Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan itseäni äitinä tällä hetkellä.
29.09.2010 |
Sanoin liian lujasti lapselle siisteydestä eli siitä, että tavarat jäävät niille sijoilleen ja huone on kaatopaikan näköinen. Lapsi pahoitti jo silloin mielensä, kun melkeinpä huusin että eikö se mene perille etten minä jaksa enää työpäivän jälkeen tehdä toista työpäivää joka ikinen päivä täällä kotona kun ei apua mistään tule... Hän pyysi anteeksi, itkikin. Menin suihkuun, ja kun tulin sieltä, niin huomasin lapsen itkeneen lisää ja että puhelimessaan paloi valo. Kohta tuli isältään viesti "siivoutuuko se huusholli huutamalla?" ja arvasin että lapsi oli soittanut ja kertonut mitä kotona oli tapahtunut.
Tässä rauhotuin kuitenkin illan mittaan, sovittiin lapsen kanssa (en yksinkertaisesti pystynyt siihen aikaisemmin) ja nyt lapsi nukkumassa monien halien jälkeen. Istuin sohvalla pitkän aikaa lapsi kainalossa, en olisi halunnut päästää häntä nukkumaan luotani...
Mulla on niin mielettömän huono omatunto nyt! Miksi en pysty hillitsemään itseäni?? Tää on vaan toistoa toiston perään, nätisti pyytämistä, kehottamista, mukana siivoamista ja silti on aina kaikki levällään. Mieheni tekee kolmivuorotyötä, eli kodin siisteyden ylläpito jää tosiaan minulle ihan liian usein.
Haukkukaa vaan, olo ei tästä huonone. Kiitos kuitenkin, että täällä voi purkaa mieltä.
Kommentit (21)
kuten joka ilta. Eikä mulla ole yhtään paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhden lapsen leluista? Miksi sinulle on suunnattoman tärkeätä, että jokainen tavara on millilleen kohdallaan? Ihminen, jolla on pää järkestyksessä, ei järjestele neuroottisesti esineitä.
Minusta sinun pitäisi pysähtyä miettimään mikä on oikeasti tärkeintä kodissasi. Kun tulet töistä, luultavasti se että näet siellä muksusi. Sitten syötte. Lepäät hetken sohvalla kun hän katsoo piirrettyjä. Tavllaista yhdessäoloa, eikö? Muksu lähtee ulos, tapaa kavereitaan?
Ehsit silloin imuroida, pyöräyttää tiskikoneen tai pesukoneen, mitä nyt tarpeelliseksi katsotkin.
Missä kohtaa alkaa häiritä se, että lapsellasi on jotakin epäjärjestyksessä?
vai pääsikö itkemällä tilanteesta?
Hänen pitäisi olla takanasi ja sanoa lapselle, että äiti on vaan väsynyt siihen, että pitää aina meitä komentaa. Ja tsempata sua!
Ja siis vaikka tekee kolmivuorotyötä, niin eikös sitä vapaa-aikaa ole ihan yhtä paljon kuin tavallista työaikaa tekevällä? Jos miehesi on vapaalla kun muut olette töissä ja koulussa, niin siinähän on hyvin aikaa siivota!
Ymmärrän tunteesi. ei ole kiva kun joutuu huutamaan työpäivän jälkeen kun muutenkaan ei ole nähnyt lapsia koko päivänä.
Auttaisiko jos antaisi tavaroiden olla levällään sen illan ajan ja sitten kun ollaan menossa nukkumaan, niin kerätään tavarat laatikkoon takaisin, kun niillä ei enää leikitä.
Jos taloutenne antaa myöden, niin palkatkaa vaikka siivooja 2 kertaa kuussa. Naapuri kertoi että riidatkin väheni huomattavasti kun aina ei tarvi ollaa siivoamassa =).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tunteesi. ei ole kiva kun joutuu huutamaan työpäivän jälkeen kun muutenkaan ei ole nähnyt lapsia koko päivänä.
Auttaisiko jos antaisi tavaroiden olla levällään sen illan ajan ja sitten kun ollaan menossa nukkumaan, niin kerätään tavarat laatikkoon takaisin, kun niillä ei enää leikitä.
Jos taloutenne antaa myöden, niin palkatkaa vaikka siivooja 2 kertaa kuussa. Naapuri kertoi että riidatkin väheni huomattavasti kun aina ei tarvi ollaa siivoamassa =).
Vihaa omaa äitiäsi, joka on aikoinaan huutanut sulle. Ja opettele purkamaan vihaa vaikka kuntonyrkkeilyllä, juoksemisella, kirjoittamisessa, piirtämisellä... Mikä vaan sulle sopii parhaiten.
Ja lue Anna-Liisa Valtavaaran kirja Kiltteydestä kipeät. Lakkaa olemasta kaikille kiltti ja ala asettaa omia rajoja ja kohta huomaat ette olekaan enää raivariäiti. HUolehdi omasta jaksamisestasi!
Been there.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua vaan harmittaa tuo oma hermostumiseni, tämä kun ei ole ensimmäinen kerta. Ja en vaadi mitään "millilleen kohdallaan" olevaa siisteyttä, vaan sitä, että kodissa pystyy edes kävelemään ilman että katsoo koko ajan jalkoihinsa. Normaali päiväjärjestys meillä on, haluan vaan että perussiisteys säilyisi. Riittää, kun työ on stressaavaa, en jaksaisi enää stressata kotona. Minulla vaan olisi hyvä olla kauniissa, siistissä kodissa ja lapsenikin on sanonut samoin, tuo siivoaminen vaan näkyy olevan kirosana.
ap
yhden lapsen leluista? Miksi sinulle on suunnattoman tärkeätä, että jokainen tavara on millilleen kohdallaan? Ihminen, jolla on pää järkestyksessä, ei järjestele neuroottisesti esineitä.
Minusta sinun pitäisi pysähtyä miettimään mikä on oikeasti tärkeintä kodissasi. Kun tulet töistä, luultavasti se että näet siellä muksusi. Sitten syötte. Lepäät hetken sohvalla kun hän katsoo piirrettyjä. Tavllaista yhdessäoloa, eikö? Muksu lähtee ulos, tapaa kavereitaan?
Ehsit silloin imuroida, pyöräyttää tiskikoneen tai pesukoneen, mitä nyt tarpeelliseksi katsotkin.
Missä kohtaa alkaa häiritä se, että lapsellasi on jotakin epäjärjestyksessä?
Meillä ainakin esikoinen asuisi ihan tunkiolla, jos ei sitä vähän töki siihen siisteyteen. Kuten tekisi mielellään kaksi seuraavaakin, meidän lapsilla ei ainakaan ole mitään sisäsyntyistä tarvetta siisteyteen. Mutta kyllä se on ihan osa kasvamista, että oppii vähän pitämään huolta tavaroistaan ja ympäristöstään. Eihän sitä isot lapset enää käsin syö, vaikka sekin olisi tosi "relaa", ja varmasti lapsen mielestä kivaa.
Äidin tehtävä ei myöskään ole olla mikään talouskone, vaan kodin ylläpitoon kuuluu jokaisen osallistua kykyjensä mukaan. Mä en ainakaan ole pätkääkään kiitollinen siitä, että lapsena mun ei tarvinnut/annettu tehdä sen kummemmin kotitöitä. Oli aika tunkio minunkin eka asuntoni, ja aika tie on ollut opetella ihan tavallinen taloudenpito. En tahdo lapsilleni samaa, siksi meillä se, että saa oman huoneen tarkoittaa myös sitä, että se huone pidetään kohtuullisen siistinä. Joka ilta ei tartte olla vimpan päälle, mutta ei myöskään ihan sikin sokin kaikki aina.
T: kakkonen tai kolmonen, se jonka sana pitää, vaikka hermo menisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoi mulle, yheksänvuotiaalle, että jos en paranna siivoustapojani, niin en saa käydä kotonan kuin nukkumassa ja syömässä. Pelkäsin ihan kauheasti ja paniikissa mietin paikkoja missä voin olla jos tulee kylmä tai sataa.
Ehkä tää kaikki johtuu sitten siitä, että lapsuuskodissani äiti siivosi ja piti kodista huolta, teki tosin kotona töitäkin.
Mies oli kyllä sanonut myös lapselle, että äiti on väsynyt, mutta mulle halusi sitten kuitata tuon. Hän tekee suurimman osan pihatöistä ja muista kotipuuhista, minä olen aina typeryyttäni vastannut siivouksista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhden lapsen leluista? Miksi sinulle on suunnattoman tärkeätä, että jokainen tavara on millilleen kohdallaan? Ihminen, jolla on pää järkestyksessä, ei järjestele neuroottisesti esineitä. Minusta sinun pitäisi pysähtyä miettimään mikä on oikeasti tärkeintä kodissasi. Kun tulet töistä, luultavasti se että näet siellä muksusi. Sitten syötte. Lepäät hetken sohvalla kun hän katsoo piirrettyjä. Tavllaista yhdessäoloa, eikö? Muksu lähtee ulos, tapaa kavereitaan? Ehsit silloin imuroida, pyöräyttää tiskikoneen tai pesukoneen, mitä nyt tarpeelliseksi katsotkin. Missä kohtaa alkaa häiritä se, että lapsellasi on jotakin epäjärjestyksessä?
Meillä ainakin esikoinen asuisi ihan tunkiolla, jos ei sitä vähän töki siihen siisteyteen. Kuten tekisi mielellään kaksi seuraavaakin, meidän lapsilla ei ainakaan ole mitään sisäsyntyistä tarvetta siisteyteen. Mutta kyllä se on ihan osa kasvamista, että oppii vähän pitämään huolta tavaroistaan ja ympäristöstään. Eihän sitä isot lapset enää käsin syö, vaikka sekin olisi tosi "relaa", ja varmasti lapsen mielestä kivaa. Äidin tehtävä ei myöskään ole olla mikään talouskone, vaan kodin ylläpitoon kuuluu jokaisen osallistua kykyjensä mukaan. Mä en ainakaan ole pätkääkään kiitollinen siitä, että lapsena mun ei tarvinnut/annettu tehdä sen kummemmin kotitöitä. Oli aika tunkio minunkin eka asuntoni, ja aika tie on ollut opetella ihan tavallinen taloudenpito. En tahdo lapsilleni samaa, siksi meillä se, että saa oman huoneen tarkoittaa myös sitä, että se huone pidetään kohtuullisen siistinä. Joka ilta ei tartte olla vimpan päälle, mutta ei myöskään ihan sikin sokin kaikki aina. T: kakkonen tai kolmonen, se jonka sana pitää, vaikka hermo menisi
Ihan kadehdin... Tästä otin onkeeni enemmänkin, ja ehkä huomenna asiat sujuu paremmin. Tänään minua väsyttää, ja pitäisi oikeasti olla jo nukkumassa mutta oli pakko päästä vielä purkamaan mieltäni.
ap
mutta en todellakaan sietäisi lasteni isältä sellaista kommenttia! Varsinkaan, jos ei edes osallistu hommiin... Enemmän mua ärsyttäisi miehen suhtautuminen kuin lapsen itku.
Ehkä tää kaikki johtuu sitten siitä, että lapsuuskodissani äiti siivosi ja piti kodista huolta, teki tosin kotona töitäkin.
Mies oli kyllä sanonut myös lapselle, että äiti on väsynyt, mutta mulle halusi sitten kuitata tuon. Hän tekee suurimman osan pihatöistä ja muista kotipuuhista, minä olen aina typeryyttäni vastannut siivouksista.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sää nyt näet että lapsi vedättää!! Minkä ikänen lapsi on 9? :)
Lapsi ei siivoa, sinä kimpaannut, lapsi alkaa itkemään, menet suihkuun ja mitä tekee lapsi? SOITTAA ISILLE?
Se kantelee SINUSTA isälleen??? Sinusta!
Äiti oli ilkee ja komensi.
Ja sinä menet hommaan mukaan, pyytelet anteeksi ja tunnet piikin nahassa?
Ei herraduudeli!
Kai sää menit vielä ne sotkutkin siivoamaan? "Siivoan mukana"???
Miksi? Puuttuuko lapselta käsi -vai sinulta järki!
Sinua käytetään hyväksi, isin pikku kultaa komennetaan! Juu, olet lapsen äiti ja sinun se pitää lasta komentaa ja lapsen totella. Ei ruikuttaa isälle kun äiti korotti ääntään.
Jatkossa: älä korota ääntä. Rauhassa ilmotat, jos et siivoa, jäät arestiin, otat kännykän jemmaan, tietokonetta/telkkaa et pelaa, kaverit ei tule kylään, menee viikkorahat tältä viikolta..
Ota pois ansaittuja etuuksia. Ota tilanne haltuun!
mutta en halua kyllä lapsen mieltäkään pahoittaa. Toisaalta tuosta siivousasiasta on niin paljon ennekin puhuttu ja "taisteltu", että luulisi jo menevän perille. Toki lapsikin on koulupäivän jälkeen väsynyt ja haluaisi keskittyä läksyjen jälkeen ehkä leikkeihin ja muihin puuhiin kuin siivoukseeen.
Tunnen itseni kyllä ihan idiootiksi räsymatoksi.
ap
Olisi hyvä olla kauniissa, siistissä kodissa??
Eli onko se millin tarkkaa nyt vai sekasotku? Jokotai? Relaa sinäkin.
Pitää muistaa että lapsi on silti lapsi!
Jos siivous on kirosana, pitää oppia uusi sisältö!
Kiitos, kehuminen?
Onko siivoaminen rangaistus vai saako palkkaa?
Kannattaa miettiä miten lapsi on kasvanut siivoamaan ja vaaditko lapselta nyt äkkiä liikaa liian pian?
16
ja lapsen mielen voi välillä pahottaa - siitä ne oppii, kun muuten on turvallista ja tasapainoista elämää
Ajattelet liian tunteellisesti.
Että siivoaminen on joku rangaistus eikä arkipuuhaa.
Että kun lapsi tekee läksyt, niin siinä on jo riittävästi negatiivista, eikä viitsitä kiusata lasta siivoamisella.
Marttyyrinä sitten uhraudut?
Mutta et kaiva kuin kuoppaa itsellesi!
Lapsi voi opetella laittamaan likaset vaatteet koppaan, lelut paikalleen ja tiskit koneeseen.
On sinun fiksaatio ajatella että se on liikaa ja raskasta. Ei ole, se on normaalia.
16
Minä olen yksinhuoltaja ja minulla on ekaluokkalaiset kaksoset. Olen huutanut heille samoista syistä, enkä pode siitä huonoa omaatuntoa. Ei tämä huusholli pyörisi muuten, jos en pidä täällä mitään rotia ja kuria. Vastapainoksi lapset saavat yllin kyllin rakkautta ja he tietävät sen, että heitä rakastetaan. Eivät siis pienistä itke ja soita isälleen.
Alue: Aihe vapaa
että jos vaikka menetänkin hermoni ihan asiasta, niin se asia ei itkemällä pyyhkiydy pois. Eli asiasta puhutaan, lasta lohdutetaan, mutta meillä ne tavarat olisi ihan varmasti myös siivottu, ja lapsen toimesta.
Nyt lapsesi oppi, että äiti on tyhmä huutaja, isäkin on äitiä vastaan, ja kun vähän itkee, ja ajaa äidin menettämään hermonsa, taas pääsee kuin koira veräjästä.