Miten auttaa päiväkodissa äitiä ikävöivää 5-vuotiasta?

Meillä meni tässä syksyllä sillä tavalla, että nämä pienemmät lapset vaihtoivat päiväkotia, ja esikoinen meni kouluun. PIenin 2,5-vuotias protestoi alkuun kovasti pk:ta vastaan, ja itse stressasin älyttömästi esikoisen koulun aloitusta, joten tämä 5-vuotias jäi täysin paitsioon. Hän meni ja "suoriutui" hoitopäivistään mallikkaasti, kuten kunnon keskimmäisen lapsen traumaan kuuluukin.



Sitten yhdellä kauppareissulla kävimme kahdestaan, juttelimme, ja "annoin luvan" hänenkin tunteilleen, ja silloinhan se hänen kohdallaan repesi. Oli siis joutunut jonkin aikaa patoamaan niitä tunteitaan ( vaikka toki hänen kanssaankin joka päivä keskusteltiin pk-päivästä jne.)



Nyt kun olen hänen kanssaan aina istunut ja hassutellut hetken siellä naulakoilla, aamut pk:lla sujuvat todella hyvin, ja lapsi on hyvällä tuulella jäädessään pk:hon. Kyllä hän myös ymmärtäisi ja hyväksyisi, jos sanoisin, että mun täytyy saman tien lähteä töihin, mutta kun tällä hetkellä mulla ei ole mikään kiire mihinkään. Tälä hetkellä nuo itkut siis tulee muualla kuin pk:lla.



T:ap

lapsi tietää missä äiti on ja moneltako tulee hakemaan. Meillä lapsi otti mukaansa äidin t-paidan päiväkotiin. Kuskasi sitä vuoden päivät päiväkotiin ja sitten totesi yksi kaunis päivä ettei tarvitse sitä enää.

Olen töissä. Mulla on siinä aamulla aikaa olla rauhassa, koska vien lapset päiväkotiin niin, että pienempi ehtii syödä siellä aamupalan. Se on hänelle äärimmäisen tärkeä aamun aloitus. Tällä hetkellä voisin viedä lapset n. tuntia myöhemmin päiväkotiin, ja sitä on kokeiltukin, mutta se ei toiminut ollenkaan. Vuoden vaihteessa työaikani muuttuu, jolloin menen töihin niin, että veisin joka tapauksessa lapset tuohon aikaan pk:iin.



Toi paitajuttu voisi olla ihan hyvä... ehkä voisin vaikka ommella itse lapselle jonkun "päiväkotikaverin", jonne voisi laittaa sisälle vetskan taakse vaikka sen paidan. Se olisi henkilökohtainen lapselle tehty juttu, ja siinä olisi vielä sitten se äidin oma juttu mukana...



Kiitos kommenteista, lisääkin saa tulla.



T:Ap.

Ehkä lapsi kokee tämän tavaksi saada huomionne.



Kuulostaa varmaan kamalalta ja tiedän, että ajattelet varmasti vain lapsesi parasta.

Keskustelkaa että ikävöinti on ok, mutta se ei saa saada liikaa valtaa.

istuskelemaan, sehän vain pitkittää eron tuskaa. Samoin vanhempien kuvat mukana tuovat kodin mieleen. Itse yrittäisin keksiä positiivisia puolia hoidosta, mitä kaikkea mukavaa pääsee siellä tekemään. Ja puhuisin hoidosta aina positiiviseen sävyyn, yrittäsisin varmaan keksiä jonkun tosi kivan jutun siellä, josta isoveli jää paitsi. Ja sitten varmaan ihan puhdas lahjonta käyttöön, vaikka tarrataulu hyvin sujuneista aamuista ja palkinto 10 tarran jälkeen tai jotain vastaavaa. Jos lapsen on pakko siellä olla, niin ei siitä kuitenkaan kannata tehdä liian suurta asiaa. Lapsi helposti huomaa, että tästä narusta vetämällä saa huomiota...

Aamuisin nopeasti vaan heipat ja pois päiväkodista. Jos lapsi puhuu ja itkee ikävää niin sanokaa että "äiti/isi hakee sitten työpäivän jälkeen" ettekä lähde enempää mukaan lapsen juttuun.

Minä olen antanut ikävöivälle lapselleni valokuvakirjan päiväkotiin mukaan. Sekä päiväkodin hoitajat että lapsi ovat kertoneet että se auttaa ikävään. Lapsi sanoo että kuvat eivät auta, mutta mitä hoitajat ovat sanoneet valokuvien vaikutuksesta?



Siinä olen samaa mieltä edellisten vastaajien kanssa että en pitkittäisi eroa naulakolla kovin pitkään, mieluummin käyttäisin sen ajan rauhalliseen aamuun kotona. Kertoisin tämän lapselle kotona jo etukäteen ennen lähtöä päiväkotiin. Muistuttaisin lähtöhalia antaessani että kotona illalla on sitten se puolen tunnin kiva hetki äidin kanssa kahden. Juttelisin tilanteesta myös hoitajien kanssa, mutta tosin niin että lapsi ei kuule.



Oma lapseni ikävöi viime vuonna 4-vuotiaana kovasti vanhempiaan päivän aikana ja sen huomasi itkuisissa ja hankalissa eroissa. Ymmärrän siis ap:n tuskaa! Kesäloman kaksi ensimmäistä viikkoa illan viimeiset ja aamun ensimmäiset sanat olivat että eihän huomenna/tänään ole päiväkotipäivä. Kesäloman jälkeen tilanne on muuttunut silminnähtävästi: aamulla lapsi jää mielellään päiväkotiin - ilmeisesti hän on saavuttanut tietyn kypsyystason ja omahoitajan vaihtuminen saattoi tehdä hyvää. Toivottavasti ap:lle tapahtuu samanlainen muutos.