Lue keskustelun säännöt.
Muita joiden mies ei puhu?!Valitusta avioliitosta ja tunnekylmyydestä
29.09.2010 |
Mies tulee töistä sanoo moi ja sitten ei puhu mitään minulle koko iltana / vkonloppuna etc..lapsille kyllä mutta minulle vain jos kysyn, ei aina heti silloinkaan. On vaativa työ, joten ei puhu siitäkään, ei halua ja tulee kiukkuiseksi jos kysyn sillä ei halua ajatella kotona töitä. Ei juttele minulle, kysele päivästä, ehkä joskus kerran viikossa saattaa kysyä miten töissä mutta ei muuten. Ei puhu ajatuksistaan/haaveistaan/normaaleista päivän toimista mitään. Jos olen ollut töissä ja hän hoitanut lapsia tms niin ei koskaan oma-aloitteisesti kerro mitään lasten kuulumisia.
¤%&/( että olen niin väsytnyt ja kyllästynyt tähän kohtaan elämääni. Ja turha varmaan mainitakkaan että seksiä ei ole, ellen minä tee painostavaa aloitetta. Nyt 3kk aikana 2 kertaa ja minun painostuksesta. Ei kosketuksia ei MITÄÄÄÄN!!!!! Aloin muutama vko sitten lopettamaan itsekin koskettamisen, puhumisen ja päätin että katotaan kuinka pitkään menee että MIES joskus aloittaisi vaikka 3¤%&/n säästä puhumisen jos ei muusta, mutta ei tässä sitä sitten on menossa jo joku viikko nro 3 tai 4...
Ollaan oltu yhdessä 8v ja 3 lasta. On molempien toinen liitto, joten motivaatiota ja rakkautta ja intohimoakin on kyllä, mutta kun se on jossain hemmetin syvällä ja niin monta kertaa joutunut sen kaivamaan itse ja en aina vain jaksa.
Tätäkö se elämä on teillä muillakin? Onko se tällaista hamaan loppuun asti?????????? JOs nainen ei valita, narise ja vaadi niin tätäkö se on?????????
Kommentit (64)
Eli miten esim. huomioitte toisenne kun tulette töistä kotiin? Suukko, hali, kyselyä siitä miten päivä meni? Laitatteko ruoan yhdessä? Keskusteletteko ruokapöydäss arkisista tai ajankohtaisista asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muna/kana ongelma, eli kumpi oli ensin mököttävä/puhumaton ukko vai nalkuttava akka?
Mitä naisihminen voi työstäpalaavalle miehelle sanoa? Olen päätynyt siihen, että ei mitään. Kaikki naisen sanomana on nalkutusta. Meillä onkin aika hiljaista iltaisin.
Olen ollut naimisissa 25 vuotta, joista ensimmäiset 15 vuotta nalkutin ja syyllistin miestäni, koska hän ei tehnyt minua onnelliseksi olemalla sellainen kuin haluan.
Erosimme vuodeksi. Kumpikaan ei enää kestänyt sitä painetta, jotka molemmat loimme vaatimuksillamme toisillemme.
Menimme yhdessä perheterapiaan. Hän kertoi, että meidän pitää olla molempien onnellisia ensin itsemme kanssa, että emme vaadi toista tekemään meitä onnelliseksi painostamalla ja uhkailemalla.
>Nyt meitä on kaksi aikuista ihmistä, jotka rakastavat toisiaan enemmän kuin koskaan. Suhteemme perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Olemme onnellisia yksilöinä ja me haluamme olla yhdessä ja vapaaehtoisesti tehdä toisistamme vielä onnellisempia.
Tämä vaati sen, että ratkaisimme molemmat ensin omat ongelmamme ja lopetimme syyttämästä toisiamme.
Totta. Se ei ratkea yhdellä risteilyllä. Se ratkeaa sillä, että lopetimme suhteen syyttämistä kaikista omista ongelmistamme.
Mä olin kanssa eron partaalla, kun miehestä ei 7v jälkeen löytynytkään enää maailmanparantajaa ja loputonta romantikkoa. Ei meilläkään siis loppujen lopuksi ollut juuri mitään jäljellä, oltiin ajettu itsemme upikujaan kaikilla "jos sä et pussaa en mäkään" jutuilla ja se mahdoton lohduttomuuden tunne mitä tunsin ei sekään auttanut asiaa.
Ystäväni antoi ratkaisevan vinkin: Mitä pahemmin sitä itse voi, sitä pahemmin voi parisuhde ja yksikään mies (tai ihminen) ole täydellinen. Jos molemminpuolista rakkautta löytyy, niin hanki itsellesi laaja ja monipuolinen ystäväpiiri täyttämään miehen puutteet, anna miehen olla sellainen kun on, niin sinäkin saat.
Jos molemminpuolista rakkautta löytyy, niin hanki itsellesi laaja ja monipuolinen ystäväpiiri täyttämään miehen puutteet, anna miehen olla sellainen kun on, niin sinäkin saat.
nimim. 25 vuotta
Jos molemminpuolista rakkautta löytyy, niin hanki itsellesi laaja ja monipuolinen ystäväpiiri täyttämään miehen puutteet, anna miehen olla sellainen kun on, niin sinäkin saat. nimim. 25 vuotta
T. 38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on pieni hinta onnellisesta avioliitosta ja mieluummin kuolen yrittäessä kuin jätän yrittämättä!
sopii meille kunhan vaihtaa miehen tilalle naisen. Miksi ihmeessä haluatte puhua koko ajan jostain?? Olispa mullakin tuollainen mies kun teillä!
No miettikää asiaa tältä kannalta. Miehen korviin asia kuullostaa tältä, kun hän tulee kotiin. 1. olet huono ihminen, teet asiat väärin 2. olet huono ihminen, koska teet minut onnettomaksi 3. olet huono ihminen, koska et saa minua onnelliseksi, vaikka joskus hapuilevasti vähän yrittäisitkin 4. olet huono ihminen, koska et ole sellainen kuin haluan 5. en arvosta sinua sellaisena kuin olet, mutta sinun pitää arvostaa minua tai nalkutan ja vittuilen ja suutun Sitten te kuitenkin odotatte, että mies tulisi kotiin, suutelee, halaa, juttelee, jakaa vastoinkäymiset ja tukee. Vaikka joka päivä hän saa kuulla olevansa vääränlainen, eikä hänellä tule koskaan olemaan mitään mahdollisuuksia olla vähänkään sellainen kuin sinä toivot. nimim. se 25 vuotta liitossa, joista 15 onnellisia ja 10 vuotta syyllistämistä, nalkutusta ja toiveita, että toinen olisi jotain muuta kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohtelemaan kuukauden (30 vrk) miestänne kunnioittavasti, arvostavasti ja ystävällisesti. Mä lupaan, että kuukauden kuluttua miehenne ovat muuttuneet. Jos mies kaivaa riitaa, ette lähde mukaan.
no oliko ne teidän miehet tuppisuita kun yhteen menitte? vai miten te yhteen päädyitte?
mulla tulee valitettavasti tuosta vaan mieleen oma exäni, joka muuttui pikkuhiljaa hiljaisemmaksi ja kun yritin saada aikaan jotain keskustelua läheisyyden rakentamiseksi (siis ei edes mitään ongelmista keskustelua) niin hän vaan vetäytyi kuoreensa. Ja selkeästi ei halunnut läheisyyttä. Tulihan se sitten lopulta ilmi, että ei kestänyt päästää mua lähellä, koska salaili uskottomuuksia ja yritti olemalla hiljainen karkottaa minut luotaan, jotta voisi ikäänkuin sälyttää ne toiset naiset minun syykseni...hänen olotila vaan kävi tukalammaksi kun minä jaksoin olla rakastava ja ystävällinen...kunnes lopulta tunnusti nämä jatkuvat uskottomuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohtelemaan kuukauden (30 vrk) miestänne kunnioittavasti, arvostavasti ja ystävällisesti. Mä lupaan, että kuukauden kuluttua miehenne ovat muuttuneet. Jos mies kaivaa riitaa, ette lähde mukaan.
minäpä tein tuota kuukausia ennenkuin sitten miehelle tuli niin tukala olo, että tunnusti olevansa jatkuvasti uskoton...eipä hän siitä sitten silti muuttunut, vaan lähti lopulta silloisen hoitonsa matkaan. Jälkikäteen kyllä itki, että miten hyvä vaimo hällä oli, mutta kun ei vaan itse pystynyt läheisyyteen tai parempaan.
lukea koko ketjua, mutta yrittäkääpä parisuhdeterapiaa. Se saattaa avata keskusteluyhteyden ja sitä kautta muutkin homat alkaa pelata. Ja mikäli puoliso ei suostu edes yrittämään, niin eipä kait sitä sitten voi muuta kun todeta ettei hän ole valmis tekemään liiton eteen mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä pelkoa ei ole,että mun mies haluaisi riidellä!! Siinähän joutuisi puhumaan,ja huomioimaan toisen olemassa olon.
ja miten voisin muuttaa häntä". Minusta teidän miehet kuulostaa ihan karseilta tyypeiltä, enkä tollasta käytöstä kovin kauaa katselis.
Sen sijaan, että tuhlaatte energiaa miettimällä "voi kun toi mies olis erilainen", kannattaisi miettiä, miksi ihmeessä te olette vuosikausia tuollaisessa liitossa? Jotain te itsekin tuosta kuviosta saatte, kun kerran siinä sinnikkäästi roikutte vuodesta toiseen - ja valitatte yksinäisyyttä ja who knows mitä.
Teidän pitää siis löytää vastaus siihen kysymykseen - MIKSI ihmeessä minä olen tälläisessä suhteessa? Ja jos vastaus on, ettette halua elää noin, niin sitten on tehtävä muutoksia. Se muutos ei välttämättä ole ero - voi olla myös tuo ratkaisu, että suuntaatte sitä energiaa enemmän parisuhteen ulkopuolelle. Ja katsotte sitten, miten kuvio muuttuu parisuhteessakin.
Tuo vikinä, jota nyt harrastatte ei vie yhtään mihinkään. Kohta olette täällä ruikuttamassa, että voi, voi nyt on VIISI lasta ja 25 vuotta liittoa takana ja yhä vaan on paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on oltu yhdessä 10 tai 20 vuotta, niin mitäs meidän miesten sitten pitäisi joka käänteessä puhua, kun kaikki jutut on kerrottu sataan kertaan.
Onko se niin, että töistä tullessa pitää sanoa:
Olipas siellä nyt taas paljon ruuhkaa ja naapurin Möttönenkin tuossa näytti ajavan autoaan talliin. Puista oli lehtiä pudonnut, mutta näinhän se on kun syksy tulee. Mitäs meillä on jääkaapissa, aha, ihan näyttää olevan maitotölkkejä useampia. Voisi tästä vaikka makkaravoileivän syödä, vaikka kyllä päivällä söinkin jo lasagnea. Oltiin Enskan kanssa yhdessä työmaaruokalassa. Enska oli viikonloppuna ollut kalassa, mutta ei ollut oikein saanut mitään. ...
että muillakin on arki tällaista, vaikka eihän se mukavaa ole. mutta huojentavaa lukea muiden elämästä, samanlaista shittiä välillä. Sehän se just on kun ei aina jaksa olla kaulin kädessä ja alkaa tivaamaan et mikäs nyt on ja että etkö voisi (taas) puhua.
Meillä oli puoli vuotta sitten iso riita, jolloin olin tosi vihainen siitä ettei mies huomio, ei soita koskaan kotiin töistä, kysele kuulumisia tai vastaa puheluihin, tekstarehin tms...tätä samaa.. hyvää kestikin sitten loppukevät ja alkukesä ja nyt taas samassa jamassa. toki tajuan ettei mies voi juoruta tuntikaupalla puhelimessa mutta jos nyt vaikka kotimatkalta soittiais että tulossa ollaan..tekee ympärikellon töitä, nähdään vain myöhään illalla arkisin.
Käyn työni puolesta ulkomailla, on omia harrastuksia, menoja ja elän omaa elämääni enkä vain vaadi asioita mieheltäni. Muttä joskus on näitä aamuja että miettii, että tätäkö se vain on ja kaikilla muillakin pitkän avioliiton kulkeneilla...Minä olen ollut kiva, iloinen ja kysellyt päivästä ja kertonut meidän, mutta sitten vastaukseksi saan vaan epämääräistä mutinaa. Jos puhun omasta työstäni tuntuu että saan jopa halveksivaa katsetta (tai sitten kuvittelen). mutta koskaan hän ei kerro mitä ajattelee tai miettii mun jutustellessa meidän perheen / omia asioita.
Ja toinen nainen on kyllä käynyt mielessä, lähinnä se voisi olla joku ihastus töissä. Sitä ei mies ikinä myöntäisi eikä ole niin tyhmä että jäisi siitä kiinni.Toisaalta en jaksa uskoa siihenkään...
Puhun liikaakin ystävilleni, jopa niin että hävettää että lavertelen yksityiselämästämme muille. se sattuisi tosi paljon jos mieheni tietäisi. Mutta jollekinhan sitä pitää uskoutua.
Mitä sitä sanoo miehelle? Jutellaan, miksi et kosketa, miksi et (taas) kysele mitä meille (perheellesi) kuuluu? Se vain tuntuu jo jotenkin niin ärsyttävältä. Olen terapiaa ehdottanut monta kertaa, sanoo ettei me tarvita. Sanoo kyllä minä rakastan sinua, mutta mielestäni se on mekaanista, sanomisen vuoksi sanottua, vaikka toki pitäisi siitäkin olla onnellinen...
hurjaa luettavaa on kyllä
niin moni perhe samassa jamassa
ja todella mistä näitä mörrimöykkyjä löytyy?
mutta miksi me naiset alistumme + koska lapset ovat tärkeintä, itse en halua radikaalia muutosta lapseni elämään, muutto toiselle paikalle, koulun kavereiden vaihtuminen jne
ei minulla yksin ole varaa ostaa tältä alueelta asuntoa, vuokra asuntoja ei ole
ja tämän talon puolikkaalla hinnalla ei löydy mitään
eli mitä teen ? tyydyn jupisten kohtalooni
olen yrittänyt myös tuota, et en sano mitään negatiivista vaan yritän olla sopivasti positiivinen, mut jos liikaa yrittää niin sekin tulkitaan vittuiluksi
kauheaa et omassa kodissa pitää olla varpaillaan kaiken aikaa
ja arki muuttuu rutiiniksi, mutta kyllä toista ihmistä täytyy kunnioittaa
ja hänen tunteens ottaa huomioon
jonikinlaista empatiaa osoittaaeli onko miehellä oikeus elää ns poikamies elämää perheen sisällä, aivan kuin ei olisi perhettä?
käy töissä tekee pienen osan kotihommista, maksaa osansa laskuista mutta EI mitään muuta,
ei hoida toisten esm aviovaimon tarpeista, henkisistä, seksuaalisista yms
tai lapsiensa tarpeista tulla huomatuksi, esim leikkimällä heidän kanssa kesksutelemalla jne ???????Ei se ole miehen vika, sun pitää vaan tehdä töitä oman onnes eteen. Et voi syyttää miestä, tuo on ihan normaali parisuhde. On sun vika, että voit huonosti tuollaisessa suhteessa!
Joopa joo, ainakin jotkut antoi neuvoksi olla syyttämättä miestä... ei helv***i
MITÄ VOI VAIMO TEHDÄ TUOLLAISELLE MIEHELLE?
Meiilä on tavallaan ollu omat elämät jo vuosia. Ollaan siis eletty kuten on tykätty, tosin vois mieskin vuorollaan hoitaa lapset.
Mutta... eihän tämä oo parisuhde, vaan ollaan kämppiksiä.
on kaikkein rasittavinta. Kun mies on duunireissuilla, on kolmen lapsen ja koiran hoitaminen raskasta, mutta ah sitä oloa, että voi hengittää vapaasti eikä tarvitse olla varpaillaan!
Ja ihan samaa mieltä, sama tilanne, ei voi/halua muuttaa lasten elämää, ei pysty tältä alueelta itselleen hankkimaan näillä puolikkailla rahoilla asuntoa, johon varsinkin mahtuisi myös lapset. Tuntuu aika umpikujalta.
Sitten nämä kirjoittajat, jotka parjaavat meitä vikisijöitä, niin miksei tästä voisi täällä keskustella. Kyllä minusta on tärkeää saada vähän vertaistukea. Mielenkiintoisempi aihe tämä on kuin se, että kuka ajelee intiimialueensa.
pelottaako tarttuuko tämä miehen malli omaan 4 vuotiaaseen poikaan. Tai sitten pms-oireiden aikaan mököttävään mieheen kyllästyvä raivotautinen äiti -malli tyttäreen!