Mä oon varma, että päivähoidossa opet ja hoitajat

osa taas on niin järkeviä, ettei annan oman tunteen näkyä noin vahvasti.

Meidän temperamentinen tyttö, joka ei taivu samaan muottiin muiden kanssa, on ihan selvästi yhden lastentarhanopettajan inhokki. Itsekään en erityisesti tykkää tästä lto:sta eikä meidän tytöllä ja tällä lto:lla synkkaa erityisen hyvin.



Ensi syksynä ajatuksena vaihtaa päiväkotia, jos talvi on samaa tahkoamista kuin alkusyksy on ollut...

Kaikkeni kyllä yritän etten sitä näyttäisi, mutta väkisin se kai esille tulee. En suoranaisesti inhoa ketään, mutta joitakin ei tee mieli katsella. Minun kohdallani se näkyy niin, että vältän työtä kyseisen lapsen kanssa, muut saa hoitaa. Ja jos on pakko niin kohtelen kyllä reilusti ja neutraalisti, en mitenkään tiuski ja ole vi**umainen. Kyllä mulla sen verran on sydän paikallaan.

Yleensä eri opeilla on eri lempilapset, sikäli pk-lapset ovat onnellisemmassa asemassa kun koululaiset.

ja työpaikan jossa vanhemmat ovat ja sen mukaan lirkutellaan vanhemmille ja lapsikin tuntee olevansa jotain.



Itse koettu omassa työpaikassani päiväkodissa.



Työttömien ja köyhien lapset ovat tavallisessa asemassa parempiosaisten kanssa. Miksi näin?



Minä en mene toimikauden alussa ensimmäiseksi lukemaan lasten papereista onko tuomareita ja lääkäreitä, pankkiiria vai työtön tai opiskelijana vanhemmat.



Varsinkin vaihtoehtopedagogiikan paikoissa joissa olen olut vuosia olen huomannut joillekin työkavereille tärkeäksi tietää vanhempien taustan. Näkeehän sen sitten jos joutuu soittamaan lapsen sairastuessa kesken päivän - mihin soittaa.



On totta, että joidenkin lasten vaatteet voivat tuoksahtaa tupakan savulle, no kiva, mutta onko se lapsen vika? Vanhemmille voi kertoa että lapsen vaatteista lähtevä haju ei ole mukava , lapsetkin saattavat karttaa lasta.



Jollakin lapsella saattaa "kynttilät valua" aamulla ensitervehdyksessä, mutta pyyhkimällä siitä selviää ja lapselle voi opettaa kuinka ensin voi käydä niistämäsä ja käsipesulla...



On työn iloa, sen huomaan. Kerrankin eräs ihan mahdotomaksi luokiteltu lapsi sanoi minulle ruokapäydässä aivan yhtäkkiä jatkaen sitten syömistään -Sä olet se joka aina kehut mua.



Eli muilta aikuislta lapsi sai satikutia koska ehti "häistä läksiäisiin" eikä kehumisen aiheita juurikaan ollut, myönnän.



Mutta ne kerrat kun lapsi on ollut hyvän palautteen mukaisesti tai tehnyt asioita mukavasti, niin olen sen huomannut ja kertonut lapselle. Siksi kai hän yllättäen kesken ruokailun sanoi minulle noin.

ihan kiva meidän perheen kohdalta, mutta olen kyllä miettinyt, että ei tämäkään kyllä hyvä kaikkien kannalta ole

Tyttöni 6v on ehkä kuulunut myös niihin suosikkeihin. Esim. aamuisin huomaa siten, että juuri tuohon klo 8 aikaan aamupalalle tulee joskus yhtä aikaa useampi lapsi. Usein hoitaja tai lto tulee meidän luokse ja joskus kehuu esim. tytön hiuksia (jos on laitettu letit) tai muuten tyyliin "onpa maija tänään nättinä" tms. Erityisesti eräs poika tulee usein samaan aikaan, eikä hoitajat useinkaan jää hänelle mitään puhumaan, huomenta toki sanovat. Miettinyt myös että mistä tämä mahtaa johtua...

on kiinni vanhemmista.

Jos on haastavat vanhemmat niin en pidä lapsesta.

Yritään tietysti olla näyttämättä negatiiviset tunteeni.

Suhtautui meidän esikoiseen todella oudosti oli koko ajan kyttäämässä onkohan tuo normaalia miksi se ei osaa tuota vielä ym ym Ei uskonut kun kerroimme, että tyttö osasi lukea ennen kuin täytti viisi. Ei uskonut, että osaa ajaa pyörällä ilman appareita ei siis uskonut ennen kuin näki.



Tuolla hoitopaikassa oli yksi poika äitinsä työnsi tätä rattaissa vaikka poika oli jo 6 vuotias. Tämän pojan kohdalla tämä hoitaja oli aina vaan, että voi hellanlettas meidän kullannuppua olet sinä sitten taitava ja ihana.



Ihan selvästi tämä hoitotäti suosi poikia ja tytöiltä odotti tietynlaista käytöstä ym ym. Meidän rämäpää tyttö ei sitten ihan sopinut hänen muottiin.

ainakin sanoo pitävänsä kaikista samalla tavalla, toisten kanssa on vaan helpompaa. Esim. eräänkin lapsen äiti on kuulema todella hankala, mutta mieheni sanoo että se ei ole lapsen syy, eikä sitä lapselle kosteta. Ammatti-ihminen ei tee tuollaisia eroja lasten välillä, senkin hän pyysi sanomaan.

Voimakastahtoiset ja hanttiin panijat luovat mielekkyyttä työhöni.



lto