**KISSANKULMAN IHANAT NAISET**

Totta, aamut on kyllä tosi pimeitä jo! ja illalla 6 maissa kun katsoo ulos ei paljon mitään näe:) Mua ei haittaa!! Kuten olen jo itseäni toistanut, rakastan syksyä!!!



Sitä piti vielä Watulle sanoa tosta synnyttämään menemisestä, että mä kun olen muutenkin vielä ihmisenä todella huono pyytämään apua, pärjään yksin jos kukaan ei apua tarjoa, niin en senkään takia pyydä esim. mun siskoa. Jos ei itse tarjoudu tulemaan, niin olkoon... mutta sen huomaan itsestäni että äitini kanssa todella hankala olla tällä hetkellä tekemisissä, on vaikeaa olla näyttämättä katkeruutta siitä että hän ei ole mummo, koskaan ollutkaan... että ei tarjoa apuaan vaan tokas vaan että "kyllähän siellä on kätilö apuna" kun sanoin että tod.näk. yksin sinne sitten joudun menemään... Välit exään kyllä sen verran kunnossa että jos lähtö päivällä tulee niin tytöt voisi hakea meille, tiedän että exälle se sopii, mutta jos yöllä lähtö tulee niin en kyllä herättele lapsia hoitamaan... inhottava tilanne!



Mulla kanssa on alkanut harkkasupistuksia tulemaan, ihan yksi/kaksi per pvä, mutta eihän ne kivoja ole nekään.... ei satu, mutta epämukava olo, muistuu pikkuhiljaa mieleen mitä se helvetti kohta sitten on...



Toivottavasti ananas pääsette alivuokralaisista eroon:(( ihan peestä tollanen!



Tosiaan, maa on nielly dolcevitan???



Leannan arjesta olisi kanssa kiva kuulla:)



Katjalah, mikä boogie?



Jos taas pukisi vaatteet ja pikkuhiljaa sorvin ääreen... tänään iisibiisi päivä:)



mami

Eli ei maa ole onneksi minua niellyt! Kahden viikon nettipimento ja tuon näyttelyn valmiiksi saattaminen kylläkin. Eilen aamulla sit istuin pitkän tovin teille tarinoita vääntämässä, mutta kuis ollakkaan se hävisi jonnekkin bittiavaruuteen...grrr

Mutta aloitetaas alusta!

Eli taulut on tuherrettu ja näyttelyn avajaiset onnellisesti takana. Nythän mun ei siellä tarvii fyysisesti enää ollakkaan, kolme viikkoa se kestää. Samoin isännän ohjaaman teatterin ensi-ilta oli perjantaina, ja mulla avajaiset lauantaina. Eli nyt on kulttuuria tarjoiltu ihmisille ja saadaan keskittyä tämän laajennuspytingin loppuunsaattamiseen ja vauveliin!! Muuntaudun siis kodinhengettäreksi. Meillä tuo jatko-osa on varmaan valmis jo marraskuussa ja tästä torpasta tulee tilansa puolesta täydellinen!

Ihanaa kun olette kaikki suht hyvässä voinnissa ja tsemppiä Katjalah siellä osastolla, pidä vaan jalat tiukasti ristissä!

Mun vointi ollut erinomainen, maanantaista lähtien kyllä alkanut tiheemmin supistelemaan ja jopa pikkusen selän puolellakin tuntuu. No huh, pitää yrittää ottaa rauhassa.

Vauvakamoja on tullut hankittua pikkuhiljaa, vaunurintamalla olen tehnyt uskomattomia löytöjä; ostin netistä brio kombit, jotka oli olleet mummola vaunuina 150eurolla, ja kun ne tuli,niin niissä ei näkynyt ensimmäistäkään käytön jälkeä..ihan kuin pakasta revityt. Ja sitten vielä kun pörrättiin lasten kanssa kirppiksellä, niin löysinpäs tosi hyvät Gracon matkarattaat kaikilla herkuilla ja hinta oli...10euroa! Lucky me! Musta on tullut talousihme...heh heh!

Olen kyllä koko jajan kirjastosta käsin lukenut teidän viestejä, mutta en joutanut vastaileen.

Mama@6 mahtavaa kun olette päässeet muuttamaan, varo vaan kun teinit ihastuu tohon Järvenpäähän,niin ette saa heitä takasin mualle..

Mamiof@4 hienoa, että sun olo koheni ja vielä spinningiä.. mun mieskin joskus veti sitä vuonna yks ja kaks. Ite inhosin sitä, en tykkää pyöräillä, mutta juoksisin kuin Forrest Gump kaikkialle ja aina...

Siitähän päästäänkin näihin kiloihin ja suklaan iloihin. Mulle on tullut varmaan 10 kiloa tai enemmän, syön kilon suklaata päivässä... tosi terveellistä I know! Karistan sitten kerrytetyt kilot lenkkipolulle, ja kylläpä nuo imettäessä on lähtenyt.

Mullaon onneksi anoppi lähelläkun lähetään laitokselle, mutta mehän saadaan leikkauspäivä jo viikkoja etukäteen, toivottavasti eitule yllätyksiä ja toivon tosiaan että saisin olla joulun kotosalla, viime vuonna olin lennolla ja lapseille se oli hirveetä!!

Voikaa hyvin ja nythän mullaon aikaa roikkua linjoilla yhtenään, eli kirjuutellaan!!!!





DolceVita ja mammanpoika rv29+5

Ananasmehulle edelleenkin jaksamisia urakkaan, toivottavasti on pian ohi!



Mukava kuulla dolcevitasta ja onnittelut näyttelyn valmistumisesta!

Olit kyllä tehny loistavia löytöjä :)

Mun heikkous on ollut nytten sukulakut, millähän niistäkin irti pääsis, onneks on aina ollu alhanen verenpaine et ei sen suhteen propleemaa, vai olikos laku sellanen joka sitä saatto nostaa??



Voi kuulostaa niiiin tutulta mamiof, mulla vastaava tilanne isäni kanssa (äiti kuollut kun olin 2,5v). Niin uskomaton tyyppi ettei tosikaan, jonku verran ollaan tekemisissä ihan heidän nuorimpien lastensa takia yritän kestää ja kun olen keskimmäisen kummikin, kylässä ei käydä ikinä, ne käy tääläpäin aika usein mummolassa ja meilläkin joskus piipahtavat.

Ja toi avun pyytäminen, samassa mennään siinäkin, tosin meillä toi raksa, mies ei hevillä pyydä apua ja oon mäki vähä sellanen et ku porukka tietää et apu on tarpeen miksei tarjoo, mut mä oon nyt kyselly kuitenki ja pari tyyppiä apuun on saatukin.

Ite kyllä tarjoudun apuun ihan oma aloitteisesti, paitsi nyt sitte on muutama sellanen tapaus et turha odottaa ikinä jos rakentavat/remppaavat tms.

Lastenhoitoapuja on miehen vanhemmat, äitinsä lähinnä ja miehen veli vaimoineen ja sit miehen mummakin kovasti hoitais ja jonku verran oonki sit sanonu et no vie vain kerhoon jos haluat tai hae ja pari lasta on joskus parituntia ollutkin, olivat yönki mut se ei enää oikein onnistu vaikka ottaivivat kyllä. Sit on mun mummo ja paappa ja täti myös.



Mutta jos sulla kerran on sisko ja tekemisissä olette ees jonkun verran niin pyydä nyt ihmeessä et josko auttais jos sun tytöt ei ole kotona!!

Tai sit sovitte et tytöistä vanhin tulis apuun jos niin käy et ovat isällään kun lähtö tulee, oon ihan sataprosenttisen varma et tulee, ties vaikka ite tätä vielä ehdottais et haette hänet :)

Onko se välimatka miten pitkä?

Jos ihmettelet miks outo tyyppi tälleen huolehtii niin munkin nelosen synnytys oli jotain ihan ufoa, en todellakaan synnärille mene yksin nyttekään!!

Jokohan riitäis :D



wattu

Meikäläisen kohdunkaula se osaa yllättää... Täällä osastolla maatessa on ollut supistuksia jatkuvasti (etenkin aina, kun on liikkeelle lähtenyt tai istunut), kipeähköjäkin, MUTTA huolimatta noista näyttää nyt siltä, että lepo on todella alkanut tehota ja kohdunkaulakanava jopa kuroutunut kiinni noin ½cm viime perjantaista, eli sain luvan lähteä pitkälle autoajelulle (meille on täältä noin 130km) ja siirtyä kotiin lepäilemään. Kontrolli on ensi viikon loppupuolella täällä taysissa. Mutta kyllä on ihanaa päästä lasten luokse HIEMAN sairaalaympäristöä virikkeellisempän ympäristöön.



Nyt alan pakkailla, mutta koitan sitten kotoa käsin jossain vaiheessa jotain kommentoidakin... Vaikka on sanottava, että tässä omat mietteet ovat aikalailla erilaisia kuin teillä, jotka saatte nauttia normaalista raskaudesta. Vaikka tilanne nyt onkin osaltani rauhallinen niin silti tässä saa vielä jonkin viikon jännittää ennenkuin ollaan täysin turvallisilla vesillä. Tänään tuli täyteen aivojen kehityksen kannalta tärkeä 32viikon etappi. Nyt alan pakata kamoja ja vaihtaa vaatteita ja odottelen papereitani, sitten etsin taksin ja ajelen sillä kotiin.



Huomasin muuten, että listalta puuttuu se, että tämä lapsukainen on viides minulle.



Katjalah + Anselmi rv32+0!!!!!!!!!!!!!!!!!



(tulipa taas pikainen...)

Wattu: oih, sukulakut on niiiiin hyviä:)) kyllä laku saattaa nostaa rr:tta! Ongelma siskon kanssa vaikka tuliski on se, että se on ihan tumpelo lasten kanssa, ja tyttö kuitenkin täyttää vasta sen 3. Ja kun ovat tavanneet ehkä 4 kertaa, ei mun tyttö edes tunne siskoa... eli mulla olisi kauhea huoli siitä että miten mun sisko pärjää ja tiedän että mun tyttö vierastaa ihan kauheasti tuntematonta ihmistä:( Eli se potenttiaalinen hoitaja on mun esikoinen ja kaveriksi (henkiseksi tueksi) toiseksi vanhin tyttö. Ei tästä ajele autolla kun vartti, eli ei ole välimatka ongelma:) Toivotaan että se järjestyisi... enkä ihmettele kun huolehdit, ihana kun joku on mustakin ja mun huolista välillä huolissaan:) kiitos ystäväni. Mikä teidän nelosen synnytyksessä meni metsään?



Noista isä ja äiti suhteista vielä, mulla ei sillä tavalla ole äitiä koskaan ollutkaan, miten mä ajattelen että pitäisi olla. Äiti on tosiaan aina ollut hyvin itsekäs, kylmä ja ilkeä. Ei varmaan oltu siskon kanssa kuin 3 vuotiaita kun äiti sanoi aina että "älä itke, iso tyttö" koskaan ei saanu lohdutusta, syliä tai turvaa. Joulutkin oli aina siitä kiinni että kaikilla oli kivaa, että äiti oli saanut paljon ja hyviä lahjoja.... kovasta lapsuudesta johtuen mä muutinkin 16 vuotiaana mun ex- miehen kanssa yhteen, sain siltä ja sen perheeltä korvaamatonta huomiota, huolenpitoa ja hellyyttä... vasta aikuisena ymmärsin että enemmän kun mun poikaystävää mä rakastin perhettä jonka sain, ex-anoppi oli kuin äiti, huolehti että kävin kouluni loppuun, tsemppasi että mun todella kehnolla matikkapäällä pääsin läpi sairaanhoito-opiston jne... tänä päivänä olen mun äidille kaveri. Se kertoo juoppojuttuja, baarijuttuja ja omat murheensa, ei koskaan kysy miten mä voin ja miten lapset voi... joskus mä vielä kerroin itse kuitenkin, enää en kerro... mun isommat lapset on ihan vieraantuneita "mummosta", niillä on väkisinkin jo omat mielipiteet "kaljamummosta", isoja kun ovat... joskus tuntuu että maailma on aika epäreilu paikka. Mun miehen isä on kuollut sillon kun mun mies oli vasta kymmenen, ja äiti vammautui 10 vuotta sitten, halua olisi hoitaa ainoata lastenlastaan, mutta kun istut pyörätuolissa ja puhut mitä sattuu, niin se ei luonnollisesti käy... Aika orpoja piruja miehen kanssa ollaan:) Joskus mun mies vähän alakulosena totesikin että meillä ei ole kun toisemme, ja se on totta! Kahestaan vapaa-aikaa meillä ei ole, ellei mun isot tytöt hoida, jos meille kävisi jotain, mitä sitten...? taloudellisesti en ole ikinä voinu "luottaa" vanhempiini että auttavat... sellasta. itse olen kanssa avulias ihminen, tarjoudun usein auttamaan ihmisiä ja olenhan ammatiltanikin sisar hento valkoinen:) mun mies on kanssa älyttömän kiltti ja aina auttamassa kaikkia...



Jokohan mullakin riittäs... anteeksi purkaus. nyt alko itkettää...



mami

Avunpyynnöistä: että pyytäisinkö.. En. Olen huono pyytämään mitään. Isommat, nykyisin joskus jopa 4vkin, ovat mummolla lauantaisin pari tuntia, kun mies, minä ja kuopus käydään asioilla. Kuopus on ollut mummolla hoidossa vain ultrakäynnit ja samaa rataa näytttää asiat kulkevan kuin ennenkin eli seuraavan kerran (yhtä ultraa lukuunottamatta) olemme miehen kanssa kaksin synnytyksessä.



Keväällä 2008 mietimme miehen kans pientä reissua kaksin, voi miten kutkuttava ajatus! Noh, äitini olisi muuten ottanut lapset K-Suomeen, mutta hän sijainen vanhainkodissa ja aina oltava kuulolla. Anoppi oli jo pitkälti tulossa meille lasten luo, mut sit alkoi kuulua "no kun mie.."-selityksiä. Ette vaan usko, kuinka harmitti!!! Onneksi ei keretty varata mitään.. Kun koko ajan olikin sellainen tunne, ettei tästä kuitenkin mitään tuu. Sen jälkeen en ole ees ehdottanut kellekään.



Ei miun äitikään koskaan kysy, jos täällä vaikka käyvät, et halutaanko me käydä jossain. Kun taas joskus ne on vaan tuoneet miun veljen (jo kylläkin 13v) meille yöksi ja menneet vaikkapa tanssimaan ja hotelliin. Tietenkään miulla ole mitään omaa veljeä vastaan ja tuota tapahtuu max 2xvuodessa, mutta joskus pistää niin kiehumaan :( Ja kyse ei ole mistään äidin ja sen miehen juopporeissusta.



Ja miun isä vaimonsa kera kyllä tykkää lapsista, mutta ei heistä hoitajiksi ole. Appiukkoni on kuollut. Ja ja.. Joskus kyllä kateuttaa, kun ystävillä asuu äidit ja isät samalla kylällä ja ovat minuutissa paikalla omasta halustaan, jos apua tarvitaan.



Miksei nykyisin voi mummot olla samanlaisia kuin ennen vanhaan??? Miun mummo oli aina kotona ja oh my god, kun rakastin olla siellä

Nii ja kun oli vain kaksi lasta ja rakennettiin töiden ohella ekaa taloa, tuli joka tuutista: "me voidaan sitten tulla auttamaan, vahtimaan lapsia, blaa blaa".. Eivät tulleet, no en kyllä uskaltanut kysyäkään. Jälkiviisaana olis pitäny.



Pyrin kuitenkin siihen, että mottona ois se "ite tehty, ni ite hoijetaan", ainakin niin, ettei lapsille tulis semmosta oloa, ettei äiti haluu tai jaksa. Että Prismaankin menen neljän lapseni kanssa ja koetan pitää mölyt mahassani :D



En tiedä, tajusiko kukaan mitään, mutta purkaannuinpa minäkin! Neuvolassa käyty, vaa'asta varmaan taas päivän enkat: +700g/vko. RR 112/73, pissa puhdas, sf 29,5cm, sydänäänet hyvät ja liikkeet voimakkaat (ai niinkö?).



Ananasmehu rv 31+2

Mä laitoin tänään kyl paremmaksi ku mitä kumpikaan mun mummoistani! Nousin sängystä VIIDELTÄ! Ei vain tullut uni kun mies lähti töihin ja kyllästyin pyörimään sängyssä, siispä nousin, sytytin kynttilät ja aloin kattoon tallennuksiani.



Nelosen synnytyksestä, niin se oli sellasta tuskaa etten ikinä, ikinä ole sellasta avautumisvaihetta kokenut. Ekan ja tokan jälkeen aatteli et huh sattupa se mut selvittiinpäs ja näissä ei puudute enää ollu tehoissa kun ponnistin ja se oli kamalin vaihe, kolmannesta aatteli et no eka ja toka ei ollut mitään siihen verrattuna mut spinaali täydessä tehossa niin ponnistin tosta vaan ei kipua ja nelosesta oli kyl pääki niin sekasin et hohhoijaa, aina aatellu et miks jotku huutaa ja kiroaa ja rääkyy noh en ihmettele enää kun tarpeeks sattuu ja tuntuu ettei tästä selviä niin ymmärrän jos tulee huudettua ja kirottua. Sain kuitenki sen spinaalinki, supistuksia tuli yhtenään siinä vaiheessa, mut onneks sen lopulta sain, en tiä mitä kätilö aatteli ku ei voinu sitä tilata heti kun pyysin, olin jo tosi kipeä saliin mennessä, spinaali laitettiin ja eiku ponnistaan, poika jäi vähän jumiin ja joku kiiretilannekin siinä oli en näitä ees tajunnu, pää niin sekasin. Sain kuitenkin syliin ja imetettyäkin, mut sit lähettiin viemään happikaappiin ja sielä oli 3vrk hyvä vointinen toki oli onneks, mut seurattiin tulehdusarvoja kun hiukan nousi, ei tarvittu antibiootteja ja päästiin kotiin.



Kotona huomattiin outo hengitystyyli ja saatiin kiire passitus lastenpolille vai mikä se onkaa, kaikki kuitenki ok syynä kehittymätön kurkunpää ja siks hengitysääni kummallinen, noh siihen tottu ajan myötä ja 1v ääntä ei enää kuulunu.



Kolmonen, poika myös tuli niin vauhdilla ettei ponnistella juuri tarvinnut ja oli huonokuntoinen, kätilö antoi kuitenkin syliin sano vaan et kakoo lapsivettä kyllä se siitä, no ei jaksanut vauva imeä ja veivät toiseen huoneeseen lääkärintarkistukseen ja minä ootan ja ootan et koska tuovat takasin, sit tuliki mies kertoon et juoksuttivat vauvan teholle happi/lämpökaappiin, aika paljon tarvi sen seuraavan yön lisähappea, olisko ollu iltaa kun ei tarvinnu enää juuri mitään. Tästäkin sanottiin et vauva viettää yön siellä ja aamulla tuodaan sulle, näin käy aika usein. No ei tuotukaan kun oli infektio keuhkoissa paljastunut yönaikana ja vietti siellä viikon, ei alkuun jaksanut edes tutista imeä, letkulla meni maito ja piuhaa riitti. Koko ajan kuitenkin mietin et jos jotakin vielä tulee ja taas sanotaan et noh usein käy näini ym. oli se kamalaa. Toipui kuitenkin hyvin ja molemmilla pojilla on keuhkot oikein loistavassa kunnossa nykyään :DD



Sekavaa sepustusta, mut ehkä ne on nää molemmat jutut jotka saa mut kammoamaan synnytystä ja hiljaa mielessäni toivon tyttöä, koska sanottiin et meiän pojilla voi olla taipumus tälläseen et ns rakenteellinen juttu keuhkoissa, no esikoisella ei ollut, eikä tytölläkään siis.

Että jos näitä sattumuksia ei ikkupojilla olis ollut niin en tiä aattelisinko synnytyksestäkään niin miten nyt sanois traumaattisesti vaikka, toki toi nelosen avautumisvaihe oli hirveen tuskallista, nopeaa ohi kuitenki onneksi.

Vannoin et nää oli tässä, eikä tippaakaan ollut ekaan vuoteen vauvakuumetta, mut sit se taas alko nostaan päätään ja kun ei meillä muitakaan keinoja vauvaa ole saada niin... :) Hullu kai olen mut eivoi mitään, oli mieskin tosi surullinen kun tää ekan kerran sattu ja poika oli niin selkeesti huonokuntoinen, viimeksi tuntu ottavan hyvinkin rennosti kun sen kyllä näkikin et vauva voi ihan hyvin, kun alkuun pääsi, mä ny toki murehdin sillonki mut otin kaikki unilääkkeet mitä annettiin ja pysyin sairaalassa sen 3vrk mitä vauvakin vaikka eri osastoilla oltiinki.

Kolmosesta lähin kotiin seuraavana päivänä kun en kestänyt siellä oloa, hyppäsin kotoa vauvaa hoitamassa.



Kyllä hävetti jälkeenpäin omat ajatukset kun yöllä kun mut vietiin osastolle, oli huonekaverina nainen jonka vauva myös teholla mut sai sen aamulla viereensä ja mä en vaikka niin sanottiin ja olin niiiin kateellinen ja katkera ja kaikkee en kestäny kattoo ees ku imetteli kun mun vauva ei jaksanut edes tutista imeä. Ja tää neinen sai vauvansa vihdoinkin 10v yrityksen jälkeen, yhet menetetyt kaksosetkin hänellä oli ja siis tälläiselle ihmiselle olin niin kateellinen etten kestäny katella enkä jutella, huoh..

Että tällänen sepustus, toivottavasti sai jotain tolkkua en jaksa tarkistaa, niinku en koskaan tarkistele, et virheitäki varmaan on :)



wattu

No voi Wattua, miten ollut kovat alut teidän pikkumiehillä ja tietenkin myös teillä vanhemmilla. Nuo ei ole helppoja asioita etenkään siinä synnytyksen jälkeisessä hormonimylläkässä..

Onneks loppu hyvin kaikki hyvin.

Täytynee kyllä taasen todeta, että ei tarvii samalla tavalla kelata sitä synnytystä kun on suunniteltu sektio. Eihän se herkkua ole maata siinä plintillä ja tietää, että nyt on maha auki ja sisuskalut kohtuineen on nostettu pöydälle putsattavaks...yök, silloin pitää miettiä vaikka millaset verhot laittas olohuoneeseen. Sanon miehelle aina, että juttele mulle koko ajan, etten kuule mitä leikkaavat lekurit puhuu ja niitä ihania ääniä. Mutta eiköhän se taas siitä, ei taida olla vaihtoehtoa. Olin ajatellut laittaa piuhat samalla poikki, mies oli jo sitä mieltä että eikös me vielä yksi jos luoja suo... niin se mieli muuttuu ja näin jälkeenpäin on hurjaa ajatellakkin mitä kaikkea tossa raskauden alkuvaiheessa mielessä pyöri!

Kuulun myös tohon sarjaan, etten osaa apua pytää!!! Sympatiseeraan sua mamiof@4 tuosta kylmästä äidistä, kauhea kohtalo lapselle... mun äiti oli lämmin ja aivan ihana,kunnes alkoholisoitu isän vanavedessä. Persoona muuttui täysin ja aikuisiän mulla olikin alkoholisti äiti, jolle baarielämä oli elämän tärkein asia. Etenkin kun isä ja mummu kuoli, oli rahaa millä rällätä. Oli surkeeta ja katkeroittavaa kattoa sitä alamäkeä ja kaksi vuotta sittenhän poliisi ajoi pihaan kertomaan, että äiti oli hukkunut kylpyammeeseen humalassa. Kovaa on ollut vanhempien kanssa, nyt on rauha maassa kun ovat haudan levossa!

Me ollaan miehen kanssa palkattu silloin tällöin lastenvahti jos on haluttu jonnekkin lähteä. Loppujenlopuks se on pieni hinta siitä ilosta, ja eipä jää kiitollisuudenvelkaa kellekkään. Anoppi ei hoida vapaa-ajan rientojen takia, vaikka asuukin vieressä. Ainoastaan muutama tunti kerrallaan työmenojen takia. Hän on vähän hysteerinen luonne,ja sen mielestä lasten pitäs aina piirtää ja olla nätisti ettei vaan satu mitään! Ja meidän nuorimmainen on apina joka roikkuu kattoparruissa jne.. anoppi saa pian sytärin.

No mutta, meillä myllää kuumeflunssa, tänään kolmos poika taudissa. Hänen olis pitäny lähteä futisleirille isän kanssa kolmeks päivää, mutta jouduttiin perumaan..



Mutta päivän jatkoja, kait pitäs jotain hyödyllistä tehä...



DolceVita ja mammanpoika rv 30+0

tuo katkeruus ja kateus. Elämäni kaksi kamalinta yötä olen viettänyt sairaalassa synnytysosastolla kuunnellen miten viereinen äiti leperteli esikoiselleen. Oma vauva oli keskolassa ja iltaisin vietin aikaani lypsyhuoneessa yrittäen saada maitoa nousemaan ja itkien huoltani, mitä mahtaakaan olla edessä. Etenkin sen jälkeen, kun vauvalta ultrassa löydettiin paljon kehittymätöntä aivomassaa ja reikiä sydämestä ja ennuste oli epävarma (sittemminhän kaikki korjaantui itsestään ja poika kehittyi normaalisti, mutta sitä tulevaisuuttahan en vielä heti synnytyksen jälkeen voinut tietää!)



Tällä kertaa olen suoraan sanonut, että JOS synnytän keskosen niin pääni ei sitten kestä vauvallista huonetta vaan mieluummin menen vaikka synnyttämättömien osastolle synnytyksen jälkeenkin. JA suoraansanottuna nytkin mietin koko ajan mikä minussa on vikana, miksi olen näin surkean kurja äiti etten edes osaa olla normaalisti raskaana vaan nuo lapset haluaisivat ennenaikaisesti maailmaan. Luulen, että minun on toistaiseksi parempi pysyä taka-alalla ja palata jahka pääsen turvallisille viikoille. On tässä nyt hieman valoisampi mieli, kun kotiin sai tulla, mutta koko ajan kuitekin vielä pelko persiissä että koska se uusi lähtö tulee...

En kyllä osaa edes kuvitella sun murhettas ja huoltas, todella kurjaa :( Se on jo kyllä paha kun vauvan synnyttyä kaikki ei olekaan ok eikä saa vauvaa viereen ja huoli on kova, mutta että kun raskausaikana jo pitää pelätä ja murehtia :(

Toivottavasti vauva kuitenkin pysyisi vielä masussa ja kaikki menisis hyvin!

Iso halaus ja kovasti jaksamista!!!

Yritä jaksaa, ja älä vaivu alamaailmoihin! Tämä palstahan on oiva tapa keventää mieltä, kyllä me kestetään. Olo kevenee aina kummasti kun saa vähän purnata ja tuntoja syviään sälyttää muittenkin kannettavaks! Ja joissakin asioissa nuo miehetkään ei aina ole ihan samalla taajuudella.

Lepäile ja hemmottele itseäsi,jos vaan mitenkään mahdollista ja toivotaan todella että se pikkuinen nyt malttaisi rauhassa kasvaa siellä kohtumajassaan!!



DolceVita ja mammanpoika rv 30+0

Tuu vaan Katjalah tänne purkaantumaan, sitä varten me täällä ollaan! Ja pienelle lisäpäiviä toivotaan mahdollisimman monta!!



Meillä tänään lähtö miun äidille K-Suomeen ja tässä miestä ootetaan.. Pistää potuttamaan vaan, kun se tietää, että on lähtö ja yhä töissä.. Toivoin, että olisi voinut tulla hieman aikasemmin, ettei tartteis pimeellä väsyneenä ajaa ja tämä toive kyllä vielä ymmärrettiin viime viikolla. Mutta yleensä miehellä on tapana hankkia lähtöpäivälle (noin 2 kertaa vuodessa) kosolti hommia. No, koetan nyt olla kiitollinen, että hän uhraa huomisen työpäivän anoppilassa ;D



Ananasmehu rv31+3

Katjalahille paljon voimia ja iso halaus... pidä meidät kuitenkin ajantasalla, vaikka vähän taustalle vetäytyisitkin...



Wattu: No ei ole ollu ihan helpot alut teidän pienillä... ymmärrän että sua pelottaa ja huolettaa!



Ananasmehulle kivaa vapaapäivää äidin luona:)



Mulla taas kiirus työnön, ensi viikkoa vielä ja sit seuraavasta ma, ti ja ke ja sit alkaa kotona olo:)))



mami ja eemeli rv 31!!!!!!!!!!!

Katjalahille voimia loppuodotukseen! Todella rankalta kyllä kuullostaa, ja nuo toiveet (vauvattomasta huoneesta) on vähintään kohtuullisia, jos niikseen. Onneksi jokainen päivä on kuitenkin kotiinpäin...



Hoitajista synnytyksen aikana jne on täällä ollut ainakin puhetta. Meillä on myös tilanne, että mummuja tai muita ei lapsenlapset kiinnosta. Onhan tässä välimatkaakin tällä hetkellä, mutta ei heitä ole koskaan niin kauheasti kiinnostanut, vaikka ollaan oltu lähempänäkin. Tai no... mun äiti kyllä yhdessä vaiheessa (asuttiin samassa kaupungissa) otti noita lapsia luokseen, mutta ei hänellä ole mitään käsitystä pikkulapsi-arjesta, tai lasten hoidosta, niin nuo kerrat jäi sitten siihen ihan välttämättömimpään. Ja kuopuksen syntyessä olin yksin synnyttämässä juuri hoitajapulan vuoksi (siis asuttiin edelleen mun äidin kanssa samassa kaupungissa). Mutta toisaalta, mulla on vaan positiiviset kokemukset yksin synnyttämisestä. Tämä kuopus meni noin pakon edessä; mies oli kyllä viemässä mua sairaalaan, mutta lähti siitä sitten hakemaan lapsia koulusta ja tarhasta, ja hoitamaan harrastuksiin. Kuopus syntyi sopivasti samaan aikaan kun poikien partio loppui, ja tulivat sieltä sitten suoraan katsomaan koko konkkaronkka vauvaa. Suurkiitos ruotsalaiselle terveydenhuollolle; he pääsivät suoraan saliin katsomaan vastasyntynyttä, ja näkemään mm punnitukset ja pesut.

Toisikon synnytin myös yksin; silloin oli synnytyksen eteneminen jämähtänyt paikalleen, minulle tarjottiin rauhoittavaa yöksi, että saan nukuttua, ja aamulla olisi katsottu uudelleen, mitä tehdään ja lähteekö käyntiin. Minä kieltäydyin rauhoittavasta, mies lähti kotiin päästämään veljeään pois esikoisen luota ja minut taidettiin kytkeä käyrille vielä hoitajien vuoron vaihdon ajaksi. Synnytys lähtikin vauhdilla käytniin siinä odotellessa, jossain vaiheessa oli pakko sitten soittaa kelloa kun en voinut istua käyrillä enää eikä hoitajia näkynyt. Soitin kyllä miehellekin kun kätilö oli todennut ettei tässä nukkumaan mennäkään, mutta sanoin ettei kiirettä kai ole. Ei tuntunut yhtään siltä. Siitä 10 min niin vauva oli maailmassa :D Ei mies ihan ehtinyt saamaan lapsenvahtia meille, ja itseään sairaalaan..

Mutta joo, synnytyksissä en pidä miehen läsnäoloa mitenkään välttämättömänä/ olellisena. Haluan käpristyä vain itseeni, ja ihan kaikki ylimääräinen häly häiritsee. Toiveena on nytkin (jos vaan tämä kaveri ymmärtää miten päin kuuluu syntyä) että kaikki ylimääräinen ramppaaminen salissa unohdettaisiin. En halua kandeja, en mitään muutakaan, en lääkäriäkään ellei tilanne ehdottomasti vaadi. Yhden kätilöopiskelijan voin sulattaa. Ehkä.

Mutta voi olla että minulla suunnitelmat vielä muuttuu. Tämä tyyppi kun istuu sitkeästi, ja noilla minun kokoluokkani vauvoilla ei perätilasynnytystä lähdetä kyllä yrittämäänkään... Ja jos sektioon mennään, niin haluan miehen kyllä mukaan!! Onneksi la osuu ihan tammikuun alkuun, ja sektio tehtäisiin käsittääkseni n. viikkoa ennen- jolloin lapsilla on loma. Meillä on tässä kohdalssa hyötyä isoista ikäeroista, esikoinen voi hyvin olla kuopuksen hoitajana. Ja toisaalta, kuopuksen kummit asuu tässä meidän lähellä. Kummitätinsä on karjalasta sukujuurta, ja hänelle voidaan varmaan soittaa jos tuntuu että jokin menee pieleen tai homma venyy. Niin ihan ilman tukiverkkoa ei siis olla.. mutta tuolla kummitädillä on siis itsellään 3 vilkasta poikaa, joten häntä en lasten hoidolla rasita kuin ihan pakko-paniikkitilanteissa.



(.)- osastolle ei kuulu mitään ihmeellistä. Kotona olo jurpii, mutta toisaalta mihinkään ei jaksa lähteäkään. Kaikkea pitäisi tehdä, mutta hankalaa on- siivoaminen tökkii kun ei saa kunnolla tehtyä kun ei tuo keskikroppa vaaan taivu. Viimeisen sl- todistuksen vein töihin keskiviikkona, moikkasin samalla työkavereitakin.. mutta tuo osastoympäristö töksähti suunnilleen heti kun ovesta astuin sisään. Niin kivoja kun työkaverit tuolla onkin, ajatus osaston vaihdosta muhii kyllä ihan vakavasti nyt. Onneksi tässä on runsaasti aikaa miettiä :)



Hyvää viikonloppua kaikille, Andrea rv 29

On niin pitkä tauko taas tullu kirjotteluun etten tiiä ees mitä pitikään kommentoida ku ootte olleet tosia ahkeria kirjoittajia..anteeksi!



Katjalahille oikein paljon jaksuja ja kunnon rutistus! Sitä vartenhan täällä me ollaan että voi tuntojaan purkaa joten älähän lähe minnekkään vielä jospa me voidaan vähän ees sun olotilaa helpottaa!



Mitä ihmettä täällä olikaan kirjoteltu...pitää tulla varmaan uudemman kerran lukemaan ja kommentoimaan...(NOLOA!)



Ommaan nappaan ei mitään uutta kivut on ja pysyy ja ku viikkoja on vasta reilut 35 niin näihin on vaan totuttava (vaikkei jaksais enää)!



Meidän perhe sai "pienen" kolahduksen su-ma yönä ku mun rakas mieheni sai sairaskohtauksen! Lanssilla piti päksiin hänet laittaa ku niin huonoon kuntoon äkkiä meni. Nyt on jo kotona mutta väh pari viikkoa tarttee toipumisaikaa. Hänen pitäs toipua kokonaan ku ei tuota ikää vielä paljoa oo ja hyvä kuntonen on, mutta kyllä on ollu miehelle vaikeaa ku ennuste tulevaisuudesta on muuttunu joka kerta eri ammattilaisella. Nyt siis mennään niin että tästä parannutaan kokonaan.

Mutta kyllä on ollu raskas viikko ei voi muuta sanoa.

Kovasti tietty miestä vielä pelottaa vielä se jos tää vauva päättää ruveta syntymään tässä piakkoin ku ei hän kunnossa vielä oo esim autolla ei voi ajaa.

Eilen kyllä supisteli tunnin yhtä mittaan niin että tauko suppareiden välissä oli lyhyempi ku supparit ja kyllä kävi kipeää...en ees uskaltanu miehelle niistä sanoa ettei sitte hätäänny turhaan...vaikka kyllä oli vaikeaa olla niin ettei supparit näy musta ulospäin..



Siskolla ois tänään la ja oli ollu tänään kätilön antamassa akupunktiossa (Norjassa on tällanen mahdollisuus alkaen la:na) ja kuulemma synnytyksen pitäisi 8h sisään käynnistyä, vielä ei oo suppareita kuulunu mutta eiköhän niitä ala kohta tulemaan eli vauvauutisia ootellessa...



Mukavaa viikonloppua kaikille ja samaten kovasti kärsivällisyyttä ja jaksuja!



nani ja Junnu rv35+4

Ihan pakko oli Katjalahille tulla sanomaan yks juttu... :) Eli käännä se huono äiti -ajattelu näin päin: sä ootkin niin hyvä äiti, että lapset haluaa mahdollisimman nopeasti sun hoitoos. :)



Nanilla oli ollut rankka viikko, voimia sulle ja koko perheelle tietysti! Päivä kerrallaan vaan, asioilla on tapana järjestyä pikku hiljaa.



(.) ei vielä mitään, palelua vaan pitkin päivää ja aamupäivästä huonoa oloa, kun alkaa yön jälkeen olla jo melkoinen nälkä. Toisaalta popsin vitamiineja, jotka viimeksikin auttoi tuohon huonoon oloon, joten ehkä se tässäkin auttaa. Neiti 5v:n odotuksen alku oli aamuisin aivan kamala: pyörrytti ja hirveän huono olo, vaikka pöntön halaus välistä jäikin. B6-vitamiini auttoi siihen, onneksi sitä noissa monivitamiineissäkin on ihan hyvin.



Mutta pitää jakaa lasten karkit, on kärkkipäivä. :)

Äippä ja villahousu, rv huomenna tasan 6

Olipas hulina päivä, poikien synttärit vauhdikkaasti ja kivasti vietetty :) Ensin oli poikien kavereita naamiais synttäreillä ja sitten sukulaiset, kummit ja perhetutut:) Nyt ite hiukka puhki;) Justiinsa pari kipeetä suppariakin tuli. Sen siitä saa kun häärää koko päivän;)



Nanille ja miehelle paljon voimia ja jaksuja! Kylläpä oli kurja ja hurja juttu:/ Pikaista toipumista!! Ei sitä ikinä tiedä mitä yks kaks tapahtuu, vaikka ikää ei itse kullakaan vielä paljoa. Mun mies sai kamalan olosen kohtauksen vuos sitte(kaikki merkit viittas aivoinfarktiin tms.) ja lanssilla läks hänkin, puhetta ei tullut vaan jotain mongerrusta, kädet puutu, näki huonosti jne. Lopulta kaikkien kokeiden, aivokuvausten ym. tulos oli, et oli vaan kamalan raju aurallinen migreenikohtaus!! Selvittiin isolla säikähdyksellä! Kamalia tollaset!



Koitahan katjalah jaksella siellä ja niiin toivon, ettet joudu enää keskosuutta kokemaan ja pääset normi osastolle vauva kainalossa:) Onneks viikot nyt kokoajan paremmat ja paremmat! :) Jostain 35 viikosta etiäpäinhän yleensä pääsevät jo pian äidin viekkuun?, siihen ei enää kauaa:)



Nyt pakko lähteä koisimaan, sen verta hulabaloo päivä takana. Jotain äkkiä suuhun vielä ensin:)



mami@6 28+5

Nanille ja miehelle kovasti haleja... kyllä tollanen pelästyttää!! Kamalaa!!! sehän se on kuten kaima sanoi, koskaan ei tiedä, ei se ikä ole mikään "lupaus" että turvassa ollaan... mulla oli se mun kummitädin kuolema nuorena jolle siis jäi kolme alaikäistä lasta aika silmät avaava kokemus... tajusi kun läheltä näki, että miten pienestä kuitenkin kaikki on kiinni... onneksi mies kuitenkin toipumassa, nyt vaan lepoa ja lepoa... koitappa jaksella siekin:)



Meillä tuo synnytykseen meno ratkesi hienosti:) Mun exän nykyinen vaimo sanoi eilen illalla että tietysti tytöt voi tulla hoitamaan tai sitten pieni voi mennä heillekkin:)) todella helpottunut olo!! Minä kun todella pidän tärkeänä että mun mies pääsee mukaan, ja hän haluaa sinne ehdottomasti mukaan:) Itse myös tykkään ja pyydänkin opiskelijoita mukaan mun synnytykseen:) Muistan itse opiskelu ajoilta miten hyvä se oli, kun pääsi mukaan mahdollisimman paljon eri tilanteisiin, eihän sitä muuten opi...



Me ollaankin tytön kanssa "saikulla". Lauantaina nousi kuume tytölle, ja eilen alkoi valittamaan korvaa, tänään on sitten 17 aika pikkujätissä. Irtisanoin myös pph:n joulukuun ekasta päivästä, joten sitten ollaan täällä odottamassa pikkuveljeä kotona:) vähän haikealta tuntuu (minusta) jättää hoitopaikka, ollaan oltu niiiiin superhyper tyytyväisiä... mutta... asiat täytyy ajatella lapsen parhaaksi! Onneksi täällä on tosi paljon kerhoja, perhekahvilaa, satutuntia ja kaikkea kivaa, ja paljon kotiäitejä, joten yksin ei tarvitse olla!



Sellasta tähän hätään... mahassa ja olossa kaikki oikein hyvin:)



mami

Siunattu Mansikka Marja ;) Toisinaan oon nauhottanut jakson aamuisin, kuten tänään, ja kun isot lähtevät, katsovat pienet sen ja minä huokaisen hetken.



Nanille hurjan paljon jaksamista ja miehellesi pikaista toipumista! Todella pelottavaa tuommoinen, ei ees uskalla ajatella omalle kohdalle.



Reissu meni ihan hyvin. Mies tuli tuntia aikaisemmin töistä ja mökötti tuonne Varkauteen asti, mutta ABC:llä heltyi jo hymyyn. Hassuja nuo otukset, joita miehiksi kutsutaan :D Äitini luona oli vesi (oma kaivo) niin vähissä kuin vain voi ja kylläpä sitä jo kaipasi omaa saunaa ja suihkua ja mahdollisuutta huuhdella wc-pönttö! Muuten heillä on siis ihan normi 10v vanha ok-talo, mutta kaivojärjestelmä on pyllystä.



Muistaakseni kuopuksen synnytyksessä kävi lääkäriopiskelija, nuori tyttö, kopeloimassa minua. Kosketus oli vielä arka, ja sai kyllä eri tuloksen kuin lääkäri paikkojen aukiolosta. Mutta ei miullakaan oo mitään opiskelijoita vastaan.



Onneksi mamiof tilanteeseen löytyi ratkaisu! Mites tytsy voi?



Meilläkin potilas. Kuopus on vesirokossa. Sai selvästi tartunnan, kun reilu 2 viikkoa sitten perhekahvilassa oli äiti, jonka 2v oli juuri sairastanut ja 4v ei vielä, mutta se tyttö sairastui pian. ONNEKS ei oo kovin raju, kuumetta ei ole, vain nuha, eikä näpyt ole kauheasti vaivannut. Naamassa ja selässä on näppyjä eniten, eikä ihan mahottomasti vesikelloja. No ihan hyvä, et sairastaa tähän rakoon.



Esikko piti 11-kuisena ja tytöt muutama vko ennen kuopuksen laskettua. Tuolloin jouduin itse syömään tosi vahvan Zovirax kuurin. Mullahan ei oo tiettävästi ollut rokkoa koskaan, äitini viidestä sisaruksesta sen on pitänyt vain tätini aikuisena. Sillon reilu 2v sit multa otettiin monta kertaa vasta-aineet. 3 kertaa näytti negaa, vikassa luki "EHKÄ ollut LIEVÄ tartunta", että otapa siitä selvää. Nyt en ees alkanut ton Zoviraxin kanssa hätäillä, ensinnäkin oltiin reissussa ja toiseksi en jaksa 3h välein, yölläkin, napsii niitä tabuja olikohan 10pv ajan.



ON: nooh, olo on hyvä, tasaisen hyvä. Jotenkin tuntuu kuin aika olis pysähtynyt!! Vauva on tulossa, mutta eipä muuta.. Tuntuu hassulle, kun en oikein osaa vielä järjestää mitään paikkaakaan vauvalle.



Hieman pelottaa tuo yläkerran valmistuminen.. Kyllähän tänne alakertaankin mahtuu, mut silti. Enkä tod. ala miestäkään hoputtamaan, ihan selvä pläkki, ettei hän jaksa iltoja rakentaa yläkertaa enkä haluaiskaan. Niitä iltahommia oli ihan tarpeeksi vuosia sitten eikä ne tee kummallekaan meistä hyvää. Ollaan kumpikin niin hellydenkipeitä, et moinen halipula tekisi vain äkäiseksi.



Pyykit kutsuu :/



Ananasmehu ja rv 32+1