Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla vaativaa lasta, joka
06.10.2010 |
tuntuu aina olevan tyytymätön kaikkeen. Innoissaan menossa aina kaikkeen uuteen mukaan, mutta sitten sekään ei olekaan mukavaa.
Nyt teininäkään ei osaa arvostaa ei minua (äitiään), ei kotiaan eikä mitään. Tuntuu että häpeää kaikkea kotiinsa ja perheeseensä liittyvää.
Vaikka asiat eivät parhaalla mahdollisella tavallakaan ole, ei osaa olla kiitollinen siitä mitä on.
Tuntuu, että aina pitäisi olla vertauskuva huonommasta puolesta, jotta edes jotakin osaisi arvostaa. Mutta lapsi on aina jotenkin tyytymätön ja aina ollut haastava. Tuntuu että osaakohan se ikinä arvostaa sitäkään mitä minä olen hänen hyväkseen tehnyt.
Tuntuuko kenestäkään muusta samalta?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen sillä tavalla paska mutsi, että meillä ei turhaa kitinää kuunnella. Marttyyriksikään ei aio ryhtyä!
Tanskalainen psykologi Bent Hougaard on hyvin vihainen. Hougaardin vihan kohteena ovat vanhemmat, jotka antavat liikaa valtaa lapsille. Curling-vanhemmat haluavat raivata jokaisen pettymyksen lapsen tieltä, mutta tekevät tälle samalla karhunpalveluksen.
Psykologi Bent Hougaardin käsite curling-vanhemmuus tuli kuin taivaanmannana monille neuvottomille kasvattajille, jotka tasapainoilevat koulun sääntöjen ja vanhempien mielipiteiden välillä. Curling-vanhemmuus tarkoittaa sitä, että vanhemmat tasoittavat lapsien tien kehdosta kouluun, ja ryhtyvät näiden laupeiksi kotisamarialaisiksi, palkatta. Koti on viihdytyskeskus, jossa määrää alle kouluikäinen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo suojaisa kuin munankeltuaisella. Hougaardin mukaan curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä.
”Ope, hei, voit sä väistää, kun mä en näe taululle”, sanoo eturivin tyttö nyreästi. Jos kirjoitan taululle, en voi samalla väistellä lapsen tieltä. Opettajana en voi huutaa tytölle, että kai minulla on oikeus käyttää taulua. Samankaltaiseen tilanteeseen joutui lastenpsykologi Bent Hougaard. Hän näki noin viisi vuotiaan pojan heittävän hiekkaa hiekkalaatikolla, ja pyysi tätä lopettamaan. ”Paska vanha setä, et sä mua määrää”, poika huusi. Bent Hougaard laski mielessään viiteen, ja alkoi pohtia ongelmaa. Syntyi käsite curling-vanhemmuus, joka Hougaardin mukaan on keskiluokan ongelma. Lapsille ei aseteta rajoja, ja he saavat tehdä valintoja aivan itse. Aivan liian varhain. Vanhempien syyllisyys aikapulasta ajaa heitä ahdinkoon.
Minä ensin -asenne alkaa Hougaardin mukaan hiekkalaatikolla. Bent Hougaard syntyi 1940-luvulla, ja kuuluu ikäpolveen, jolle vitsa vinkui rehtorinkansliassa. Hougaard ihannoi sitä, että lapsi ja opettaja tiesivät molemmat paikkansa. Opettavaa aikuista oli toteltava. 1970-luvun lapsena muistan taas oppineeni tarhassa, että kaikkien kanssa tulee leikkiä. Opin pelkäämään ydinvoimaa ja askartelin DDR:stä tuotettujen lastenohjelmien malliin.