Nukutteko eri huoneessa puolisosi kanssa, syy miksi. ??

Eri huoneissa ollaan, mies kuorsaa, minä herään joka risahdukseen. Mies valvoo illat, minä en. Pienin änkee viereen, minä pystyn hyvin nukkumaan hänen kanssaan, mies tuntuu häiritsevämmältä kovan kuorsauksensa kera. Välillä ahdistaa, että näinkö mennään hautaan asti? Kieltämättä nukumme nyt molemmat hyvin kolmilapsisen kaaoksen keskellä.

Yleensä ne lapset viimeistään varhaisteini-iässä lopettavat vanhempien väliin kömpimisen...

Mitä vikaa eri huoneissa nukkumisessa sitten on? Tai mitä outoa? Minusta tuntuu, että moni parisuhde voisi paremmin jos puolisoilla olisi enemmän tilaa ja yksityisyyttä. Jos toinen on koko ajan iholla, ei ihme jos viehätys lakkaa.

Välillä nukutaan koska pieni vauvamme heräilee öisin ja mies menee aikaisin töihin.

Mieheni kyllä kuorsaa mutta se ei minua häirtse vaan päinvastoin en osaisi nukkua ilman että mieheni kuorsaisi vieressä.

Miehen kuorsaaminen tekee mut hulluksi. Lisäksi se on aamutokkuraisena sellainen norsu posliinikaupassa että jos se menee aikaisin töihin, koko perhe herää siihen kolisteluun ihan turhaan, ja lapset ovat sitten hoitopaikassa ihan yliväsyneitä (kuten minäkin työpaikalla).



Joskus jos on aivan erityisen tärkeää että lapset ja minä saamme nukkua, mies nukkuu eri sängyssä. Se on ihanaa. Mutta ei sitä kehtaa useammin pyytää.

.. koska herään jokaiseen risaukseen, olen huono nukahtamaan uudestaan, mies kuorsaa, ja korvatulpat sattuvat liikaa (kokeiltu on vaikka mitä merkkiä).

Toisella asperger, helpompi nukkua eri huoneissa.

Enkä tiedä miten tuon saisi menemään sinne lääkärille. Kuorsaa nimittäin kyljelläänkin...

Laihduttaminen auttaisi mutta herra on sen verran herkkähipiäinen että jos minä sen sanoisin niin syttyisi sota.



Lisäksi tuolla on todella rasittava tapa tarrautua minuun kiinni nukkuessa.

Yleensä loppujenlopuksi olen niin reunalla sängyssä että meinaan tippua ja ukko vaan änkeää lähemmäksi....



Ja en ole läheisyyskammoinen, mulla on yleensä tosi kuuma varsinkin kuukautisten aikaan ja se kiinni tuleminen vain ahdistaa enemmän.

Ja mies taas ei saa unta jos on joku tuuletin käymässä tai ikkuna auki.

tykännyt nukkua omassa rauhassa. Nyt se on jo ok, kun ollaan oltu 10 vuotta yhdessä. Uusi asunto etsinnässä, että saisin oikeasti oman makuuhuoneen ja sinne kunnon sängyn. Nukun lähellä lapsia, että kuulen, jos tarvitsevat yöllä. Mies nukkuu toisella puolella asuntoa, saa kuorsata ja ähistä rauhassa. Lapset eivät herätä miestä. Kaikki ovat tyytyväisiä:-)

Ensin järjestely oli vain satunnaista ja pelkäsin, että erillään nukkumisella olisi vaikutuksia parisuhteeseen. Nyt tiedän, että toisen kuorsauksen kuuntelemisella ja nukkumattomuudella on enemmän negatiivisia vaikutuksia perhe-elämään.

miehen kuorsauksen takia, ennen lapsia. Ja kun lapset valvottivat, päätin, että miehen takia en enää valvo:-) Meilläkin mies on laihduttanut, mutta lääkäriin ei ole kuorsauksen vuoksi mennyt. Meillä on jopa kahdet ovet kiinni mieheni ja minun välissä, mutta silti tuo traktori joskus häiritsee! On myöskin nin kuuro, että herätyskello (känny) huutaa aamulla niin, että koko talo herää. Eristää tuo mies pitäisi;-)

Toisella asperger, helpompi nukkua eri huoneissa.

Kyse siis siitä, että avopuolison mielestä pitää olla lähes äänetöntä nukkuessa ja se ei ole mahdollista jos nukkuu kaksin.

Vuosia kuuntelin kuorsausta ja oma elämänilaatu (kamalat yöt) kärsi.

Mies sain painon putoamaan ja kuorsaus väheni ja lopulta loppui melkein kokonaan.

Olin tottunut nukkumaan yksin.

Meillä on huono sänky ja mies kääntyilee paljon ja seuraavaksi se häiritsi untani.

Taas nukumme erillään koska mies ei koe tärkeäksi

ostaa uusia hyviä patjoja.

Musta on parempikin nukkua eri huoneissa kun saa olla rauhassa, voi alkaa nukkumaan kun haluaa ja sammuttaa valot kun haluaa eikä herää kun toinen menee vessaan tms. Sopii herkkäunisille.

itse en voisi kuvitellakaan nukkuvani eri sängyssä tai eri huoneessa! MUsta kaikkein ihaninta on nukkua toiseen kiinni painautuen ja ihana herätä toisen kainalosta :) Mutta pääasia tietty että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, nukutaan sitten yksin tai kaksin.

on nukuttu useammin eri huoneissa kuin samassa viimeisen 2v ajan. Nuorempi syntyi 2v sitten, oli paha koliikki, huusi öisinkin. Samaan aikaan esikoisella oli useita kuukausia kestänyt kausi, näki painajaisia ja heräili itkemään, kömpi viereen nukkumaan. Mies nukkuu huonosti jos lapset änkeää viereen, siispä nukkui olkkarissa patjalla lattialla.



Nuoremman ollessa 8kk ikäinen, lähdin töihin (mies jäi kotiin hoitamaan). Uuteen työpaikkaan oli pitkä matka, joka päivä 2 tuntia matkoihin ja erittäin stressaava työ. Oli tosi väsynyt koska en ollut vielä kunnolla palautunut siitä koliikistakaan,. Nukuin siis olkkarissa patjalla lattialla.



Kun itse aloin olla järki-ihmisen kirjoissa enkä enää niin väsynyt, mies lähti töihin (vuosi sitten) ja lapset hoitoon. Nuoremmalla astma ja alkoi sairastelemaan usein. Yöt oli taas yhtä härdelliä, joten vuoroöin nukuttiin olkkarissa patjalla.



Sairastelu vain jatkui joten jäin kotiin hoitovapaalle (toukokuussa). Alettiin kuitenkin rakentamaan omaa taloa, mies pitkiä päiviä raksalla. Esim. eilen tuli kotiin 22.30, heräsi aamulla jo 5.30 ja tekee fyysisesti raskasta työtä. Nukkuu olkkarissa patjalla jotta saa levättyä kunnolla.



Eli kaiken näköistä "poikkeustilannetta" on koko ajan ollu meidän perheessä viimeisen 2v ajan. Mutta kunhan tuo talo saadaan pystyyn, niin eiköhän me taas nukuta samassa sängyssä. Mulla haaveissa 2m leveä peti. Siihen pitäisi mahtua.

Mies kuorsaa ja kovaa.

Olimme vasta hotellissa yötä ja piti pakosta tietysti nukkua samassa huoneessa.

Nukuin tosi huonosti, heräilin jatkuvasti. Ärsytti niin paljon! Olimme vieläpä kaksin ilman lapsia, joten se siitä hyvin nukkumisesta.. =/

Valvon myöhään ja katson telkkaa, yölläkin kun en aina saa imetyksen jälkeen unta.

Mies taas on iltatorkku ja käy töissä.