harvinainen olekaan, eikä se takaa mitään työpaikkaa tai asemaa, on se aikamoinen saavutus kuitenkin!

Ja tutkimukseen käytetty aika on mielestäni erityisen antoisaa: kerrankin saa paneutua kiinnostavaan aiheeseen syvällisesti ja pitkän aikaa. Sellaiseen syventymiseen on harvassa työssä muuten mahdollisuuksia.



t. nim. tohtori ehkä kahden vuoden päästä

Mulla meni pari vuotta hikisen kandintyön vääntämiseen, joten respectiä niille, jotka jaksavat kirjoittaa väitöskirjan!

Itse olen tavallinen juristi. Kiire on ja työ on henkisesti paskaista. Siitä on kyllä kimalle kaukana. Joutuu olemaan kamalien asioiden kanssa tekemisissä, mutta korvaus on kohtuullinen. En kyllä ymmärrä miksi tai miten tohtorin väitöskirja olisi sen kummempi? Akateeminen ponnistelu tuo mukanaan tylsyyden, jota otsikkosikin peilaa.

Kirjoitin hyvät ylioppilaspaperit, mutta ylppäripäivän jälkeen se ei enää ollut mitään, piti päästä opiskeleman. Ja kun valmistuin maisteriksi, sekään ei tuntunut miltään, kun jatkotutkinto oli jo käynnissä. Ja tohtoriksi valmistuminen ahdistaa. Karonkkaa en halua pitää, kun sellaisen järjestäminen olisi törkeän kallista.