Olen väliinputoaja. En pääse ikinä töihin.

sillä minulla on sentään työkokemusta. Mutta ikää on 42, ja aina löytyy nuorempia joilla on parempi työkokemus. Minä olen sentään päässyt pariin työhaastatteluun, mutta heikolta näyttää. Pitäisi ehkä ryhtyä jo elämäntapaintiaaniksi.

Tällä hetkellä vaan voi olla vaikeaa kenen hyvänsä löytää töitä. Tilanne voi muuttua.

Muotoile kotonaolosi työkokemukseksi: "minulle on kertynyt vankka multitasking-kokemus hyvää organisaatiokykyä vaativista tehtävistä ja johtajaominaisuuksiltasi olen jämäkkä ja johdonmukainen". Jne. Tsemppiä työnhakuun, kyllä se vielä sullekin duuni löytyy, kun uskot itseesi!

jotenkin tässä on meikäläinenkin päässyt kämmäämään.;) Kävin ensin koulut, ja tein kaiken "oikein"; olin vaihdossa, olin ulkomailla töissä jos Suomesta en saanut kesätöitä, harrastukset tuki opiskeluja jne. Valmistumisen jälkeen hankin itse omat työpaikkani tekemällä hankesuunnitelmia ja hankkimalla niihin rahoituksen ja ohjausryhmät. Mä olen tehnyt omasta mielestäni paljon töitä jo edes töiden saamiseksi. Mut sitten tein lapsen, kolmekymppisenä, ja nyt olen ilmeisesti jotenkin pilalla; en pääse haastatteluihin, ja töitä ei löydy, ei mistään. Raivostuttavaa alkaa opiskella uudelleen, kun vaan haluais tehdä töitä!

Olen 32v nainen. Valmistunut Humanistisesta Ammatikorkeakoulusta yhteisöpedagogiksi vuonna 2008. Opiskeluaikoinani tein eri kouluissa opettajian sijaisuuksia, sekä myöskin opiskelujen jälkeen. Olen ollut joulunkäyntiavustajana, nuorisotyöntekijänä, baarityöntekijänä, kaupannut puhelinliittymiä ja lehtiä, ollut Italiassa yliopistossa vaihto-oppilaana, ollut samassa maassa tarjoilijana ja ranskalaisen sisustusliikkeen asiakaspalvelijana ja mäytteilleasettajana, olen ollut erityisluokanopettajan eri kouluissa, laitoshuoltajana, karaokejuontajana, ja tehnyt kaikkeni saadakseni töitä. Silti työtön.

Liäys omaan viestiini koska tila loppui. Tarkoitin siis Koulunkäyntiavustajana, ei joulunkäyntiavustajana. :) Olen tehnyt huumeiden vastaista työtä, vanhusten virkistystyötä, erilaisia vapaaehtoistöitä, ja ollut jo vuosia harrastuksenomainen lasten voimisteluvalmentaja ja vetänyt useita erilaisa kerhoja eri kouluissa. Olen tehnyt ympäristökasvatustyötä lapsille jne.... Ai niin ja  Olen ehnyt töitä kehitysvammaisten ja  vaikeasti autististien kanssa jsekä Suomessa että ulkomailla, ja olen hyvä kaikissa näissä hyvine työtodistuksineni ja  arvosteluini. Silti tämäkin korkeakoulutettu joutuu tällä hetkellä käymään ihan täydestä pakosta leipäjonoissa,  saadakseen vanhentunutta ruokaa, jotta pystyy pitämään itsenä hengissä. Rahaa ruokaan ei ole.Kelan rahat riittää opintolainojen yms, maksamiseen, sossu ei auta, vaatteita ei ole, ei autoa, ei bussikorttia ja kohtapuhelinkin menee kiinni, Viimeistä edellinen vuosi meni samalla tavalla. Onko muita saman kohtalon omaavia? On varmasti. Nykyinen yhteiskunnallinen tilanne on täysin väärille arvoille perustettu. Parantamisen varaa on. Rikkaat kansanedustajat ja poliitikot, herätys!!!!!

Vieä lisäys. Minulla siis ei ole vielä yhtään lasta. Silti tilanne on näin perseestä. Lapsettomallakin naisella! :(

[quote author="Vierailija" time="06.10.2010 klo 13:58"]

Menin nuorena naimisiin ja sain neljä lasta, olin kymmenen vuotta kotiäitinä lukion jälkeen.

Aloin opiskella, valmistuin maisteriksi. Työkokemusta ei tietenkään ollut, kun olin ollut kotona, enkä opiskelujen aikana ehtinyt - oli perhe.

Olen vuoden hakenut töitä. En pääse edes haastatteluihin. Vastavalmistunut 36v nainen, ilman työkokemusta. Ei mikään löytö..

Minulla olisi melkein 30 vuotta vielä työelämää jäljellä ja paljon mieluummin tienaisin itse rahaa kuin olisin yhteiskunnan elättinä.

Tässä yhteiskunnassa ei ole mitään joustovaraa tehdä asioita eri järjestyksessä.

[/quote]

Mitä alaa olet opiskellut? Vaihda alaa, jos ei ole töitä. Opiskele vielä vaikka LVI-asentajaksi, niin varmasti töitä löytyy. (Tuo ala on vain esimerkki, katso oman lähialueesi työpaikkailmoituksista, että millä alalla on eniten töitä, ja kouluttaudu sille)