Miksi kukaan haluaisin LUOVUTTAA MUNASOLUJA?

Itse voisin sen tehdä kyllä.

Noita munasoluja kuitenkin tulee tuhansia miljoonia eliniän aikana joten miksi en lahjoittaisi omiani sellaiselle joka niitä tarvitsee..

Minä en kuitenkaan enää siinä tapauksessa kävis raskautta läpi ja mieluummin lahjoittaisin sukusolujani kuin kävisin raskauden läpi ja synnyttäisin toiselle ihmiselle.

Miksi on muuten hyväksyttävämpää että miehet lahjoittavat siittiöitään kuin se että nainen lahjoittaisi munasolujaan?

ja tuhannet miljoonatkin taitaa olla aika reipas heitto. ei niitä ny kovin montaa tule kerrallaan ja et sinä kauaa ole sukukypsä. Eikös niiden määrän voi aika tarkasti laskea ihan peruskoulun matematiikallakin.

Ei vittuilua mutta eikös nää nyt ole sellasia perusasioita mikä etenkin naisten pitäisi tietää. Olen mies joten en välttämättä tiedä muuta kun että mitä pitää tehdä että saa lapsia ja mistä ne lapset tulee.

saako luvouttaja tietää lapsensa henkilöllisyyttä vai onko se tieto vain yhdensuuntaista?

luovuttaja ei ole velvoittu kuitenkaan olemaan missään yhteydessä lapseen tai vastaamaan tämän yhteydenottopyyntöihin. Tällaisessa tilanteessa (niitä ei vielä ole, koska laki on uusi)kun lapsi ottaa luovuttajaan yhteyttä, voit olla yhteydessä klinikan psykologiin ja keskustella hänen kanssaan kuinka asiaa ja ihmistä tulisi lähestyä ja kohdata.

On alkaa kikkailla omilla sukusoluilla tällä tavalla.



Ihmettelen sitä millainen kasvatus teillä oikein on, jotka olette sitä mieltä, että sukusoluja on ok luovuttaa?



Ihannoidaan vaan elämää kaiken muun kustannuksella; onko tämä elämä nyt (huom.!) kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa niin ihanaa, että sitä pitää kaikin keinoin pyrkiä lisäämään? Ja samalla näennäisen "eettisen teon" (

On alkaa kikkailla omilla sukusoluilla tällä tavalla. Ihmettelen sitä millainen kasvatus teillä oikein on, jotka olette sitä mieltä, että sukusoluja on ok luovuttaa? Ihannoidaan vaan elämää kaiken muun kustannuksella; onko tämä elämä nyt (huom.!) kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa niin ihanaa, että sitä pitää kaikin keinoin pyrkiä lisäämään? Ja samalla näennäisen "eettisen teon" (

Näennäisen eettisen teon nimissä tuoda tähän maailmaan lisää kärsimystä - niin henkistä, kun mahdollisesti fyysistäkin. Juurettomuutta ja irrallisuuden tunteita. Jne.

Ja luonnoton on luonnotonta, kyllä te itsekin tiedätte, missä raja luontevasti kulkee.. mielestäni siitä on aivan turha saivarrella.

tiedä koskeeko tämä uusi laki näitä vanhoja luovutuksia. Saako siis nämäkin lapset, jotka saaneet alkunsa jo ennen lakimuutosta, halutessaan tietää luovuttajan henkilöllisyyden? Silläkään ei oikeastaan ole väliä, sillä en pelkää tuleeko lapsi joskus oveni taakse vai ei. Olisin tietysti äärimmäisen jännittynyt, mutta samalla hyvin onnellinen ja halukas tutustumaan häneen.

Oman siskon ollessa kyseessä saattaisin EHKÄ luovuttaa soluja. Silloin syntyvä lapsi olisi hyvin lähellä äitinsä perimää. En tosin tiedä, kokisinko silloinkin, että lapsi on osittain minun?!? No, eipä ole siskoa, joten ei tarvitse tätä ajatella.

ja sinun munasolusi menisi jollekkin vieraalle. Laki määrää niin.

Leikkaukset, verensiirrot, keskoshoito, kaikenlainen lääkitys ylipäänsä. Ihmiset puuttuvat nykyään luonnon määräämiin asioihin, mihin sitten vetää raja?

tuli "lapseni" jota on pahoinpidelty, käytetty seksuaalisesti hyväksi tai muuta kurjaa.

Koskaan ei voi tietää..

Tässähän on juuri se ero, että suhtautuminen munasoluihin vaihtelee. Joillekin ne ovat genetiikankin takia merkityksellisempiä, toisille ei. Itse kuulun jälkimmäisiin ja olenkin siksi luovuttanut omia solujani. Enkä ajattele, että minulla olisi lapsia jossain.



Hedelmöityshoidot ei tietenkään ole riskittömiä, mutta ainakin itselläni tuota hyperstimulaation riskiä ei millään tavalla peitelty ja tilannetta tarkkailtiin ultralla parin-kolmen päivän välein.



Keskusteluissa lahjasoluhoidoista puhutaan aina myös siitä, että on jotenkin häiriintynyttä, ettei hyväksy omaa lapsettomuuttaan tai adoptoi. Vastavuoroisesti vois kysyä, että miksi ei voisi käyttää lääketieteen mahdollisuuksia, jos niitä on?

Monilla ihmisillä on kyky rakastaa ehdoitta myös lasta,joka ei ole omista geeneistä rakennettu. Ja toisaalta monilla ihmisillä on myös kyky olla rakastamatta omaa lihaa ja verta olevaa lasta!

Leikkaukset, verensiirrot, keskoshoito, kaikenlainen lääkitys ylipäänsä. Ihmiset puuttuvat nykyään luonnon määräämiin asioihin, mihin sitten vetää raja?

Jota en jaksa.

Kyllä sinäkin varmaan ymmärrät, minkä tyyppisiä ongelmia voi seurata sukusolukikkailusta vs. jo olemassa olevan aikuisen tulehtuneen umpilisäkkeen leikkauksesta? Ymmärrätkö? No niin, eli eroa on kuin yöllä ja päivällä.

Tässä ollaan mittasuhteiltaan aivan erilaisten eettisten kysymysten äärellä.

t. Luonnollisuuden kannattaja

Rakastan elossa olevia lapsiani (jotka synnytin) paljon, voisin kuolla heidän puolestaan.

Minulle on tehty useita abortteja. Eivät hetkauta tunnetasolla mihinkään suuntaan.

Olen myös luovuttanut munasoluja. Ehkä ei kannata stressata liikaa kailla! Ottakaas rennommin!

Minkälaisia ongelmia sitten tarkoitat?

Monilla ihmisillä on kyky rakastaa ehdoitta myös lasta,joka ei ole omista geeneistä rakennettu. Ja toisaalta monilla ihmisillä on myös kyky olla rakastamatta omaa lihaa ja verta olevaa lasta!

Ja toisaalta myös monilla ihmisillä ei olekaan arjessa kykyä rakastaa ehdoitta sitä toisen lasta. (Vaikka alkuun näin itsestään luulisikin).

Elämä on.

alkunsa saaneen lapsen vanhemmat olisivat nyt onnellisia vanhempia. Olen sitten vinksahtanut ehkä.

ei on oma lehmä ojassa.

lapset on todettu tutkimuksissa lievästi tasapainoisemmiksi kuin luomulapset, epäilemättä siksi että vanhemmat ovat kypsyneet vanhemmuuteen vaikeuksien kautta ja lapset ovat todella toivottuja. Että ehkä sitä luomulasten tekoa pitäisi ruveta miettimään tarkemmin?

Minkälaisia ongelmia sitten tarkoitat?

Mielestäni sanoin, että en jaksa. Koska se on aivan turhaa - tiedän sen aivan varmaksi, että et sinä ymmärrä sitä mitä yritän sanoa, koska et ole tottunut lainkaan (ilmeisesti) ajattelemaan asioita luonnollisuuden näkökulmasta.

Mutta here goes for nothing:

* Lapsi kokee juurettomuuden tunteita.

* Lapsi kokee rakkaudettomuuden tunteita.

* Lapsi kokee irrallisuuden tunteita.

* Lapsi kokee hylkäämistä.

* Mitä, jos ei synnykään terve lapsi? Lapsi kärsii pienen elämänsä vain kokeakseen kuoleman. Olisi tämä kaikki silloin sen arvoista? Olisiko siinä tilanteessa ollut parempi olla syntymättä ollenkaan?

Miksi ajattelet itse niin, että kaikki, mikä on lääketieteen kannalta mahdollista, on suotavaa toteuttaa? Lääketieteen piirissä tehdään paljon muutakin sellaista, mikä ei ole järkevää, mutta siihen pystytään, joten niin tehdään.

käyttää siskoni soluja..

Puhuttiin vielä siitä, että olisi sama geenipohja.

Mutta tiesin, että on siskolleni liian suuri juttu, joten en pyytänyt..

Mieheni siskon asian kanssa meni hetki aikaa tajuta, että ai niin, eihän se ole oikein, eikä näin ollen tule kysymykseen :)

Itse ehkä, huom.ehkä haluaisin, että lapseni sitten 18v ottaisi selville luovuttajan, ja mekin ehkä pääsisimme kiittämään häntä tästä lahjassta. Kiitos kaikille luovuttajille nyt tätä kautta.