Ahdistaako ketään muuta nuo pettämisjutut?
Tyhmänä tulee luettua ja joka päivä ahdistaa enemmän, kun miehet kerta on noin sikoja niin miksei oma mieskin voisi pettää. Tosin se ei koskaan käy missään muualla kuin töissä, mutta silti koko ajan tarkkailen löytyykö mitään merkkejä.
Tällä tavalla ajan melkovarmasti itse mieheni toisen luokse...
Olen sanonut miehelle tästä ahdistuksesta ja mies on sanonut, että ei tulisi mieleenkään pettää, mutta silti ahdistaa...
Kommentit (40)
Mitä sitten vaikka joskus panisi jotain muuta?
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten vaikka joskus panisi jotain muuta?
T. Trolli-ap
Ei kyllä ahdista yhtään jos joku pettää jotakuta. EVVK.
Ei sellaisista ole mukavaa, lukea. Mutta
Hluatko jotenkin salaa, että miehesi pettää sua ?
Oliko lapsuudessasi isän pettämistä äidille, mistä sun turvattomuuden tunne kumpuaa ?
Olen käynyt joskus samaa läpi, kuin sinä.
Ei ahdista yhtään! 😎 Ja suurin osa niistä on Porvoosta lähtöisin 😄
Mulla on menny usko ihmisiin. Naiset vasta luihuja osaakin olla miehilleen. En luota yhteenkään ihmiseen 100%, en edes puolisooni. Silti tulen aina vaatimaan 100% uskollisuutta ja jos joskus käy ilmi seikkoja, jotka osoittavat sen vääräksi niin ero tulee.
En varsinaisesti kyttäämällä kyttää, mutta olen tarkkaavainen.
Olet ilmeisesti 16-vuotias, kun noin ahdistaa.
Tarkkaile sitä mitä sisältöä imet aisteillasi mieleesi yhtä tiukalla seulalla kuin sitä, mitä imet suusi kautta vatsaasi. Älä yksinkertaisesti lue paskamedioita vaan keskity omaan elämääsi ja etsi vaikka mieltä ylentävää luettavaa, jos kaipaat tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo aloitus on tehty 6.6.2006!!
Oho 😅 Mun miäs on silloin ollu 12v. 😄
Naiset ovat hypergamisia ja pyrkivät koko ajan etsimään parempaa kumppania. Sille ei voi mitään. Pettäminen on naisten luonto. Naista ei voi omistaa, häneen saa vain käyttövuoron. 🤷🏼
Jos lastit päätyvät suuhun vähintään kerran viikossa ilman vastapalveluksia tai kerjäämistä, niin pettämisriski putoaa liki nollaan.
Annan sulle vähän näkökulmaa:
Olen itse pettänyt puolisoani, jota oikeasti rakastan ja kunnioitan todella paljon. Tuona hetkenä tosin en, oli huono vaihe parisuhteessa ja varsinkin itse olin hukassa itseni ja elämäni kanssa.
Kadun pettämistä. En ole kertonut puolisolleni enkä kerrokaan ja asiasta niin kauan ja tapahtui sellaisessa paikassa, että asian paljastumisen riski on olematon.
Mitä halusin sanoa, on se, että pettäminen ei välttämättä merkitse mitään. Siis ainakaan mitään positiivista, tälle pettäjälle. Itse kärsin, koen syyllisyyttä, häpeän. Ja tämä ihminen kenen kanssa petin, en halua ikinä nähdäkään häntä enää, puistattaa pelkkä ajatuskin hänestä. Vaikkei hänen syy ollut sinänsä mikään ja hän oli vapaa ihminen.
Olen alkanut ajatella, että jos puolisoni joskus pettäisi minua ja kokisi tällä tavalla asian jälkeen kuin minä, siinä olisi rangaistusta tarpeeksi hänelle, eikä minulla tippaakaan pelättävää (esim että puolisoni haluaisi jättää minut tai haikailisi tämän toisen perään).
Muista, et voi kontrolloida toisten tekemisiä, pelkästään itsesi.
Sen sijaan, että jatkuvasti seuraat mitä miehesi tekee, niin lähde etsimään tietoa siitä miten selviytyä ja vahvistaaa omaa itseäsi pettämisen jälkeen. Kun sulle tulee olo, että selviät itsenäisesti vaikka miehesti pettäisi ja koet olevasi arvokas ja riittävä, ei se miehen pettäminen aiheuta totaalista elämän murenemista.
Vierailija kirjoitti:
Annan sulle vähän näkökulmaa:
Olen itse pettänyt puolisoani, jota oikeasti rakastan ja kunnioitan todella paljon. Tuona hetkenä tosin en, oli huono vaihe parisuhteessa ja varsinkin itse olin hukassa itseni ja elämäni kanssa.
Kadun pettämistä. En ole kertonut puolisolleni enkä kerrokaan ja asiasta niin kauan ja tapahtui sellaisessa paikassa, että asian paljastumisen riski on olematon.
Mitä halusin sanoa, on se, että pettäminen ei välttämättä merkitse mitään. Siis ainakaan mitään positiivista, tälle pettäjälle. Itse kärsin, koen syyllisyyttä, häpeän. Ja tämä ihminen kenen kanssa petin, en halua ikinä nähdäkään häntä enää, puistattaa pelkkä ajatuskin hänestä. Vaikkei hänen syy ollut sinänsä mikään ja hän oli vapaa ihminen.
Olen alkanut ajatella, että jos puolisoni joskus pettäisi minua ja kokisi tällä tavalla asian jälkeen kuin minä, siinä olisi rangaistusta tarpeeksi hänelle, eikä
Et voi oikeasti rakastaa ja kunnioittaa henkilöä, jota henkisesti pahoinpitelet pahimmalla tavalla.
Olet samanlainen kuin ne, jotka lyö puolisoaan ja laittaa ne sairaalakuntoon ja sitten väittävät, että rakastavat.
Vierailija kirjoitti:
Mielessää pettää joka päivä.
Näinhän se on. Ei pidä olla tyhmä🤭
Vierailija kirjoitti:
Mulla on menny usko ihmisiin. Naiset vasta luihuja osaakin olla miehilleen. En luota yhteenkään ihmiseen 100%, en edes puolisooni. Silti tulen aina vaatimaan 100% uskollisuutta ja jos joskus käy ilmi seikkoja, jotka osoittavat sen vääräksi niin ero tulee.
En varsinaisesti kyttäämällä kyttää, mutta olen tarkkaavainen.
Samoin täällä.
Ei kai ne miehet ole pelkästään sikoja, pitää niiden saada emä sika kenen kanssa pettää!!