Vl-perheessäni oli jatkuvaa väkivaltaa ja vl-yhteisö suojeli isääni.

Olen itse syntynyt liikkeeseen ja minut on tietysti aivopesty tähän hommaan niin tehokkaasti etten pääse kovin helpolla irrottautumaan. Tällä hetkellä elämäni on niin raskasta, niin rankkaa (eikä tämä johdu pelkästään lestadiolaisuudesta, vaan muistakin elämän suruista) että voimavarat eivät kyllä riitä ylettömän rankkaan eroprosessiin. Ja selvennykseksi muille, että kyse ei ole siitä, että suku ja ystävät minut TÄYSIN hylkäisivät, mutta kyllähän se rankkaa silti olisi.



Olen pahoillani ap, että sinulla on tuollainen kokemus. Sinänsä jännä juttu minkä nyt huomaa nykypäivän lestadiolaisuudessakin, että yhteisöllisyyttä, joka sai näitä puhuttelujakin kai aikaiseksi kun ihmiset tiesivät kaiken toistesa asioista, niin sitä yhteisöllisyyttä ei enää lestadiolaisuudessakaan isoissa rauhanyhdistyksissä ole.



Toisaalta pysyn itse hyvin etäällä toiminnasta ja vaikka kaikki sukuni ja lähipiirini on lestadiolaista, niin siitä huolimatta en ole törmännyt suojeluun. Tarinoita suojelusta kyllä tuntuu näillä palstoilla ja lehdissä ja julkisuudessa liikkuvan, joten kyllähän sitä varmasti tapahtuu.



Ja historia pullistelee vääryyksiä, vanhoillislestadiolainen historia.Ja tämä nykypäivänkin meininki on edelleen hyvin hengellisesti väkivaltaista. Tässä yhteisössä on hyvä ja onnellista olla niin kauan kun hyväksyt, alistut, olet samanlainen muut ja mahdut samaan muottiin. Kun et pysty, jaksa, kykene ja voi, niin tulet onnettomaksi. Tämän onnettomuuden syyksi laitetaan sitten SYNTI. Näin se menee rakkaat ystävät.



Niin, tulen perheestä, jossa oli lapsia hirveästi. Luulin pitkään että lapsuuteni oli ihana ja onnellinen. Kunnes meidän lasten kasvaessa ongelmat alkoivat pulpahdella esiin: samanlaista kuin ap:nkin perheessä. Yksi siskoistani sanoi liikkeestä lähdettyä että ei enää ajattele itsemurhaa joka päivä. Itken vieläkin kun ajattelen noita sanoja.



Liikaa pelkoa, ahdistusta, liikaa pienen lapsen kestettäväksi.



MUTTA: Ei tämä pelkästään vanhoillislestadiolaisuudesta johdu, sanoisin oikeastaan näin että vanhoillislestadiolaisuus on ollut ehkä laukaiseva tekijä esimerkiksi näissä mielenterveysongelmissa. Taustalla on oikeasti melkoiset geneettiset taipumukset kaikenlaiseen.



Mutta tervehän tämä yhteisö ei missään tapauksessa ole. Toisaalta teille ihmisille kuitenkin haluaisin sanoa sitä, ettette olisi niin hirveän tuomitsevia. Ihminen ei voi valita sitä mihin syntyy, eikä kaikilla ole voimia lähteä. Silti me tiedostamme hyvin voimakkaasti sen vastenmielisyyden, ennakkoluulot ja vihan jota meihin kohdistetaan. Joskus on rankkaa tulla kohdelluksi yleistettynä stereotypiana. Ottakaa meidät yksilöinä.



Minä haluan hyvää, vaikka olen vl.

Ei vielä nytkään liikkeen johtotasolla.



http://freepathways.wordpress.com/2010/10/13/unohtuiko-lastensuojelu/

"...tervehän tämä yhteisö ei missään tapauksessa ole."



Ei niin! paljon on sairaita piirteitä ja ahistusta. Ihmiset kuitenkin haluaa sitä joten ...