Milloin adoptiolapsen voi jättää yökylään/hoitoon?
Lapsi on adoptoitu 4 kk ikäisenä vauvana, milloin hänet voi jättää yökylään ja kuinka pitkäksi aikaa? Kuinka pitkäksi aikaa 8-9 kk ikäisen vauvan voi jättää hoitoon mummolaan?
Miten yökyläily vaikuttaa adoptiovauvan/lapsen turvallisuuden tunteeseen?
Kommentit (29)
Tosin minä itse olen tuo "vauva", joka jätettiin 8 kk ikäisenä 10 vrk ajaksi hoitoon kun adoptiovanhemmat lähtivät lomamatkalle. Siihen aikaan ei ilmeisesti vielä tiedetty kiintymyssuhteesta eikä adoptiolapsen erityistarpeista (mm. erokokomuksen traumaattisuus ja hylkäämistrauma).
Sukulaiseni pitävät minua ylihuolehtivaisena vanhempana koska en antanut vauvaani tai taaperoani lainkaan yökylään. Äitini on myös loukkaantunut minulle siitä etten pysty luottamaan häneen kaikissa asioissa. Itse tulkitsen tilanteen niin, että juuri erokokemus biologisesta äidistä, lastenkotitausta sekä vaihtuvat hoitajat sekä esim. tuo lomamatkan ajalla koettu pitkä ero ovat vaikuttaneet kiintymyssuhteeni laatuun.
ap
Adoptiolasta en juurikaan hylkäyskokemusten takia.
Omani on ollut yötä mummollaan, joka on muutenkin paljon meidän elämässämme.
Miksi muuten se 1vrk/1 ikävuosi vääntyy aina öiden määräksi? Jos lapsi on yön jossain, hän ei tietääkseni ole yhtään sen kauempaa vanhemmastaan erossa kuin jos olisi saman ajan päivällä. Se yö vain tuntuu lyhyemmältä, kun lapsi nukkuu.
Mun mielestä ainakin päiväksi olisi vaikeampi jättää kuin yöksi. Yöksi menee siis yleensä niin, että minä nukutan ja sitten aamulla mummo tuo lapsen kotiin, kun ovat aamutoimet tehneet. Tai sitten vasta aamupäivällä saattaa tuoda, jos aika heillä menee nopeasti. Ja mummo aina harmittelee, kun ei lapsen kanssa ole kerennyt niin leikkiä. Lapsi on aina aamuisin pirteimmillään ja silloin sujuu mainiosti nämä hoitamiset. Ilta mua enemmän mietityttäis, vaikka olis vain kaksikin tuntia!
Mites sitten muuten koliikkivauvan kanssa? Aina käsketään hakemaan apua ja vastaanottamaan sitä, jos vanhemmat ovat niin väsyneitä. Siskoni vauvalla oli paha koliikki ja he olivat aivan puhki, kun taloudessa ei nukkunut kukaan juuri koskaan. Vauva oli sitten 2-3-kk:n ikäisenä pari-kolme kertaa yöhoidossa mummollansa. Ja hyvin meni aina, vauva jopa nukkui hoidossa paremmin kuin kotonaan! Ja tiedoksi: siskoni kyllä imetti, mutta vauva osasi juoda pullostakin. Sairaalassa siis antoivat jo pullon (pienikokoinen vauva ja verensokerit alhaalla) ja sitten poikkeustapauksissa käyttivät pulloa kotonakin; esim. kerran viikossa siskon mies hoiti vauvan yösyötöt. Täten sitten onnistui myös tuo yöhoito pariin otteeseen pienellä!
Meillä ei olis tuo toiminut, kun vauva ei juonut pullosta kuin vasta joskus puolivuotiaana. En kyllä todellakaan nähnyt mitään ongelmaa antaa sitten vauvaa joskus äidilleni yhdeksi yöksi (ei siis vuorokaudeksi!). Jostain kumman syystä lapseni vielä aina nukkui siellä yönsä läpi, vaikkei niin vielä kotona tehnyt. Ja tämä mummo siis on ollut lapseni ainoa hoitaja meidän vanhempien lisäksi. Päivittäin on elämässämme ja on todella tärkeä lapselle! En mä nyt todellakaan tajua, miten se lapsi kärsii satunnaisesta YHDEN yön hoidosta. Enemmän mä viiden tunnin iltahoitoa miettisin.
Tosin minä itse olen tuo "vauva", joka jätettiin 8 kk ikäisenä 10 vrk ajaksi hoitoon kun adoptiovanhemmat lähtivät lomamatkalle. Siihen aikaan ei ilmeisesti vielä tiedetty kiintymyssuhteesta eikä adoptiolapsen erityistarpeista (mm. erokokomuksen traumaattisuus ja hylkäämistrauma).
Sukulaiseni pitävät minua ylihuolehtivaisena vanhempana koska en antanut vauvaani tai taaperoani lainkaan yökylään. Äitini on myös loukkaantunut minulle siitä etten pysty luottamaan häneen kaikissa asioissa. Itse tulkitsen tilanteen niin, että juuri erokokemus biologisesta äidistä, lastenkotitausta sekä vaihtuvat hoitajat sekä esim. tuo lomamatkan ajalla koettu pitkä ero ovat vaikuttaneet kiintymyssuhteeni laatuun.
ap
JOs tää kokemus on vaikuttanut sun kiintymyssuhteesi laatuun, niin ihanko itse muistat tämän tapahtumisen? Siis muistatko, että kokemus oli niin järkyttävä, että äitisuhteesi epäonnistui? Vai onko ehkä jotain muitakin tapahtumia, ehkä vähän myöhemmältä iältä, jotka saattaisivat vaikuttaa ja tämä nimenomainen tapaus olisi tullut esiin vähän myöhemmässä vaiheessa elämääsi?
Jotenkin tuntuu, että alle vuoden iässä koettu yksittäinen tapahtuma vaikuttaisi ihmiseen millään lailla. Kai siinä jotain koko lapsuusajan jatkuvaa toistoa pitäisi olla. Itselläni varhaisimmat muistikuvat tai tuntemukset sijoittuu kyllä pikkuisen vanhemmalle iälle...
Neuvonnassa suositellaan, että vuoteen ei jäisi mihinkään hoitoon. Se on ihan minimi.
Meillä isompi lapsi oli ekaa kertaa yökylässä nelivuotiaana (koska pienempi joutui sairaalaan), pienempi viisivuotiaana niin että isompi oli mukana.
kokemukset jäävät kyllä vauvan tunnemuistiin ja kehomuistiin. Pidempi ero ensisijaisesta hoitajasta on lapselle hylkäämiskokemus. Esim. Keltikangas-Järvisen mukaan alle puolitoistavuotias ei pysty kannattelemaan muistikuvaa vanhemmastaan viikkoa.
kohta AVn korppikotka-raati lentää paikalle ja saadaan viihdettä!
kohta AVn korppikotka-raati lentää paikalle ja saadaan viihdettä!
Jos lapsen niin kipeästi haluaa, että adoptoi, ei lasta saa jättää hoitoon. Ikinä. Mihinkään tai kenellekään. Muuten tulee Röllipeikko ja vie metsään.
jos miettisit vielä vähän ennenkuin jätät yökylään? Kokeile ensin hoitoa päiväaikaan ja jos se menee ihan hyvin, sitten yöhoitoon. Ja mieluiten vain yksi yö kerrallaan tuon ikäiselle ja sellaisen hoitajan kanssa, joka on muutenkin läheisissä tekemisissä lapsen kanssa.
kohta AVn korppikotka-raati lentää paikalle ja saadaan viihdettä!
Jos lapsen niin kipeästi haluaa, että adoptoi, ei lasta saa jättää hoitoon. Ikinä. Mihinkään tai kenellekään. Muuten tulee Röllipeikko ja vie metsään.
vihdoin vauvan!
muistakaakin!
2v ei ole ollut vielä yökylässä. Saimme hänet 4 kk ikäisenä. Mutta varmaan on ihan tapauskohtaista, esim. kuinka läheinen on isovanhempiensa kanssa jne jne. Oma lapsemme on aina ollut niin kovasti meidän perään ja vierastanut herkästi, joten emme ole halunneet turhaan stressata yökyläilyllä.
Mutta en kyllä itse jättäisi 8-9 kk ikäistä lasta vielä yökylään. Eikös se "normitapauksissakin" ole ohjenuorana, että iän mukaisen määrän päiviä voisi olla lapsestaan erossa, esim. 1 vuotias yhden päivän jne...
mutta omaa 8 kk:n ikäistäni en jättäisi vielä yökylään. On tosin ollut hoidossa mumminsa luona pisimmillään 5 tuntia ja hyvin sujui.
Kaipa tuo aika lailla riippuu vauvastakin. Jos on kovin takertuva, niin jopa parin tunnit hoidot voivat olla työläitä. Jos ei ole pakottavaa tarvetta jättää yökylään, niin en kyllä jättäisi.
ja sama koskee lapsettomia jotka saavat vihdoin vauvan! muistakaakin!
yökylässä pari kertaa ja ensimmäisen kerran vasta 5-vuotiaana. 3-vuotias ei ole ollut vielä kertaakaan. Molempien vanhemmat asuvat eri paikkakunnalla ja mummo tulee hoitamaan päiväseltään n. joka toinen kuukausi niin päästään miehen kanssa yhdessä leffaan ja ehkä jonnekin syömään. Hyvin ollaan pärjätty ilman mitään hoitajia ja yökyläilyjä.
on annettu adoptoitavaksi jos se kuitenkin viettää aikaa omien isovanhempiensa kanssa??
eikä tulisi mieleenikään jättää hoitoon edes päiväksi. Mikä on niin tärkeää ettei voi odottaa.
Adoptio perheet kannattaisi valita vähän tarkemmin kun halukkaita on riittävästi. Ette ansaitse lastanne jos edes mietitte pienen vauvan hoitoon jättämistä!
lukea koko ketju ennen kuin vastaa :)
Pieni ei muista tietenkään tapahtumia, mutta vauvana koetut hylkäämiskokemukset vaikuttavat perusturvallisuuden tuntemiseen ja sitä kautta koko myöhempään elämään. Asia voi tulla esiin vasta, kun saa itse lapsia tai sitten näkyä luonteessa ja ihmissuhteissa jo aiemmin.
eikä tulisi mieleenikään jättää hoitoon edes päiväksi. Mikä on niin tärkeää ettei voi odottaa.
Adoptio perheet kannattaisi valita vähän tarkemmin kun halukkaita on riittävästi. Ette ansaitse lastanne jos edes mietitte pienen vauvan hoitoon jättämistä!
Jäin miettimään ketjussa olevaa "sääntöä", että lapsen voi jättää isovanhempien tai muun luottoaikuisen luokse hoitoon, lapsen ikävuosia vastaavaksi määräksi päiviä. En itse kyllä haluaisi jättää kuusivuotiastani melkein viikoksi hoitoon... Meillä lapsi on ollut "pakkotilanteessa" hoidossa kolmevuotiaana pari yötä ja kyllä saivat vanhemmat sen tuntea nahoissaan, kun kotiin tultiin. No lapset on tietty erilaisia kuten vanhemmatkin.
ne haavoittavimmat ikäåkuukauden vauvan elämässä, sillä eroahdistus ja vierastaminen ovat silloin suurimmillaan.