Lapset heitteillä päiväkodissa!?
Olen järkyttynyt seuratessani Helsingin kaupungin päiväkotien tasoa. Lapset heitteillä. Puistossa ulkoilutilanteessa alle 2v. lapset harhailevat yksikseen pitkin puistoa (puisto aidattu). Tädit puiston toisessa reunassa nenätysten. Isommat lapset riehuvat pienten joukossa. Tädit eivät halua puuttua vaaralliseltakin näyttäviin tilanteisiin. Kerrassaan uskomatonta välinpitämättömyyttä. Vaikka joukossa ulkopuolisia,omien lastensa kanssa ulkoilevia isíä ja äitejä, päiväkodin henkilökunta lyö laimin hoitovelvollisuutensa. Myös päiväkodeissa, todennäkoisesti resurssipulan vuoksi todella huonoa hoitoa. (Tehkääpä äidit ja isät yllätyskäyntejä päiväkotiin niin huomaatte, että kuvaukset päiväkodin tavoitteista ovat vain sanahelinää ja käytäntö on vallan muuta) Tädit puuhastelevat mieluummin isompien lasten kanssa. Pienemmät saavat istua syöttötuolissa yksikseen räkä valuen. Olen järkyttynyt......!!!!
Mä menin päiväkotiin vasta 5-vuotiaana, ihan ennen eskarin alkua. Olin siihen asti ollut kotona ja mummon hoidossa.
Ekana päivänä itkin äidin perään ja rangaistuksena sain istua kenkähyllyllä eteisessä ilman ruokaa.
Päiväunilla en saanut useinkaan unta, koska en ollut nukkunut kotona 3 vuoden jälkeen, rangaistukseksi "eristyshuoneeseen" yksin telttasänkyyn.
Kieltäydyin syömästä valkokastiketta, sain luvan olla ilman syntymäpäiväkakkua jonka erään kaverin äiti oli tehnyt kaikille ryhmäläisille, taas kenkähyllyllä istuen. Jne jne koko vuoden ajan.
Ja lisättäköön, että mä olin hyvin sosiaalinen, laulavainen ja sovitteleva lapsi, pikkuvanha ja itsenäinenkin. En mikään riiviö/niiskuttaja.
Joskus teininä ollessani pk:n johtajatar jutteli äitini kanssa kaupassa ja muisteli miten mukavaa meillä oli ollut päiväkodissa. En sitten viitsinyt sanoa että pidä sadisti turpasi kiinni...
Jotenkin vaan tuntuu että nykyään valitetaan ihan turhasta. Minusta nykypäiväkodit on ihania!!!