Vanhin tuntemasi yhä vanhempiensa luona asuva ihminen?

erään 38-vuotiaan naisen joka asuu vanhempiensa kanssa. Kyseessä on nainen jolla kova koulutus ja politiikassakin on edennyt melko pitkälle.

Omaishoitajan rooli on rankka.

Yksi tädeistäni asuu mummoni kanssa. Rakasta on. Mummo on huonossa kunnossa, on kärttyinen jatkuvasti, saa ihmeellisiä päähänpistoja (vaikka ryhtyä imuroimaan keskellä yötä ym.) jne. Työelämässä yhä oleva tätini on melko kovilla äitinsä kanssa.



Ennen ei työelämän vaateetkaan olleet samanlaisia. Toimeentulo, yhteiskunnan vaatimukset ja koko elämäntyyli oli ihan erilaista. Moni asia on muuttunut eikä kaikkea voi pistää itsekyyden piikkiin.

Ja hänen poikansa kuoli kotonaan reilu 50-vuotiaana ja hänen poikansa taas asuu kotona edelleen, ikää noin 40v.



Mut en mä sitte tiiä lasketaanko näitä, kun kyseessä oli perheen maatila ja parhaimmillaan saman katon alla 4 sukupolvea ;D

asunu muualla kuin kotonaan. Siis syntymäkodissa.



Joskus sitä naureskelinkin, mutta en enää. Anoppi ei pystyisi asumaan yksin, vaan joutuisi jonnekin palvelutaloon. Miehen veli on ollut omaishoitaja jo viitisen vuotta ja hoitelee äitinsä asiat oman työnsä ohessa.



Siis tämä miehen veli ei oo mikään luuseri juoppo. Vaan töissä käyvä ja urheileva mies. Alkoholia ei taida käyttää kuin aniharvoin, ehkä kerran vuodessa.

Mutta on hänellä kaksi lasta, jotka tosin asuvat kaukana ja ovat jo täysi-ikäisiä. Teki ne vanhempiensa naapurin kanssa.

Tämä mieheni veli.

Ainut normi on asua yksin, nykyään jopa monet pariskunnat asuvat yksin ja vain tapailevat ja lomailevat yhdessä. Yksin asuminen on itseisarvo. Jos nuori ei ole 20-vuotiaana muuttanut pois vanhempien kotoaan, niin perhe on jotenkin kieroutuneesti sairas.

Mulla tämä ei oo ollenkaan paha muihin verrattuna, mutta 23 v on vanhin tuttu, jonka tiedän asuvan vielä vanhempiensa luona. (Osa on saattanut esim eron jälkeen muuttaa vähäksi aikaa vanhemmille ennen kuin uusi kämppä on järjestynyt, mutta tuo on vanhin sellainen, joka ei ole koskaan muuttanutkaan vielä vanhemmiltaan.) Enkä siis sano että tämä olisi jotenkin liian vanha asumaan vanhempien kanssa tms, kunhan vastasin otsikon kysymykseen :D

Jeesus. 2015-vuotias.

Kummitätini(äitini sisko) on nyt 75-vuotias. Ei ole ikinä muuttanut omilleen. on käynyt töissä kyllä, mutta asui vanhempiensa kanssa näiden kuolemaan asti. Nyt yksin lapsuudenkodissaan.

Serkkupoika 60 -v. Ei ole koskaan muuttanut pois kotoa. Nyt pientä liikettä siihen suuntaan, punkkaa osan aikaa naisystävänsä luona.

Veljeni asui siihen asti, kun isä joutui palvelutaloon. Mutta ei ole terve, toisaalta ei kehitysvammainenkaan, mbd-diagnoosi on. Naapurissa myös yksi nainen kuusikymppiseksi, kunnes äitinsä kuoli, mutta hänestäkin sanoittaisiin nykyään "erityinen", mutta tavallisen kansakoulun on käynyt loppuun asti. Pystyy silti asumaan yksinään ja hyvin taloakin hoiti, ikä tuli vastaan ja muutti kerrostaloon sitten. En taida tuntea yhtään tervettä muuta kuin maatiloilla. 

Skitsofrenia haittaa itsenäistymistä ja perheen perustamista.

27-vuotias mies. Opiskelee ja on asunut opiskeluajan vanhempiensa luona. Varmaan aika hyvät rahat säästänyt kun on voinut töissäkin käydä eikä ole mitään asumiskuluja maksanut, ruokia kai jonkin verran. Ihan fiksu järjestely minusta taloudellisessa mielessä, mutta vaikea kuvitella millaista noin pitkän ajan jälkeen olisi sitten omilleen muuttaa ja mitä ikätoverit / kumppaniehdokkaat ajattelisivat.

Mutta minustakin itsenäistyminen mahdollisimman nuorena on yliarvostettua, jokaisen elämä ja persoonallisuus on erilainen.

Mieheni 26-vuotiaaksi, jolloin muutimme yhteen. Hänestä huomaa, että on ollut äidin passattavana; olettaa, että jääkaapissa on aina ruokaa, jättää likaiset vaatteensa hujan hajan. Kymmenen vuotta olen häntä "koulinut", tuloksia alkaa tulla :D Omalle pojalleni en moista karhunpalvelusta tee: saa opetella tekemään kotitöitä jo nuoresta pitäen!

Tyttöystävän veli 39v. Veli työtön ja äitinsä kanssa molemmat alkoholisoituneet siellä äitinsä pitäjässä. :/

24-vuotias. Opiskelee kyllä, ehkä sitten muuttaa pois kotoa.

Minä. Muutin opintojen jälkeen takaisin kotikaupunkiin vanhempien luokse työttömänä 23 vuotiaana. Suoritin kakkostutkinnon alalle, joka työllisti ja muutin kotoa omistusasuntoon 29 vuotiaana. Maksoin kulukorvauksia vanhemmille 170€/kk ja tein puolet kotitöistä.

Mun pikkuserkku (mies) asuu yhä isän ja äidin kanssa. Armeija aikana taisi käydä muualla. Ei ole koskaan matkustellut,ei ole käynyt edes helsingissä. Ei ole kiinnostunut mistään joka on hänen pikku arkensa ulkopuolella.

23 v.