Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita joiden mies ei puhu?!Valitusta avioliitosta ja tunnekylmyydestä
29.09.2010 |
Mies tulee töistä sanoo moi ja sitten ei puhu mitään minulle koko iltana / vkonloppuna etc..lapsille kyllä mutta minulle vain jos kysyn, ei aina heti silloinkaan. On vaativa työ, joten ei puhu siitäkään, ei halua ja tulee kiukkuiseksi jos kysyn sillä ei halua ajatella kotona töitä. Ei juttele minulle, kysele päivästä, ehkä joskus kerran viikossa saattaa kysyä miten töissä mutta ei muuten. Ei puhu ajatuksistaan/haaveistaan/normaaleista päivän toimista mitään. Jos olen ollut töissä ja hän hoitanut lapsia tms niin ei koskaan oma-aloitteisesti kerro mitään lasten kuulumisia.
¤%&/( että olen niin väsytnyt ja kyllästynyt tähän kohtaan elämääni. Ja turha varmaan mainitakkaan että seksiä ei ole, ellen minä tee painostavaa aloitetta. Nyt 3kk aikana 2 kertaa ja minun painostuksesta. Ei kosketuksia ei MITÄÄÄÄN!!!!! Aloin muutama vko sitten lopettamaan itsekin koskettamisen, puhumisen ja päätin että katotaan kuinka pitkään menee että MIES joskus aloittaisi vaikka 3¤%&/n säästä puhumisen jos ei muusta, mutta ei tässä sitä sitten on menossa jo joku viikko nro 3 tai 4...
Ollaan oltu yhdessä 8v ja 3 lasta. On molempien toinen liitto, joten motivaatiota ja rakkautta ja intohimoakin on kyllä, mutta kun se on jossain hemmetin syvällä ja niin monta kertaa joutunut sen kaivamaan itse ja en aina vain jaksa.
Tätäkö se elämä on teillä muillakin? Onko se tällaista hamaan loppuun asti?????????? JOs nainen ei valita, narise ja vaadi niin tätäkö se on?????????
Kommentit (64)
Lähde risteilylle kavereiden kanssa, hanki harrastus, mene terapiaan, osta itsellesi vaate, lue joku hyvä kirja, valaistu ja opi suhtautumaan elämään kevyemmin.
Ja lopeta syyttämästä miestäsi ongelmista. Anna hänen olla mies ja ottaa ohjat edes joskus.
Menkää parisuhdeleirille, pariterapiaan ja erota itsesi ja miehesi.
Mä veikkaan, että kun olet itse onnellinen omassa elämässäsi, ymmärrät että miehesi ei ole syyllinen sinun ongelmiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja arki muuttuu rutiiniksi, mutta kyllä toista ihmistä täytyy kunnioittaa
ja hänen tunteens ottaa huomioon
jonikinlaista empatiaa osoittaa
eli onko miehellä oikeus elää ns poikamies elämää perheen sisällä, aivan kuin ei olisi perhettä?
käy töissä tekee pienen osan kotihommista, maksaa osansa laskuista mutta EI mitään muuta,
ei hoida toisten esm aviovaimon tarpeista, henkisistä, seksuaalisista yms
tai lapsiensa tarpeista tulla huomatuksi, esim leikkimällä heidän kanssa kesksutelemalla jne ???????
MITÄ VOI VAIMO TEHDÄ TUOLLAISELLE MIEHELLE?
Lähde risteilylle kavereiden kanssa, hanki harrastus, mene terapiaan, osta itsellesi vaate, lue joku hyvä kirja, valaistu ja opi suhtautumaan elämään kevyemmin.
Ja lopeta syyttämästä miestäsi ongelmista. Anna hänen olla mies ja ottaa ohjat edes joskus.
Menkää parisuhdeleirille, pariterapiaan ja erota itsesi ja miehesi.
Mä veikkaan, että kun olet itse onnellinen omassa elämässäsi, ymmärrät että miehesi ei ole syyllinen sinun ongelmiisi.
mitäs järkeä sellaisessa suhteessa on, jossa kumpikin elää onnellisena omaa elämäänsä omissa huoneissaan kartanon eri siivissä ja yhteisiä puheenaiheita, kiinnostuksenkohteita, harrastuksia tai seksiä ei ole? Eri juttu, jos tietoisesti hakeutuu järkiavioliittoon, jossa otetaan ekana vastaantuleva kuka pystyy maksamaan puolet talolainasta ja joka ei kuulu eikä näy.
niin, että ne on ihan takalukossa ja ahdistuneita! Niitä vituttaa tulla kotiin, koska te olette siellä kaikkine vaatimuksinenne ja epäkohtinenne.
vai onko tilanne muuttunut yhtäkkiä (masennus tms.?) vai ajan kanssa (tunteiden latistuminen, mahdollinen pettäminen tms.) Jos on ollut aina tuollainen, ei varmaan muutosta ole mahdollista tehdä, mutta muihin syihin voisi yrittää löytää vastausta perheterapiasta. Jos ei auta, on ero varmasti kaikille osapuolille helpotus. Itse en tietäisi kauheampaa kohtaloa kuin oma-aloitteisesti jäädä tuollaiseen kuolleeseen kylmään sotaan kitumaan. Ja ennen kaikkea - alkakaa elää omaa elämäänne, miehen kanssa tai ilman!
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mene risteilylle jne
olen tuotakin kokeillut, mennyt lapsen kanssa kahdestaan,
kavereiden kanssa teatteriin jne
mutta tuo vain lisäsi eritymistä
eli ukko oli ja nautti kotona yksinolostaan, minä lapsen kanssa risteilyllä olosta
ketä se auttoi ??
ei ketään
toki sain itse ja lapsikin mukavaa yhdessä oloa
mutta ei se parisuhdetta auttanut mitenkään
voi voi tuollaista teksitiä kirjoittaa just ihminen jolla ei tajua mitä on elää ukon kanssa joka siis elää vaan itselleen
ELI ONKO MITÄÄN EHDOTUSTA MITÄ VOISI TEHDÄ UKOLLE ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehkää jotain ensin, että olette itse onnellisia. Vasta sen jälkeen pystytte tekemään toisen onnelliseksi. Nyt te vain odotatte mieheltänne jotain mitä te ette häneltä saa.
Minun ei tarvitse tehdä ketään onnelliseksi, se on jokaisen omalla vastuulla. Minä muutuin itse onnelliseksi mutta mies jatkoi läheisriippuvuutta VAIKKA osasikin puhua siitä, ei vaan tajunnut itse mitä puhui, pinnallista paskaa vain. Erottiin.
parisuhdeterapia teitä joilla on puhumaton liitto? Kannattaa ainakin yrittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jso ei puhu himassa, miten puhuisi asioitaan ihan vieraalle ?
ongelma on se et ei mies näe mitään ongelmaa
hänestä ihan normaalia elämää
eli ei ole empatia kykyä, ei kykyä ajatelle asiaa toisen kannalta jne
kun asiasta joskus puhutaan, niin yrittä ja muistaa hetken taas, ehkä viikon muistaakin ottaa muita huomioon
eli mies on tyytyväinen osaansa
saa käydä töissä, urheilla, katsoa telkkua yms rauhassa
Pistä telkka kiinni, ota tietokone pois. Asetu miehen eteen ja PAKOTA kuuntelemaan mitä on sanottavana. Kirjoita vaikka paperille mitä haluat sanoa, niin et sorru huutamaan ja unohda puolia, jos mies hermostuu. Esitä uhkavaatimus - näiden ja näiden asioiden on muututtava tai se on ero.
jso ei puhu himassa, miten puhuisi asioitaan ihan vieraalle ? ongelma on se et ei mies näe mitään ongelmaa hänestä ihan normaalia elämää eli ei ole empatia kykyä, ei kykyä ajatelle asiaa toisen kannalta jne kun asiasta joskus puhutaan, niin yrittä ja muistaa hetken taas, ehkä viikon muistaakin ottaa muita huomioon eli mies on tyytyväinen osaansa saa käydä töissä, urheilla, katsoa telkkua yms rauhassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut naimisissa 25 vuotta, joista ensimmäiset 15 vuotta nalkutin ja syyllistin miestäni, koska hän ei tehnyt minua onnelliseksi olemalla sellainen kuin haluan.
Erosimme vuodeksi. Kumpikaan ei enää kestänyt sitä painetta, jotka molemmat loimme vaatimuksillamme toisillemme.
Menimme yhdessä perheterapiaan. Hän kertoi, että meidän pitää olla molempien onnellisia ensin itsemme kanssa, että emme vaadi toista tekemään meitä onnelliseksi painostamalla ja uhkailemalla.
>Nyt meitä on kaksi aikuista ihmistä, jotka rakastavat toisiaan enemmän kuin koskaan. Suhteemme perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Olemme onnellisia yksilöinä ja me haluamme olla yhdessä ja vapaaehtoisesti tehdä toisistamme vielä onnellisempia.
Tämä vaati sen, että ratkaisimme molemmat ensin omat ongelmamme ja lopetimme syyttämästä toisiamme.
Totta. Se ei ratkea yhdellä risteilyllä. Se ratkeaa sillä, että lopetimme suhteen syyttämistä kaikista omista ongelmistamme.
että puolentoista vuoden seurusteluajan mies käyttäytyi normaalisti, mutta muuttui kun muutettiin yhteen. Lakkasi yrittämästä kait. Siedin sitä muutaman vuoden, tänä syksynä lähdin ja kylläpä vaan on mukava tulla kotiin jossa joku ei ole naama rutussa odottamassa koko maailman viihdyttävän häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koen suhteessani suurta yksinäisyyttä, vaikka kaipaisin oikeasti sielunkumppania, jonka kanssa voisin käydä mielenkiintoisia keskusteluja.
Mies on hyvä isä, kiltti ja luotettava. Hän on akateeminen pätkätyöläinen, nyt työttömänä. Työttömyys haittaa tosin vain minua, hän viihtyy työttömänä, koska se mahdollistaa 24/7 harrastamisen.
Mies vastaa jos kysyn, mutta ei oikeasti puhu tai keskustele. Kai se on jokaisen naisen haave kokea läheisyyttä henkisellä tasolla, kokea kumppanuutta ja sitä että tässä ollaan yhteisten haaveiden polulla. Itse jään sitä tunnetta paitsi, ja se sattuu kovasti. Sanon että rakastan, koska se on helppo sanoa ulkomuistista. Oikeasti en tiedä mitä tunnen, enkä tiedä mitä elämältä voi vaatia. Olen avioeroperheestä, ja itse en lasteni isästä eroa (ainakaan lasten ollessa alaikäisiä). Piste.
Varmaan helpottaisi, jos olisi hyviä tyttökavereita, joiden kanssa puhua. Jotenkin jossain elämän vaiheessa jäin ilman sellaisia. Koen riittämättömyyttä eikä itsetuntoni ole korkealla. Lapsuuteni oli tunnetasolla vaikea vanhempien eron vuoksi.
Lapset ovat minulle maailman tärkein asia, mutta en silti myönnä eläväni vain heidän kauttaan. Olen kiinnostunut monista asioista ja utelias, toivoisin vain että kumppanini olisi samanlainen. Sukurasitteenani on alttius pessimismiin ja apeuteen.
Eli päivä kerrallaan tässä rämmitään. Tiedostan kyllä, että minun täytyisi tehdä itse itseni onnelliseksi. Nyt vaan en jaksa.
Tsemppiä ap:lle ja kaikille kohtalotovereille!
ongelmista olen yrittänyt puhua tuloksetta ja lopetin itsekin yrittämästä Tilanteeseen vaikuttaa vaikeat olosuhteet, joista kumpikin kärsii tavallaan eli erittäin vaikea vuosia kestänyt taloudellinen tilanne,, stressi. Sen lisäksi tunne siitä, että mies ei välitä ei läheisyyttä, pisitiivista sanomista, on mielestäni passiivinen kotona. olen väsynyt kahden pienen lapsen äiti, joka pääasiassa hoitaa perheen kotityöt 8lukuunottamatta miehen osallistumista lasten kans olemiseen ja ruuanlaittoon). Puhun ongelmista tai siis räjähdän aina pms -oireiden aikaan muuten pinna kestää elelä näin. Nalkutus tietysti vain pahentaa tilannetta. itse kokee itsensä nalkuttavaksi akaksi ja mies varmasti.On sen sanonutkin.
olen miettinyt eroa jo monta vuotta, koska olo on ahdistunut.Se kuitenkin pelottaa lasten takia.käytäntö, raha-asiat ja ennenkaikkea miten mies pärjää ja eikai vieraannu lapsista, mikä olisi musta kaikkein hirveintä.
Ihan oikeasti, miten te olette alunperin yhteen päätyneet jos toinen on ollut mykkä ja mököttävä? Minun miehessäni on todella paljon vikoja, mutta kuitenkin puhuu paljon, suukottelee, halailee ja kehuu ulkonäköä ja haluaa aina seksiä. Olen sanonut miehelle että jotkut miehet eivät vaimoilleen näytä tunteita eivätkä intohimoa ja se ei edes suostu uskomaan että sellaisia miehiä on jotka eivät kaipaisi päivittäistä läheisyyttä. Jotain todella erikoista ja suurta täytyy sattua ennenkuin mies luopuu vaimonsa läheisyydestä ja juttuseurasta. Pitäisi varmaan päästä siihen alkuperäiseen ongelmaan ensin käsiksi ja sitä kautta ratkoa, "väkisin"lähentely tuskin edesauttaa suhteen paranemista.
vaikka kuinka, mutta miten voi saada miehen tekemään saman, koska mies ei näe mitään ongelmaa olevankaan. Kuin tietysti sen, että jos sanoo vaikka, että menipäs sulla tänään myöhään, joka tulkitaan heti nalkutukseksi siitä, että ukko tulee liian myöhään töistä.
Mun mieheen ei ainakaan tepsi mitkään uhkaukset sun muut, ihan sama sille on lähdenkö lätkimään vai en, on sen sanonutkin, kun olen eroa ehdottanut ratkaisuksi. (Ja miksi en ole sitten vielä lähtenyt, no, meillä on 3 pientä lasta.)
Ja perheterapiaan sellainen ihminen, jolla ei ole mitään ongelmaa omasta mielestään, eihän se lähde. Ei sillä ole mitään velvollisuuksia puhua tai ottaa ketään huomioon, on sanonut, että omassa kotonaan hän voi työpäivän jälkeen käyttäytyä juuri niin kuin haluaa. Ei tartte teeskennellä kohteliasta vaikka olis kuka kylässä juuri silloin.
Vai vielä risteilylle, niin elämä paranee, hehheh.
Yhdessä aamupäivässä tullut näin paljon viestejä naisilta, joilla on puhumaton ja todennäköisesti aika tunnekylmä mies. Eikä siinä kaikki. Luultavasti näissä perheissä kasvaa uusi sukupolvi puhumattomia ja tunnekylmiä miehiä...
t. eräs, jonka mies ei puhu niin paljon kuin haluaisin mutta huomattavasti enemmän kuin tämän ketjun miehet
No miettikää asiaa tältä kannalta.
Miehen korviin asia kuullostaa tältä, kun hän tulee kotiin.
1. olet huono ihminen, teet asiat väärin
2. olet huono ihminen, koska teet minut onnettomaksi
3. olet huono ihminen, koska et saa minua onnelliseksi, vaikka joskus hapuilevasti vähän yrittäisitkin
4. olet huono ihminen, koska et ole sellainen kuin haluan
5. en arvosta sinua sellaisena kuin olet, mutta sinun pitää arvostaa minua tai nalkutan ja vittuilen ja suutun
Sitten te kuitenkin odotatte, että mies tulisi kotiin, suutelee, halaa, juttelee, jakaa vastoinkäymiset ja tukee. Vaikka joka päivä hän saa kuulla olevansa vääränlainen, eikä hänellä tule koskaan olemaan mitään mahdollisuuksia olla vähänkään sellainen kuin sinä toivot.
nimim. se 25 vuotta liitossa, joista 15 onnellisia ja 10 vuotta syyllistämistä, nalkutusta ja toiveita, että toinen olisi jotain muuta kuin on.
Alue: Aihe vapaa
te sitten ole sellaisia, että jonkun seurassa puhua pälpätätte vaikka kuinka, ja jonkun (läheisenkin) kanssa ei huvittaisi sanoa kahta sanaa? Mä ainakin olen sellainen, että energiani ja mielialani ei riitä olemaan puhelias ja pirteä sellaisen seurassa, josta saan jotenkin masentavat ja ärsyttävät vibat, vaikka tämä ihminen ei itse olisi mitenkään masentunut tai ahdistunut tai ilkeä. Siis jos ei kertakaikkiaan mitään muuta ongelmaa ole, niin kai yksi selitys voi olla jonkinasteinen kyllästyneisyys. Myöntäisikö kenenkään mies tällaisen, jos kysyisitte?