Milloin teillä tuli synnytyksen jälkeen ensimmäisen kerran kuukautiset?

menkat ovat alkaneet 1v2kk - 1v 4kk välillä. Täysimetyksellä ekat 6kk, imetys jatkunut 2v asti.



Lapsilla ikäeroa joka välissä reilu 3 vuotta. Enkä todellakaan olisi edes halunnut lapsia pienellä ikäerolla, jokainen on saanut olla vauva ihan rauhassa. Lapset ovat saaneet alkunsa ekasta (toka, kolmas ja neljäs lapsi) - seitsemännestä (eka lapsi) yrityskierrosta.

menkat alko kun tyttö oli 10kk, imetin ja syötiin kiinteitä. Kahdet menkat kerkes ja nyt olen raskaana.:)

Tosi monella pysyneet kuukautiset poissa TOSI pitkään! Yli vuodenkin?! Voi onnelliset... (tosin jos on kovat vauvahaaveet, silloin tietty ei varmaan paljon mieltä piristä moinen...)



Itselläni alkoi kuukautiset 4kk synnytyksestä, täysimetin 6kk ja kokonaan lopetin imetyksen vasta lapsen ollessa 1v7kk. Loppuun asti söi rintaa monta kertaa päivässä. Mutta ei siis tuo imettäminen ainakaan minulla riittänyt pitämään menkkoja poissa.



Mitä olen kavereiden kanssa jutellut, niin kaikilla tutuilla on kuukautiset alkaneet 1-6kk sisällä synnytyksestä.

kuukauden päästä synnytyksestä. Imetin paljon vielä tuossa vaiheessa (mutta en toki täysimettänyt), uutta lasta ei olla vielä yritetty.

silti tulin uudelleenraskaaksi. Toisesta (on just 1v) ei oo vieläkään alkanut kunnolla... ei siis säännöllsitä kiertoa, silloi tällöin ehkä sen suuntaista. Että näin.

"Lapsilla ikäeroa joka välissä reilu 3 vuotta. Enkä todellakaan olisi edes halunnut lapsia pienellä ikäerolla, jokainen on saanut olla vauva ihan rauhassa."



Tuo vähän särähti korvaan, kun itsellä kaksi ekaa lasta pienellä ikäerolla. Tuntuu olevan aika tavallinen tuollainen sotien aikainen suurperheiden aikaan sijoittuva ennakkoluulo, ettei esikoinen saa olla pieni ja vauva vaan on kasvettava äkkiä itsenäiseksi pärjääjäksi, kun seuraava vauva syntyy. Niinkö käy myös kaksosille? Esikoinen on vauva vain minuutteja ja sit joutuu jo pärjäämään omillaan?



Se on aivan äidin laiskuudesta kiinni, jos pitää esikoinen vierottaa läheisyyden ja hoivantarpeesta, kun vauva syntyy. Myönnän, että rankkaa oli pari ekaa vuotta, kun kahta vauvaa hoitelin, syötin, pyykkäsin, laulatin ja öisin silittelin. Paljon ympärilläni herätti hämmästystä esikoisen vauvalle osoittama hellyys. Mustasukkaisuutta ei ollut, koska meille ei syntynyt syrjäyttäjää vaan yhteinen uusi ihana vauva, jonka kanssa mahtui yhtaikaa edelleen äidin syliin.

Melkein päivälleen vuosi synnytyksen jälkeen. Lapsi silloin luonnollisesti jo söi kiinteää ruokaa ja oli siirtymässä samaan ruokaan muun perheen kanssa. Imetin sillin vielä öisin joitain kertoja ja muistaakseni muutaman kerran päivässä. Tämä siis toisen lapsen syntymän jälkeen.



Ensimmäisen synnytyksen jälkeen meni 10-11kk. Vähensin imetystä 2-3 kertaan/vrk tuohon aikaan ja se sai varmaankin kuukautiset alkamaan aikaisemmin kuin toisen synnytyksen jälkeen.



Ekan synnytyksen jälkeen kierto oli epäsäännöllinen siihen asti, kunnes tulin uudelleen raskaaksi 1. lapsen ollessa 1,5 vuotias. Toisen lapsen jälkeen kuukautiset tulivat heti säännöllisinä ja raskautta alettiin yrittää puoli vuotta kuukautisten alkaminen jälkeen. Tulinkin sitten pian raskaaksi.

"Lapsilla ikäeroa joka välissä reilu 3 vuotta. Enkä todellakaan olisi edes halunnut lapsia pienellä ikäerolla, jokainen on saanut olla vauva ihan rauhassa."

Tuo vähän särähti korvaan, kun itsellä kaksi ekaa lasta pienellä ikäerolla. Tuntuu olevan aika tavallinen tuollainen sotien aikainen suurperheiden aikaan sijoittuva ennakkoluulo, ettei esikoinen saa olla pieni ja vauva vaan on kasvettava äkkiä itsenäiseksi pärjääjäksi, kun seuraava vauva syntyy. Niinkö käy myös kaksosille? Esikoinen on vauva vain minuutteja ja sit joutuu jo pärjäämään omillaan?

Se on aivan äidin laiskuudesta kiinni, jos pitää esikoinen vierottaa läheisyyden ja hoivantarpeesta, kun vauva syntyy. Myönnän, että rankkaa oli pari ekaa vuotta, kun kahta vauvaa hoitelin, syötin, pyykkäsin, laulatin ja öisin silittelin. Paljon ympärilläni herätti hämmästystä esikoisen vauvalle osoittama hellyys. Mustasukkaisuutta ei ollut, koska meille ei syntynyt syrjäyttäjää vaan yhteinen uusi ihana vauva, jonka kanssa mahtui yhtaikaa edelleen äidin syliin.

eli oman kokemukseni (kaverit ja oman alueemme äidit) mukaan äidit, joiden lapsilla on pienet ikäerot (noin 1-2 vuotta) ovat omien sanojensa mukaan todella rasittuneita tilanteesta, jossa "vauvoja" on kaksi. Alle 2 -vuotias tarvitsee ihan eri tavalla läheisyyttä, apua (pukemiseen ym) ja huomiota kuin yli 3v.

Äidit, joiden lapsilla on pieni ikäero ovat myöntäneet että luulivat tilannetta kahden pienen kanssa erilaiseksi kuin se todellisuudessa on. Moni heistä sanoo, ettei nauttinut vauva-ajasta ollenkaan. Väsymys on päällimmäisin tunne siitä ajasta.

Ei siinä ole äidin laiskuuden kanssa mitään tekemistä, että "esikoinen pitää vierottaa läheisyyden ja hoivan tarpeesta". Ei esikoista pidäkään vierottaa, mutta kuten sanoin 3-4 -vuotias tarvitsee ihan eri tavalla hoivaa kuin 1 -vuotias.

Ja moni on sanonut, että tekisi nyt toisin jos saisi päättää ja jos olisi silloin ollut enemmän tietoa tilanteesta. Monilla onkin kaksi ekaa lasta pienellä ikäerolla ja sitten kolmas lapsi on noin 3-4 vuoden ikäerolla toisiin. Ovat sanoneet, että viimeisimmän kanssa ovat olleet onnellisimmillaan kun vauvoja on vaan yksi.

Suvussamme ja kaveripiirissä on myös kaksosia. Se ei kuitenkaan ole oma valinta. Moni heistä olisi halunnut mielummin yhden lapsen kerrallaan, noin kolmen vuoden ikäerolla, jos olisi saanut valita. Eivät muista ekasta vuodesta kaksosten kanssa juuri mitään.

Ei meilläkään ole mustasukkaisuutta ollut ja isommat ovat olleet innokkaina hoitamassa aina vauvaa.

mutta varmasti löytyy myös äiteja jotka ovat olleet onnellisia vauvoistaan/lapsistaan vaikka olisivat olleetkin pienellä ikäerolla. Meitä on niin joka lähtöön.:)

Tekeehän jotkut silti lisää lapsia pienellä ikäerolla, vaikka olis kaksi pientä jo ennestään.

"Lapsilla ikäeroa joka välissä reilu 3 vuotta. Enkä todellakaan olisi edes halunnut lapsia pienellä ikäerolla, jokainen on saanut olla vauva ihan rauhassa." Tuo vähän särähti korvaan, kun itsellä kaksi ekaa lasta pienellä ikäerolla. Tuntuu olevan aika tavallinen tuollainen sotien aikainen suurperheiden aikaan sijoittuva ennakkoluulo, ettei esikoinen saa olla pieni ja vauva vaan on kasvettava äkkiä itsenäiseksi pärjääjäksi, kun seuraava vauva syntyy. Niinkö käy myös kaksosille? Esikoinen on vauva vain minuutteja ja sit joutuu jo pärjäämään omillaan? Se on aivan äidin laiskuudesta kiinni, jos pitää esikoinen vierottaa läheisyyden ja hoivantarpeesta, kun vauva syntyy. Myönnän, että rankkaa oli pari ekaa vuotta, kun kahta vauvaa hoitelin, syötin, pyykkäsin, laulatin ja öisin silittelin. Paljon ympärilläni herätti hämmästystä esikoisen vauvalle osoittama hellyys. Mustasukkaisuutta ei ollut, koska meille ei syntynyt syrjäyttäjää vaan yhteinen uusi ihana vauva, jonka kanssa mahtui yhtaikaa edelleen äidin syliin.

eli oman kokemukseni (kaverit ja oman alueemme äidit) mukaan äidit, joiden lapsilla on pienet ikäerot (noin 1-2 vuotta) ovat omien sanojensa mukaan todella rasittuneita tilanteesta, jossa "vauvoja" on kaksi. Alle 2 -vuotias tarvitsee ihan eri tavalla läheisyyttä, apua (pukemiseen ym) ja huomiota kuin yli 3v. Äidit, joiden lapsilla on pieni ikäero ovat myöntäneet että luulivat tilannetta kahden pienen kanssa erilaiseksi kuin se todellisuudessa on. Moni heistä sanoo, ettei nauttinut vauva-ajasta ollenkaan. Väsymys on päällimmäisin tunne siitä ajasta. Ei siinä ole äidin laiskuuden kanssa mitään tekemistä, että "esikoinen pitää vierottaa läheisyyden ja hoivan tarpeesta". Ei esikoista pidäkään vierottaa, mutta kuten sanoin 3-4 -vuotias tarvitsee ihan eri tavalla hoivaa kuin 1 -vuotias. Ja moni on sanonut, että tekisi nyt toisin jos saisi päättää ja jos olisi silloin ollut enemmän tietoa tilanteesta. Monilla onkin kaksi ekaa lasta pienellä ikäerolla ja sitten kolmas lapsi on noin 3-4 vuoden ikäerolla toisiin. Ovat sanoneet, että viimeisimmän kanssa ovat olleet onnellisimmillaan kun vauvoja on vaan yksi. Suvussamme ja kaveripiirissä on myös kaksosia. Se ei kuitenkaan ole oma valinta. Moni heistä olisi halunnut mielummin yhden lapsen kerrallaan, noin kolmen vuoden ikäerolla, jos olisi saanut valita. Eivät muista ekasta vuodesta kaksosten kanssa juuri mitään. Ei meilläkään ole mustasukkaisuutta ollut ja isommat ovat olleet innokkaina hoitamassa aina vauvaa.

alkoi menkat ja täysimetin 4kk. Imetys jatkuu edelleen, vauva nyt 6kk.

Puutuin lausahdukseesi siitä, että lapset ovat isolla ikäerolla, jotta saavat olla vauvoja rauhassa. Halusin vain ilmaista, että pieni ikä-ero ei missään määrin korreloi esikoisen vauva-ajan lyhyyteen, jos äiti vai viitsii nähdä vaivaa.



Yhtä mieltä olen kanssasi siitä, että se on rankkaa. Kohdallani tosin pieni ikäero oli rankkuuslistassa melko vähäinen painoarvoltaan. Kakkosen kova koliikki oli merkittävämpi tekijä äidin väsymyksen aiheuttaja, mutta enpä ole perhettä pykätessä miettinytkään, miten asiat hoitaisin, jotta pääsisin sieltä missä aita on matalin ja väsymyksen määrä pienin mahdollinen.

Nyt näkee kuin käy, vauva vajaa 3 viikkoa.

alkanut noin vuosi synnytyksestä, olen siis imettänyt.