Lue keskustelun säännöt.
Olen alle 30v ja eläkkeellä mielenterveysongelmien takia, haluatko kysyä jotain?
Kommentit (26)
tarkoitettuja vertaisryhmiä?
Itsellä diagnosoitu skitso kolme vuotta sitten, olisin kovasti ja olen edelleen vertaisavun tarpeessa ja olisi hienoa keskustella samaa sairautta sairastavien kanssa kokemuksista, mutta en tunne enkä ole löytänyt yhtään toista, jolla olisi skitsoaffektiivinen häiriö :(
Minulla oireina kaksuuntasen hypomani-masennus vaihtelu, äänet ja näköharhat, psykoosi, ja lisäksi sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, jossa paranoidisia ja rajatilaisia piirteitä...
Mulla kanssa psyykelääkitys ja terapia hoitoina. Työelämässä olen muuten, mutta nyt äitiyslomalla. Ja naimisissa olen.
Myös mulla sairastumiseen johtavia tekijöitä erittäin traumaattinen lapsuus ja geenit ( äitini on sairas).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole löytänyt vertaistukiryhmää :( ehkä pitäisi itse perustaa sellainen...
Minkä ikäisenä sairastuit? Mikä koulutus? Poltatko tupakkaa? Kuinka paljon? Montako kertaa olet yrittänyt itsemurhaa? Miten? Uskotko jumalaan? Kuulutko kirkkoon? tiedätkö ettei kuolema ole ratkaisu? Et kai harkitse itsemurhaa enää? Minkä ikäiseksi haluat elää? Kun kuulet ääniä yms. Tajuatko alitajuisesti harhoiksi? Onko elämänkumppanisi terve? Mikä oli keskiarvosi peruskoulun päättötodistuksessasi? Kuka sua ahdisteli lapsena? Oliko insestiä? Mentiinkö yhdyntään asti? Minkä ikäisenä ahdistelua tapahtui? Oletko joskus ollut töissä? Näetkö myös näkyjä? Miten ja milloin löysit av-palstan? Viihdytkö av:lla? Kuinka paljon ja usein? Oletko hetero? Haluaisitko lapsia?
Uskon, että kumpi tahansa on mahdollista. Siis omata sellainen geeniperimä, että on taipumusta mielisairauteen. Itse kyllä olin juuri kaltaisesi ennen kuin katkesin. Ajattelin aina kaikkia muita ennen itseäni ja olin masentunut, mutta sitten jossain vaiheessa venyin liian pitkälle. Ensimmäinen merkki siitä oli täysin suunnittelematon itsemurhayritys. Siitä alkoi alamäki.
Olen viime aikoina välillä huomannut ajattelevani, että jos nyt ajaisin auton tuohon eteen, ratikka törmäisi päin tai voisin nyt pysäyttää auton sillalle ja hypätä mereen jne... Välillä pelkään, että joskus toteutan tuollaisen ajatuksen.
kysytäävää. Olin tässä opiskelujen tiimoilta mielenterveyspuolella kesällä työharjoittelussa. Useiden ihmisten kanssa juttelin kaikenlaista ja vaikka olen pitänyt itseäni melko suvaitsevaisena ja ymmärtäväisenä, niin asia kolahti minulle silloin täysillä: Kaikilla näillä ihmisillä on ollut joskus ns. "normaali elämä". Joillakin perhe, talo, työ ym. kunnes joku kaunis päivä sattumuksien summana on alkanut kuulumaan ääniä tai jotain muuta.
Omilla valinnoillaan voi paljon vaikuttaa oman elämänsä kulkuun, mutta koskaan ei voi sanoa, että kun elän näin, näin ja näin, minä en koskaan sairastu.
Ja kuten on tullut usein ilmi, myös ympäristö ja muut ihmiset siinä vaikuttaa meihin kaikkiin. Jaksamisia ja kirpeän raikasta syksyä ap!
Uskon, että kumpi tahansa on mahdollista. Siis omata sellainen geeniperimä, että on taipumusta mielisairauteen. Itse kyllä olin juuri kaltaisesi ennen kuin katkesin. Ajattelin aina kaikkia muita ennen itseäni ja olin masentunut, mutta sitten jossain vaiheessa venyin liian pitkälle. Ensimmäinen merkki siitä oli täysin suunnittelematon itsemurhayritys. Siitä alkoi alamäki.