Lue keskustelun säännöt.
Epämääräiset kivut - menkää lääkäriin ettei käy näin!
28.09.2010 |
Olen niin surullinen, tuttuni, kolmen pienen lapsen äiti kärsi epämääräisistä vatsa ja selkäkivuista n. vuoden verran.
Lääkärilläkin kävi, mutta suositeltiin vain Buranan tmv. särkylääkkeen syöntiä.
Viikko sitten kivut yltyivät niin, että piti hakeutua päivystykseen. Hänet otettiin osastolle ja vihdoinkin tutkittiin. Löytyi aggressiivinen syöpä, joka oli vallannut sisäelimet.
Kahden päivän päästä hän menehtyi ja kolme alle kouluikäistä lasta jäi orvoksi. Lapset ja mies ovat shokissa. Kaikki tapahtui niin yllättäen, jäljellä on vain järkytys ja suunnaton menetys.
Tuttuni oli alle kolmikymppinen. Älä anna saman tapahtua sinulle tai kenellekään läheisistäsi. Vaatikaa ihmiset hoitoa, hakeutukaa yksityispuolelle, jos julkinen sektori käännyttää teidät pois.
Kommentit (89)
Huh, ihan tuli tippa linssiin! Osanottoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama se vaikka yksityisellä todettaisiinkin, julkiselle päätyy kuitenkin. Yksityisektori on vaan simppelien juttujen hoitoon, vakavammat ja monimutkaiset kuuluu kaikki yliopistosairaaloihin. Joten siksi ehkää järkevämpää hakeutua jo "valmiiksi" julkiselle puolelle, niin ei mene lähetteiden tekoon ym. papaeribyrokratiaan aikaa.
työkaverini tädillä, jolla niska-hartia kipuja vuosikausia. Buranaa ja relaksantteja vaan lääkäriltä...
Nyt kivut olivat jo kohtuuttomat ja kuinkas ollakaan: syöpä ja ennusteissa elämää jäljellä max puoli vuotta.
Näitä tarinoita on niin paljon. Terveyskeskuksissa vain seurataan ja syötetään särkylääkettä.
Itse ravasin lääkärillä, kärsin selittämättömistä kivuista ja söin turhia lääkekuureja ruokatorven tulehdukseen yms kaksi vuotta.
Viimein neuvolalääkäri jälkitarkastuksessa passitti minut ultraan ja löytyi sappikiviä. Ihmetteli itsekin kun oireet olivat olleet niin selvät että useat lääkärit olivat vaan määränneet lääkkeitä ja sairaslomaa.
Tapauksessani kyse oli onneksi "vain" sappikivistä joka johti sapen poistoon mutta opin etten enää hyväksy vain reseptiä reseptin perään vaan vaadin hoitoa joka on oikeuteni!
Tässä kohdassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun siskoni kävi 5 kk aikana lääkärissä 5 kertaa, terveyskeskuksessa ja yksityisellä. Joka paikassa ohje oli sama: vähennä stressiä, nuku paljon, liiku tarpeeksi, kyllä vatsakivut sillä lähtevät. Terve nainen olet, onko parisuhteessa ongelmia, kun lääkärissä ravaat. Viimeinen lääkäri teki lopulta lähetteen (pakotettuna) eteenpäin, aika sisätautien polille saatiin 5kk päähän.
Sisko kuoli ennen sitä poliaikaa. Joutui verioksentelun takia päivystyksen kautta osastolle, laajalle levinnyt mahasyöpä, ei voitu tehdä mitään.
Hoitoa ei saa, vaikka vaatisi. Yksityispuoli ei ole sen aktiivisempi etsimään syytä.
Vaikka siskoni olisi saanut ensimmäiseltä lääkäriltä lähetteen eteenpäin, olisi hän silti kuollut alle vuodessa. Suremaan jäi mies ja 2 alle kouluikäistä lasta.
eli ei, syöpä ei näy verikokeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
epämääräiset vatsakivut saattavat olla oiretta sydämestä. Äidilläni oli näitä usein kesällä ennen syksyistä kuolemaansa 66-vuotiaana. Hän itse epäili vain laktoosi-intoleranssiaan. Sydämen vajaatoiminta oli todettu, ei muita tutkimuksia sydämestä, reuman takia ravasi lääkärissä. Hän ei itse halunnut vatsavaivojen takia lääkäriin, vasta viimeisenä viikonloppuna myöntyi, että maanantaina, mutta sitä päivää ei hänelle enää koittanut. Kyllä harmitti läheisiä, kun eivät lääkäriin pakottaneet.
Todella hurjaa kuulla teidän kertomuksia. Miten vähän voi olla aikaa elää ihan yhtäkkiä!
siskolla kävi ihan samoin kolme vuotta sitten. Lopulta kun pääsi tutkimuksiin, laajalle levinnyt syöpä sisäelimissä ja 3kk elinaikaa. Ei elänyt niinkään kauaa. Kipulääkkeitä vaan määrättiin vuoden ajan, stressiä se on, sanoi lääkäri toisensa perään. Ihan kamalaa. Siskoni oli 33 vuotias kuollessaan, kaksi alle kouluikäistä lasta hänelläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se syöpä kyllä aina näy verikokeissa, itselläni ollut lymfooma eikä sairautta todettaessa verikokeissa näkynyt mitään poikkeavaa..
Itse olen päättänyt kymmenisen vuotta sitten, että en aio ottaa lääketieteellistä hoitoa vastaan vaan kuolen sitten kun luonto määrää. Eli en mene lääkäriin epämääräisistä tai määräisistäkään kivuista. Mielelläni jo täältä lähtisin elelemästä mutta eipä ne taudit tunnu sitten niihin iskevän jotka haluaisivat kuolla, ja joilla ei ole edes ketään läheistä joka jäisi suremaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatia voi aina, mutta tutkimuksiin pääset 6 kk kuluttua. Tai maksat yksityiselle tonnin siitä tiedosta, että mitään ei voi tehdä, tervemenoa kuolemaan.
Siskolleni kävi noin, oli epämääräistä vaivaa. Lääkärin mukaan se oli stressi. Lopulta tutkimuksissa selvisi, että se on syöpä, jolle ei enää voi mitään. Kirurgi kysyi, että eikö käynyt yhtään aikaisemmin mielessä tulla lääkäriin ja sisko näytti epikriisinivaskasta, että 2 kk välein oli työterveydessä käynyt apua saamatta.
Sisko kuoli, suremaan jäi mies sekä 2v ja 4v lapset.
Ennen kuin kaikki vaaditte kaikkea niin tiedoksi (mikä selviää kaikille jos vähän perehtyy asioihin ennen kuin alkaa hysteeriseksi): syöpä joka oireilee kipuna on usein jo niin pitkällä että ainoa vaihtoehto on saattohoito. Sisäelimet kun eivät tunne kipua. Kipu tulee vasta kun kasvain on tarpeeksi iso tai syöpä levinnyt luustoon jne. Syöpä on sairaus johon edelleenkin kuollaan eikä sille nyt vain voi mitään. Esim. vatsasyöpää ei voida seuloa etukäteen ja siksi siihen usein kuollaan. Ja nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kertoo paljon terveydenhuoltojärjestelmästämme.
Niinhän se aina menee, että kaikkia kipuja yritetään ensin hoitaa buranalla, ja jos ei toimi niin määrätään lisää buranaa.
Ystäväni kävi Saksassa asuessaan yleislääkärin vastaanotolla selkäkipujen takia, vaan sielläpä, ylläri ylläri, lääkäri päätti tutkia potilaan ihan kunnolla. Ystävän selästä löytyi syöpäkasvain. Hänelle kerrottiin että pelastuksensa oli se selkäkipu, sillä ko. syöpä ei yleensä oireile mitenkään ennen kuin on liian myöhäistä.
Hoidot kestivät pitkään ja ystäväni toipui. Mikäli hän olisi asunut tuolloin Suomessa, olisi hänelle todennäköisesti määrätty buranaa ja lopputulos olisi ollut sama kuin ap:n tuttavalla.
Suuri osa syöpään sairastuneista kuitenkin paranee. Kuten minä.
Minun syöpäni ei näy muuten kuin tietokonetomografiassa ( toivottavasti siinä edes) ja voi olla pitkään lähes oireeton.
Särkylääkereseptin kanssa olen minäkin ajellut itse päivystyksestä kotiin sitten, kun kivut alkoivat. Leikkaus oli sitten parin päivän päästä, kun kunto oli todella huono ja kuolema hiuskarvan varassa.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2010 klo 20:31"]
Julkisella puolella käy tuhansia vastaavia kipuilijoita vuodessa, ja yhdellä 10 vuodessa taustalla on sitten tuollainen tauti.
Aikuisen ihmisen OMA VASTUU on mennä takaisin lääkäriin, jos kipu vain jatkuu ja tavanomaiset keinot (kuten se Burana) ei auta. Mistäs se lääkäri muuten tietäisi, että juttu ei ollutkaan Buranalla hoidettavissa. Tavalliset taudit kuitenkin ovat tavallisimpia, eikä kaikkia jokapaikankipeitä voi laittaa ekalla käynnillä kokovartalomagneettiin.
[/quote]
What? Tässä ketjussahan nimenomaan on monia viestejä, joissa kerrotaan miten potilas on suorastaan rampannut lääkärillä vaivan takia. Onkohan joku kaikkitietävä alan ammattilainen siellä vetäissyt herneen nokkaan.
tosiasia on, että lähes kaikki ihmiset kärsivät joskus epämääräisistä vatsakivuista. Kaikkia ei kuitenkaan voi ruveta lähettämään sairaalan sisätautipolille rankkaan tutkimusrumbaan.
Ei ole siis sinänsä mikään virhe lääkäriltä sanoa, ettei mahakipu vaikuta vakavalta.
Julkisella puolella käy tuhansia vastaavia kipuilijoita vuodessa, ja yhdellä 10 vuodessa taustalla on sitten tuollainen tauti.
Aikuisen ihmisen OMA VASTUU on mennä takaisin lääkäriin, jos kipu vain jatkuu ja tavanomaiset keinot (kuten se Burana) ei auta. Mistäs se lääkäri muuten tietäisi, että juttu ei ollutkaan Buranalla hoidettavissa. Tavalliset taudit kuitenkin ovat tavallisimpia, eikä kaikkia jokapaikankipeitä voi laittaa ekalla käynnillä kokovartalomagneettiin.
piikkiin vuosien ajan, vaikka lääkitys ei auttanut - aina vaan seurailtiin tilannetta ja kyllä se siitä...No nyt ollaan sitten sisätautipoliklinikalla kun kyseessä onkin joku vakavampi juttu, vielä tosin ei selvyyttä mitä tämä on.
Yksityinen puoli kyllä nopeuttaa prosessia, sillä jotkut tutkimukset voi teettää siellä että pääsee prosessissa nopeammin eteenpäin, olkootkin, että lopulta päätyisi yliopistolliseen keskussairaalaan leikattavaksi tms. Ja monia leikkauksiahan tehdään myös yksityisissä sairaaloissa. Lähiomaiseni olisi kuollut julkisen puolen syöpäjonoon ellei olisi siirtynyt yksityiselle sektorille.
En enää usko, ettäkö julkisella puolella ihminen pääsisi ajoissa hoitoon, jos on jostain vakavasta kyse. Jonot ja odotteluajat ovat uskomattoman pitkiä. Yhdessä tutkimuksessa ja sen lausunnossa saattaa mennä kolme kuukautta, jos vika ei heti siinä selviä seuraavan tutkimuksen suorittamisessa kuluu helposti toinen kolme kuukautta. Diagnoosin saaminen voi viedä vuoden tai ylikin, ja siinä ajassa joku nopeasti etenevä sairaus voi kyllä viedä hengen.
vuosi hoideltiin rintatulehdusta ymv. olikin rintasyöpä. kuoli alle viikon sisällä varsinaisesta toteamisesta.