Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan haluaisin LUOVUTTAA MUNASOLUJA?
05.10.2010 |
en minä ainakaan.Jonkin asteisen vinksahtaneisuuden aste jos haluaa tuota tehdä!!!
Kommentit (85)
Ennen ainakin sai rahaa luovuttamisesta.
Yksi puoltuttu aivan sekopää huumeiden käyttäjä venäjältä vauvana suomeen tullut akka luovutti ja kehui että rahaa siitä saa vaikka ei rikastuun pääse.
Aikaa siitä on noin 20 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos löytyisi tarvitseva pariskunta ja heille luovuttaisin niin olisi kyllä kiva nähdä mahdollinen lopputulos :)
Sukusolut ovat soluja, aivan kuten verisolutkin. Ei kukaan ole niistä vastuussa. Eikä yksillä, esim. vain naisen, sukusoluilla saa mitään aikaan. Kauheaa paatosta.
Ne ovat vain sukusoluja, ei muuta, ei enempää.
Sukusolu sisältää ihmisen geneettisen perimän; tuhansien vuosien saatossa muodostuneen ainutlaatuisen DNA-yhdistelmän. En nyt luonnehtisi näitä "vain" sukusoluiksi. Jokaisella on vastuu siitä, mitä hän näillä soluillaan tekee - se, että irroitat solusi ulos kehostasi ja ulkoistat ne jonkun toisen kehoon, ei ole pääsylippu ulos vastuusta. On aika pelottava ajatus olla vastuussa jostakin sellaisesta (vielä niinkin suuresta kuin uusi lapsi / ihminen on), jonka antaa ventovieraan kasvatettavaksi olosuhteisiin, joihin ei itse pysty millään lailla vaikuttamaan. Kyllä ihmisen kehon sukusoluista aikaan saadut lapset ovat ko. ihmisen biologisia lapsia. Koko tämä sukusolujen henkilöimättömyys on täysin absurdi asia. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin anonyymi sukusolu!
Mutta kyllä sen munasolun mukana tulee puolet lapsen geeneistä, yllätys yllätys. Ja jos muna- ja siittiösolun "omistajat" eivät ole syntyvän lapsen biologiset vanhemmat, niin miten sitten biologisiksi vanhemmiksi tullaan?
Enkä tunnusta mitään uskontoa.
Mun äiti itse on valmis antamaan vaikka paitansa päältään, jos joku sitä tarvitsee. On monenlaisessa auttamistyössä mukana, luovuttaa verta, on tehnyt elintestamentin jne. Auttamishalu kohdistuu myös eläimiin, ihan loukkantuneita puluja myöten, niitä ja muita elukoita on kuljetettu lapsuudestani saakka eläinhoitolaan. Lahjoittaa rahaa järjestöihin, vie vaatteita joulupatoihin jne. Äitini ei ole korkeasti koulutettu, mutta sydämestään on mielestäni sivitynyt. Isäni oli toista maata, ongelmia riitti. Tällaisessa ilmapiirissä olen kasvanut, kerrotko sinä kysyjä mitä on tehty väärin, että minusta tuli vinksahtanut luovuttaja?
Niin eli et ole tottunut kyseenalaistamaan asioita? Ajattelemaan pitkällä tähtäimellä, että mikä on järkevää - tai edes oikeanlaista suvaitsevaisuutta? Olet oppinut suvaitsemaan vain suvaitsemisen ilosta kaikenlaista?
Auttaminen sinällään onkin hyvä ajatus - ja ihana asia, mutta tälläisellä asialla auttaminen on vähintäänkin eettisesti arveluttavaa.
Ymmärrän kyllä, jos ei ole tottunut ajattelemaan asioita kyseenalaistavasti muutenkaan elämässä, ettei tätä ristiriitaa välttämättä heti huomaa.
t. Se, joka kyseli kasvatuksesta
Ne ovat vain sukusoluja, ei muuta, ei enempää.
Sukusolu sisältää ihmisen geneettisen perimän; tuhansien vuosien saatossa muodostuneen ainutlaatuisen DNA-yhdistelmän. En nyt luonnehtisi näitä "vain" sukusoluiksi. Jokaisella on vastuu siitä, mitä hän näillä soluillaan tekee - se, että irroitat solusi ulos kehostasi ja ulkoistat ne jonkun toisen kehoon, ei ole pääsylippu ulos vastuusta. On aika pelottava ajatus olla vastuussa jostakin sellaisesta (vielä niinkin suuresta kuin uusi lapsi / ihminen on), jonka antaa ventovieraan kasvatettavaksi olosuhteisiin, joihin ei itse pysty millään lailla vaikuttamaan. Kyllä ihmisen kehon sukusoluista aikaan saadut lapset ovat ko. ihmisen biologisia lapsia. Koko tämä sukusolujen henkilöimättömyys on täysin absurdi asia. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin anonyymi sukusolu!
enempää. Taidat olla vielä kovin nuori. Toivottavasti elämä näyttää sinullekin vielä raadollisen puolensa, niin opit hieman suvaitsevausuutta. Kukaan ei ole vastuussa luovutetuista soluistaa. Ajatuskin on aivan absurdi!!
Ne ovat vain sukusoluja, ei muuta, ei enempää.
Sukusolu sisältää ihmisen geneettisen perimän; tuhansien vuosien saatossa muodostuneen ainutlaatuisen DNA-yhdistelmän. En nyt luonnehtisi näitä "vain" sukusoluiksi. Jokaisella on vastuu siitä, mitä hän näillä soluillaan tekee - se, että irroitat solusi ulos kehostasi ja ulkoistat ne jonkun toisen kehoon, ei ole pääsylippu ulos vastuusta. On aika pelottava ajatus olla vastuussa jostakin sellaisesta (vielä niinkin suuresta kuin uusi lapsi / ihminen on), jonka antaa ventovieraan kasvatettavaksi olosuhteisiin, joihin ei itse pysty millään lailla vaikuttamaan. Kyllä ihmisen kehon sukusoluista aikaan saadut lapset ovat ko. ihmisen biologisia lapsia. Koko tämä sukusolujen henkilöimättömyys on täysin absurdi asia. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin anonyymi sukusolu!
enempää. Taidat olla vielä kovin nuori. Toivottavasti elämä näyttää sinullekin vielä raadollisen puolensa, niin opit hieman suvaitsevausuutta. Kukaan ei ole vastuussa luovutetuista soluistaa. Ajatuskin on aivan absurdi!!
Ikää minulla on yli 30 vuotta - ja mummollani, joka myös on kanssani samaa mieltä, on ikää 79 vuotta. Että kuinka vanha sitä oikein pitäisi olla, ettei olisi enää nuoruuden vuoksi näitä "haihatteluita"?
Kyllä tasan tarkkaan jokainen on itse vastuussa sellaisista kehonsa osista, joilla on potentiaali synnyttää elämää! Se, että tämä asia on lääketieteen kannalta ollut mahdollista, ja sen jälkeen joidenkin tahojen omien etujen ajamisen kannalta ollut suotavaa, ei todellakaan tarkoita sitä, että se olisi oikein.
Miten näin yksinkertaisista asioista saadaankin näin monimutkaisia? Sinun sukusolusi on rakennusväline sinun vauvallesi - jos et pysty syntymässä olevasta vauvastasi huolehtimaan, niin älä hedelmöitä sukusoluasi (tai toimi niin, että se hedelmöitetään puolestasi jossakin laitoksessa X). Hyvin yksinkertaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastustajat, oletteko uskossa?
En ole uskossa, vain realismissa hyvin tukevasti kiinni.
Ne ovat vain sukusoluja, ei muuta, ei enempää.
Sukusolu sisältää ihmisen geneettisen perimän; tuhansien vuosien saatossa muodostuneen ainutlaatuisen DNA-yhdistelmän. En nyt luonnehtisi näitä "vain" sukusoluiksi. Jokaisella on vastuu siitä, mitä hän näillä soluillaan tekee - se, että irroitat solusi ulos kehostasi ja ulkoistat ne jonkun toisen kehoon, ei ole pääsylippu ulos vastuusta. On aika pelottava ajatus olla vastuussa jostakin sellaisesta (vielä niinkin suuresta kuin uusi lapsi / ihminen on), jonka antaa ventovieraan kasvatettavaksi olosuhteisiin, joihin ei itse pysty millään lailla vaikuttamaan. Kyllä ihmisen kehon sukusoluista aikaan saadut lapset ovat ko. ihmisen biologisia lapsia. Koko tämä sukusolujen henkilöimättömyys on täysin absurdi asia. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin anonyymi sukusolu!
enempää. Taidat olla vielä kovin nuori. Toivottavasti elämä näyttää sinullekin vielä raadollisen puolensa, niin opit hieman suvaitsevausuutta. Kukaan ei ole vastuussa luovutetuista soluistaa. Ajatuskin on aivan absurdi!!
Ikää minulla on yli 30 vuotta - ja mummollani, joka myös on kanssani samaa mieltä, on ikää 79 vuotta. Että kuinka vanha sitä oikein pitäisi olla, ettei olisi enää nuoruuden vuoksi näitä "haihatteluita"? Kyllä tasan tarkkaan jokainen on itse vastuussa sellaisista kehonsa osista, joilla on potentiaali synnyttää elämää! Se, että tämä asia on lääketieteen kannalta ollut mahdollista, ja sen jälkeen joidenkin tahojen omien etujen ajamisen kannalta ollut suotavaa, ei todellakaan tarkoita sitä, että se olisi oikein. Miten näin yksinkertaisista asioista saadaankin näin monimutkaisia? Sinun sukusolusi on rakennusväline sinun vauvallesi - jos et pysty syntymässä olevasta vauvastasi huolehtimaan, niin älä hedelmöitä sukusoluasi (tai toimi niin, että se hedelmöitetään puolestasi jossakin laitoksessa X). Hyvin yksinkertaista!
t. 46-vuotias tytönheitukka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ovat vain sukusoluja, ei muuta, ei enempää.
Sukusolu sisältää ihmisen geneettisen perimän; tuhansien vuosien saatossa muodostuneen ainutlaatuisen DNA-yhdistelmän. En nyt luonnehtisi näitä "vain" sukusoluiksi. Jokaisella on vastuu siitä, mitä hän näillä soluillaan tekee - se, että irroitat solusi ulos kehostasi ja ulkoistat ne jonkun toisen kehoon, ei ole pääsylippu ulos vastuusta. On aika pelottava ajatus olla vastuussa jostakin sellaisesta (vielä niinkin suuresta kuin uusi lapsi / ihminen on), jonka antaa ventovieraan kasvatettavaksi olosuhteisiin, joihin ei itse pysty millään lailla vaikuttamaan. Kyllä ihmisen kehon sukusoluista aikaan saadut lapset ovat ko. ihmisen biologisia lapsia. Koko tämä sukusolujen henkilöimättömyys on täysin absurdi asia. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin anonyymi sukusolu!
Sama DNA-yhdistelmä löytyy myös mun syljestä. En nyt kuitenkaan lähtis hehkuttelemaan että se on miljoonan luolamiehen evoluution tulos. Sukusolu on niin kauan anonyymi kun siitä itse sukusolusta ei voi nähdä kenen lapsi se on.
Eli "hieman" eri asia.
sitten myös luovuttaneet? Vai jorisevatko periaatteesta vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovathan kaikki puolustajat sitten myös luovuttaneet? Vai jorisevatko periaatteesta vaan?
Että monet puoltavat tätä sukusoluilla vääntelyä ja kääntelyä lähinnä siksi, etteivät ole koskaan tarkemmin ajatelleet asiaa - ainakaan tältä kantilta.
normaali- ihminen jaksa "keskustella" tuollaisella paasauksella,kuin nämä vastustajat. Ei kukaan viitsi alentua tuolle tasolle.
Tätähän puolustajat eivät ymmärrä, kuvittelevat harhoissaan voittaneensa jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei alkuperäinen kysymys edes kuulunut, vastustatko vai kannatatko. En vastusta, jokainen saa minun puolestani luovuttaa vaikka jalkansa. Mutta itse en luovuttaisi. Sen kummemmin paasaamatta.
Mikä tekee naisesta äidin? Perintötekijätkö? Minulle asia on hyvin selvä ja yksinkertainen: Raskaus tekee äidin. Minulle munasolu ei ole lapsi, se on vain osa perintötekijöitäni. Minulle se mahdollisesti syntyvä lapsi ei ole muuta kuin jonkun lapsi jonka tekee mielenkiintoiseksi se, että hänellä on minun perintötekijäni. Hän voi olla tosi kiva tyttö tai poika, mutta hän ei ole perheenjäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätähän puolustajat eivät ymmärrä, kuvittelevat harhoissaan voittaneensa jotakin.
En minä vaan kuvittele "voittaneeni" mitään - enkä ole niin harhainen, että oikeasti luulisin maailman menon näistä sanoistani muuttuvan.
Mutta kyllä tämä(kin) ketju taas todisti mulle sen pointin, ettette te sukusolukikkailun puolustajat oikeasti ole kovin syvällisesti asioita ajattelevia ihmisiä - tai, että teillä olisi ollut itsellännekään kasvuolosuhteet mitenkään kunnossa. rakkaudettomuus synnyttää lisää rakkaudettomuutta, niin se vaan on.
Harvalla on sitä kykyä ja potentiaalia kyseenalaistaa asioita, tai miettiä asioiden monia eri puolia - suurin osa vain menee elämän kuljetettavana kuin tahdoton lastu laineilla; sen enempää asioita miettimättä. Sitten ihmetellään, kun 20 vuoden kuluttua oveen koputtaa risaisen lapsuuden kokenut sisältä rikkinäinen, oudolla tavalla tutun oloinen ja näköinen nuori aikuinen.
Mielestäni on käsittämättömän naiivia olettaa, että ylipäätään jokin asia tässä elämässä on sellainen, jonka voi jättää taakseen sen enempää sitä työstämättä - kaikki, mitä me teemme vaikuttaa meihin (ainakin alitajuisesti). Tämä on iso asia - johon ei pidä suhtautua kevyesti.
oli tarkoitus? Päästä sanomaan, että minä en ainakaan luovuta ja sillä selvä?
Keskustelupalstan ajatus vähän hakusessa.
ei alkuperäinen kysymys edes kuulunut, vastustatko vai kannatatko. En vastusta, jokainen saa minun puolestani luovuttaa vaikka jalkansa. Mutta itse en luovuttaisi. Sen kummemmin paasaamatta.
kyseenalaistamisen ja mietinnän jälkeen, että sukusolujen luovuttaminen onkin hyvä juttu. Miksi vain sinun mielipiteesi on tarkoin pohdittu. Mä väitän, että ihmiset jotka luovuttavat sukusolujaan joutuvat miettimään asiaa paljon enemmän, kuin ns. normaalit lisääntyjät. Oletko sinä ihan oikeasti miettinyt sitä, että mihin kasvatuksella voidaan vaikuttaa? Jos todellakin luovuttaminen aiheuttaa rakkaudettomuutta, niin miksi sitten sinun tarkoittamasi rakkaus on juuri oikeanlaista? Onko se, että ei ole valmis luovuttamaan omia sukusolujaan joku rakkauden mitta?
Tätähän puolustajat eivät ymmärrä, kuvittelevat harhoissaan voittaneensa jotakin.
En minä vaan kuvittele "voittaneeni" mitään - enkä ole niin harhainen, että oikeasti luulisin maailman menon näistä sanoistani muuttuvan. Mutta kyllä tämä(kin) ketju taas todisti mulle sen pointin, ettette te sukusolukikkailun puolustajat oikeasti ole kovin syvällisesti asioita ajattelevia ihmisiä - tai, että teillä olisi ollut itsellännekään kasvuolosuhteet mitenkään kunnossa. rakkaudettomuus synnyttää lisää rakkaudettomuutta, niin se vaan on. Harvalla on sitä kykyä ja potentiaalia kyseenalaistaa asioita, tai miettiä asioiden monia eri puolia - suurin osa vain menee elämän kuljetettavana kuin tahdoton lastu laineilla; sen enempää asioita miettimättä. Sitten ihmetellään, kun 20 vuoden kuluttua oveen koputtaa risaisen lapsuuden kokenut sisältä rikkinäinen, oudolla tavalla tutun oloinen ja näköinen nuori aikuinen. Mielestäni on käsittämättömän naiivia olettaa, että ylipäätään jokin asia tässä elämässä on sellainen, jonka voi jättää taakseen sen enempää sitä työstämättä - kaikki, mitä me teemme vaikuttaa meihin (ainakin alitajuisesti). Tämä on iso asia - johon ei pidä suhtautua kevyesti.
Aika paksua tekstiä käydä kommentoimaan toisten kasvuolosuhteita tai elämän rakkaudettomuutta.
Itse taas ajattelen, että teen rakkauden teon lahjoittaessani munasolujani. Aika naiivia olettaa, että 20 vuoden kuluttua mahdollisesti oveni takana oleva nuori aikuinen olisi automaattisesti risaisen lapsuuden kokenut ja sisältä rikkinäinen, voi luoja sentään!
Iso asia se onkin ja siksi olen siitä sekä ammattilaisten että läheisteni kanssa keskustellut ja usein mielipiteitäni on myös kyseenalaistettu. Silti en mielestäsi kykene syvälliseen ajatteluun?
Kritisoijat, odotan teiltä edelleen näyttöä siitä, että lahjasoluhoidoilla alkunsa saaneet lapset todella kokisivat mitään näitä teidän hokemianne asioita. Vai onko se liikaa odotettu?
Eniten hämmästyttää se, että täällä valtaosalla on omia lapsia. Jos itse olisit vaikkapa menettänyt munasarjasi esimerkiksi syövän vuoksi nuorenakin, niin teidänkö mielestä toive raskaudesta pitäisi vaan yksiselitteisesti hylätä?
Mutta kyllä tämä(kin) ketju taas todisti mulle sen pointin, ettette te sukusolukikkailun puolustajat oikeasti ole kovin syvällisesti asioita ajattelevia ihmisiä - tai, että teillä olisi ollut itsellännekään kasvuolosuhteet mitenkään kunnossa. rakkaudettomuus synnyttää lisää rakkaudettomuutta, niin se vaan on. Harvalla on sitä kykyä ja potentiaalia kyseenalaistaa asioita, tai miettiä asioiden monia eri puolia - suurin osa vain menee elämän kuljetettavana kuin tahdoton lastu laineilla; sen enempää asioita miettimättä. Sitten ihmetellään, kun 20 vuoden kuluttua oveen koputtaa risaisen lapsuuden kokenut sisältä rikkinäinen, oudolla tavalla tutun oloinen ja näköinen nuori aikuinen.
hedelmöityshoitojen vastustajat ovat ihmeellisen synkkää porukkkaa, jolle elämä tuntuu olevan lähinnä rangaistus ja odotukset kaikissa asoissa pessimistisimmällä mahdollisella tasolla. Mitäpä jos sieltä tuleekin ihan tavallinen, asiasta kiinnostunut nuori, josta tulee mielenkiintoinen uusi lisä elämään? Kuten tuolla yllä kirjoitin, hedelmöityshoidoilla aikaansaadut lapset pärjäävät elämässä hyvin. Ehkä teidän pitäisi olla enemmän huolissaan niistä teidän luomulapsista, jotka joutuvat imemään äidinmaidossa tollasten synkistelijöiden maailmankuvan.
tarinat siitä kuinka normiperheiden lapset ovat hunningolla? Ylipäätään on ongelmia, jos kerta solujen luovutus aiheuttaa niitä?
Miten selitetään se, että ihmiset laittavat lapsen adoptioon, jos kerta se on joka kerta varma peruste huonolle ja rikkinäiselle elämälle?
Miten isättömästä lapsesta voi kasvaa normaali? Kuinka isätön äiti voi ylipäätään rakastaa? Onko ihminen huonompi jos hän syntyy onnelliseen perheeseen ja hän on sinut perimänsä kanssa?
enempää. Taidat olla vielä kovin nuori. Toivottavasti elämä näyttää sinullekin vielä raadollisen puolensa, niin opit hieman suvaitsevausuutta. Kukaan ei ole vastuussa luovutetuista soluistaa. Ajatuskin on aivan absurdi!!