Oletko tyytyväinen nimeesi?

olen.

Etunimi on kaunis, klassinen, kansainvälinen, mutta silti suomalaiseen suuhun sopiva. (kuten vaikka Maria, mutta ei ole se).



Sukunimi on kanssa hyvä, ei liian yleinen.

vaikka 1970 luvulla samalla luokalla oli 3 ninaa.

myös mikoja oli silloin useampi luokalla.



joka ajalla on omat suosikki nimensä :)

Tytär tosin on jo aloittanut sen:"Siis miks te ootte antanu mulle näin kamalan nimen! Miks mä en voi olla Katariina tai Karoliina tai..." Menee ohi aikanaan, tiedän kokemuksesta :)

Se ei ole koskaan aiheuttanut väärinymmärryksiä, selityksiä tai muitakaan kyselyjä. Se ei leimaa selkeästi tiettyyn aikaan, paikkaan tai tietynlaiseen ihmiseen. Kaikki osaa sen kirjoittaa ja ääntää, missä vaan. Tuuriakin on ollut, kun olen aina saanut olla luokalla, harrastuksissa ja kaveriporukoissa ainoa tämän niminen, vaikka yleinen nimi onkin. En myöskään ole kuullut nimittelyjä tai vitsejä, vaikka tällä palstalla se on kiusaamispotentiaaliseksi nimeksi leimattukin.



Olen Anna.



Toisesta nimestäni sen sijaan en pidä ja sukunimeä vasta teininä vihasinkin.

4 (joka ei ole Annakaan)

Se ei ole koskaan aiheuttanut väärinymmärryksiä, selityksiä tai muitakaan kyselyjä. Se ei leimaa selkeästi tiettyyn aikaan, paikkaan tai tietynlaiseen ihmiseen. Kaikki osaa sen kirjoittaa ja ääntää, missä vaan. Tuuriakin on ollut, kun olen aina saanut olla luokalla, harrastuksissa ja kaveriporukoissa ainoa tämän niminen, vaikka yleinen nimi onkin. En myöskään ole kuullut nimittelyjä tai vitsejä, vaikka tällä palstalla se on kiusaamispotentiaaliseksi nimeksi leimattukin. Olen Anna. Toisesta nimestäni sen sijaan en pidä ja sukunimeä vasta teininä vihasinkin.

Koska valitsin sen itse. Vihasin vanhaa nimeäni ja vaihdoin pois.

Olen Saija. Olisin kantanut mielelläni vähän särmikkäämpääkin nimeä, mutta mitäpä tuosta, en siitä ole kärsinyt.

Lapsena en pitänyt nimestäni (johtuen uskonnontunneista) enkä toisesta nimestä vieläkään. Maria on nimeni ja kulkenut suvussa ja jatkan sitä eteenpäin omilla lapsillani.