Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita joiden mies ei puhu?!Valitusta avioliitosta ja tunnekylmyydestä
29.09.2010 |
Mies tulee töistä sanoo moi ja sitten ei puhu mitään minulle koko iltana / vkonloppuna etc..lapsille kyllä mutta minulle vain jos kysyn, ei aina heti silloinkaan. On vaativa työ, joten ei puhu siitäkään, ei halua ja tulee kiukkuiseksi jos kysyn sillä ei halua ajatella kotona töitä. Ei juttele minulle, kysele päivästä, ehkä joskus kerran viikossa saattaa kysyä miten töissä mutta ei muuten. Ei puhu ajatuksistaan/haaveistaan/normaaleista päivän toimista mitään. Jos olen ollut töissä ja hän hoitanut lapsia tms niin ei koskaan oma-aloitteisesti kerro mitään lasten kuulumisia.
¤%&/( että olen niin väsytnyt ja kyllästynyt tähän kohtaan elämääni. Ja turha varmaan mainitakkaan että seksiä ei ole, ellen minä tee painostavaa aloitetta. Nyt 3kk aikana 2 kertaa ja minun painostuksesta. Ei kosketuksia ei MITÄÄÄÄN!!!!! Aloin muutama vko sitten lopettamaan itsekin koskettamisen, puhumisen ja päätin että katotaan kuinka pitkään menee että MIES joskus aloittaisi vaikka 3¤%&/n säästä puhumisen jos ei muusta, mutta ei tässä sitä sitten on menossa jo joku viikko nro 3 tai 4...
Ollaan oltu yhdessä 8v ja 3 lasta. On molempien toinen liitto, joten motivaatiota ja rakkautta ja intohimoakin on kyllä, mutta kun se on jossain hemmetin syvällä ja niin monta kertaa joutunut sen kaivamaan itse ja en aina vain jaksa.
Tätäkö se elämä on teillä muillakin? Onko se tällaista hamaan loppuun asti?????????? JOs nainen ei valita, narise ja vaadi niin tätäkö se on?????????
Kommentit (64)
En oikein tiedä mitä jälleen kerran auttaa että alan puhumaan, kerta toista ei koskaan se tunnu haittaavan eikä hän tee elettä keskustellaakseen. Minä järjestän lastenhoitajat aina jos haluan että vietämme parisuhdeaikaa, mies ei tee elettäkään että ehdottaisi mitään kahden kesken. En enää jaksa nähdä vaivaa koska mitä me kaksi varista jotka ei edes toistensa kanssa juttele tehdään kahdestaan, ilman lapsia, vähätkin rahat menevät hukkaan. Yleensä mies ei edes innostu, ei jaksa lähteä edes elokuviin. Ollaan viimeeksi oltu leffassa ehkä 2v sitten.
Oma hellyydentarve tyydyttyy lapsilla nyt tietoisesti haen heiltä läheisyyttä, otan yöksi viereen etc.
Ehkä tämä on marttyyrimaista olla itse samanlainen kuin mies on, mutta jos ei mikään kerta saa hänen silmiään aukeamaan. Kai se seuraava askel olis sitten perheneuvoja tms.
Miehen kanssa jos otan asian puheeksi, kieltää tietnkin kaiken, sanoo vain että on väsynyt töistä tai että en minäkään ole ollut läheinen, mukava tms..
Ilo ja huumorintaju tuntuu olleen kadoksissa vuosia...ei jaksa hymyillä, olla aina se antava osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten jos ei narinaa, valitusta ja vaatimista ?????
sitten jos ei narinaa, valitusta ja vaatimista ?????
osapuolen kanssa?
rakas konkreettisia esimerkkejä että mitä sitten?
kun luin näitä muiden kirjoituksia. Ne on niin suoraan kuin mun elämästä.
Ja vaikeaa on. Varsinkin nyt kun parisuhde on umpisolmussa.
Olen yrittänyt antaa miehelle tilaa sanoa mitä se haluaa ja kysynyt mitä se haluaa mut ainoa vastaus oli et mitä helvettiä hänen pitäis sanoa... että se siitä puhumisesta sitten.
Joskus itkiessäni riidan jälkeen (jonka mies teollaan aiheutti) kysyin et tajuatko edes et kuinka pahalta musta tuntuu, niin vastaus oli et en kai sitten...
Joskus ajattelen miehen lapsuutta ja onko siellä perheessä ollut ikinä mitään lämpöä jos toinen voi kylmästi olla noin empatiakyvytön.
Oikeasti mies saa minut tuntemaan itseni niin arvottomaksi, että mietin useasti eroa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosi sitten söin masennuslääkkeitä..ennenkuin tajusin että ei se masennus ole suoranaisesti minusta johtuvaa, tajusin ehkä lääkkeiden vaikutuksesta, että ongelma on myös miehessä. Hänen vuosikausia kestänyt kylmyys, ja välinpitämättömyys on osaltaan aiheuttanut tunteen mulle, että en riitä, vaikka tekisin mitä, itseinhon, arvottomuuden tunteen, ketään ei kiinnosta -tunne, jne..tunnetiloja.
Tilasin ajan parisuhdeterapiaan, mies sanoi, että ei hänellä ole siihen aikaa. Se oli sit siinä.
t.2
että muillakin on samanlaista.. Toisaalta taas harmi ja olen hyvin pahoillani kaikkien muiden puolesta..
Me yhdessä kohta 8v, yks lapsi alle 1v. Mies on ollut todella kylmä mua kohtaan viime vuodet, ei tajua vaikka kuinka sanoisin hänelle mitä.. Melkeimpä joka päivä saan itkeä, koska tuntuu etten riitä. Seksiä meillä on silloin kun mies haluaa, jos aina silloinkaan koska ei itseä haluta. Mun on ihan turha yrittää tehdä aloitetta, tulee vaan entistä pahempi olo kun tulee torjutuksi.
Haluaisin itse niin paljon olla mieheni lähellä ja jotain hellyyttä. Nykyisin on melko vaikea sanoa miehelle että rakastan häntä, olenkin sitä tässä viikon jo miettinyt että sanoisin, mutta en vaan saa sanottua.. Enkä edes muista milloin olisin sen mieheni suusta kuullut.
Oon niin helvetin täynnä tätä tilannetta!! Mutta en haluaisi erotakkaan.. :(
Jaksamisia muille todella paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole enää, mies jatkaa samaa linjaa uuden naisen kanssa ja minä hengitän onnellisena puhdasta ilmapiiriä.
mies menee töihin sen jälkeen urheilee tulee kotiin käy suihkussa, syö, lopun aikaa katsoo tv:tä omassa huoneessaan
jonkun sanan voi sanoa, kaks tai yks, jos seuraavana päivänä lapsella menoa, niin lähinnä kuljetuksista
ei siis edes lapsen kanssa kesksutele tai leiki tai tee mitään, joskus pyöräilylenkin, joka kestää noin 10- 15 minuuttia
viikonloppuisin ihan sama, aamusta urheilee, sit tekee pihatöitä, omakotitalossa olaan ja ei kyl minusta niitä töitä niin olisi, mut aina ns keksii jotain
eli sanomattakin selvää et seksiä ei halia, ei pusua, ei sii mitään ole ollut VUOSIIN
olen yrittänyt lähestyä miestä, mut ärähtää älä sörki tms
pahoitan siitä mieleni ja enää en ole edes yrittänyt
mies ei tee IKINÄ aloitetta, ei siis mitään missä joutuisi metriä lähemmäksi minua
tunnen itseni masentuneeksi, itkettää,
kaipaisin lohdutusta, läheisyyttä, hellyyttä,
edes jonkun nätin sanan edes joskus
asumme siis samassa talossa, mutte mitään muuta ei ole
eroa mietin , mutta en haluaisi viedä lastani pois tutusta kodista ja kavereista ja koulusta jne
asumme omakotitaloalueella, johon minulla ei siis olisi yksin varaa
mitä voisin tehdä ?
kukaan ei pysty auttamaan minua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mentiin pariterapiaan, sain tietääkkin, mistä puhumattomuus johtui, pettämistä ja muita rientoja, kun minä luulin mieheni tekevän lujasti töitä. Mies sanoi pelkäävänsä puhua, että jos mennään liian aroille alueille niin joutuu paljastamaan asioita.
Nykyään puhutaan paljon, ja kaikesta. Ja yllättävää, rakkautta löytyy vaikken sitä olisi koskaan uskonut kun shokitieto tuli.
Ei voi kun muistuttaa, että itse olet ukkosi valinnut. Ei voi tulla puskien takaa tuollaiset ominaisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole puhtaita jauhoja pussissa, kun tuollaiseksi heittäytyy
eli toinen nainen kuviossa
miten miehet voi olla niin julmia ?
Ei ainakaan meillä, luojan kiitos. Anteeksi, ei ole tarkoitus kuulostaa omahyväiseltä, mutta tuntuu että melkein kuvittelet jo että tuo olisi tavallista ja normaalia. Ei ole. Tuo on kamalaa, perhehelvettiä.
Miten tilanne pääsi tuollaiseksi? Onko alussa ollut erilaista vai ajattelitko rakastaa mörön puhuvaksi?
Olen huolissani parinkin ystäväni perhe-elämästä, sillä epäilen että se on suurimmaksi osaksi tuollaista kuin sinä kuvaat ja etenkin toinen selvästi jo on niin tottunut tuohon että luulee että tilanne on ihan tavallinen, ja on ällistynyt kun kuulee että mieheni on ehdottanut vaikka lomamatkaa.
Meillä on vaan yksi elämä, mieti miten sen haluat elää. Tsemppiä päätöksentekoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhumaton mies. Ensimmäinen (avo)mies sanoi, että etsi itsellesi naisystävä, jonka kanssa voit puhua.
Nykyinen aviomies ei puhu kenellekään. Nyt on terapiassa ja sielläkään ei puhuisi mitään.
Kesällä oltiin viikko kaksin Kreikassa (lapsia on neljä) ja miehelle suurin yllätys oli, ettei hänelle tullut ikävä lapsia, että viihtyi kanssani. Pahoitteli, että on "riippa", minä menisin ja tekisin vaikka mitä ja hän ei. Sanoin, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan.
Itse myöskin otan puhumattoman linjan, mutta saan siitä kuulla nalkutusta :-) Kyllä meillä se kipinä on tallella. Aika syvästä vaan joutuu sitä etsimään.
Onko mies ollut aina tällainen? Jos ei ole, voisiko olla masentunut?
tehkää jotain ensin, että olette itse onnellisia. Vasta sen jälkeen pystytte tekemään toisen onnelliseksi. Nyt te vain odotatte mieheltänne jotain mitä te ette häneltä saa.
voisi olla minun kirjoittamaa. Meillä ihan samanlainen tilanne. Kotonaollessaan mies katsoo tv:tä tai tekee töitä läppärillä tv:n ääressä. Jos yhtäkkiä jotain sanoisikin, niin mumisee sen niin, että siitä ei saa mitään selvää. Jos kysyn mitä sanoit, niin vastaus siihen on, vittumaisen tympääntynyt "ei mitään".
Jos sanon mitä tahansa minkä voi tulkita negatiiviseksi palautteeksi, esim. että kato sun sukat on eriparia, niin siitä todennäköisesti seuraa muutaman päivän kylmyys/viha/mökötys. Pahinta on, että itse en ymmärrä mitä kaikkea voi negatiivisena kritiikkinä pitääkään, vaikka että olipa siellä viime kesäisellä reissulla kylmät ilmat -> sen voisi tulkita valitukseksi siitä, että reissataan väärään paikkaan väärään aikaa ja loma oli huono.
Pikkuhiljaa hermot kyllä menee tämmösien miesten kanssa! Tai oikeastaan meni jo.
Alue: Aihe vapaa
12v. ollaan oltu yhdessä. 2 lasta, 7v.ja 3v.
Nykyisin kärsin siitä, että en tunne itseäni miksikään muuksi kuin lasten äidiksi, ja kodinhitajaksi. Seksikin tuntuu enemmän velvollisuudelta kuin ihanuudelta.
Mäkin lopetin miehen kosketukset sun muut lähestymisyritykset..lopputuloksena:itseäni ei enää kiinnosta seksi,(en tunne itseäni seksikkääksi, tai haluttavaksi, mies ei ole vuosi kausiin sanonut minua kauniiksi, tai mitään positiivista)joten aina kun mies haluaisi seksiä, mulle tulee jostain kumman syystä tunne, että "ei se mua halua, vaan tyydyttää enemmän omia halujaan", sit tulee tosi surullinen olo...
Oot varmaan jutellu miehen kanssa asiasta? Me ollaan ties monet kerrat, aina lopputuloksena mies loukkaantuu,eikä keksi mitään sanottavaa, mikä omien sanojensa mukaan auttaisi minua.. Loukkaantumisen näyttää niin, että olen osittain kuin ilmaa, saattaa sanoa töistä tullessa moi, siinä kaikki. Asioiden sovittelu jää aina minun tehtäväkseni...