Vanhin tuntemasi yhä vanhempiensa luona asuva ihminen?

Tosin vanhemmat muuttivat alta pois kun poika ei itse ymmärtänyt lähteä...

Asui isänsä kanssa vaikka oli 60+, jäi sitten eläkkeelle kun siirryimme kuudennelle. Naisihminen kyseessä.

setäni asui lapsuudenkodissaan äitinsä kanssa siihen asti kun äitinsä kuoli. Setä oli tällöin 64 vuotias.

Kätevä järjestely, sallii siskolle mahdollisuuden tehdä töitä 24/7

Tosin aiemmin asunut omillaan ja perustanut perheenkin, joten ehkä tätä ei lasketa?

Asuu nyt siis isänsä kanssa, kun äitinsä kuoltua isä meni hiukan huonoon kuntoon.

Baapurin 37-vuotias mies.

hyvinkin yli viisikymppisenä. Äiti haki pojalleen tupakkaa ja kaljaa huonoine jalkoineen ja maksoi ne tietenkin.. Sit ne vanhukset kuolivat ja äijä jäi asumaan siihen asuntoon. En tiedä, kuka hänen kaljansa hakee tällä hetkellä.

on jo lahemmas 50 ja asuu aitinsa kanssa...ikina ei ole asunut omillaan ja aina kun on loytanyt itselleen miehen niin aiti on ajanut sen pois...ihanaa...saaliksi kay. nauretaankin ihan sukulaisten kesken "lesbo parista"

mies kyseessä

eräät veljekset, jotka olivat arviolta 70 v, kun vihdoin joutuivat asumaan keskenään ilman vanhempia, kun vanhemmat kuolivat, ensin toinen ja pian toinenkin.

oikea perinteinen peräkammarin poika

asui vanehmpiensa kanssa, kunnes nämä kuolivat. Taisi olla hitusen alle 70 v, kun äitinsä kuoli 94-vuoden iässä. Siinä vaiheessa olivat asuneet jo vuosia palvelutalossa. Tämä tytär tosin on kehitysvammainen.

Asunut opiskeluaikanaan n. 6 kk:tta poissa kotoa (toki ajoi viikonloppuisin pesettämään pyykit äidillä).

oli aivan normaalia, että perheettömät lapset jäivät vanhempien kanssa asumaan. Ei sitä kukaan hämmästellyt. Vanhuksilla oli samalla hoitaja, toisaalta vanhemmat toimittivat erilaisia pieniä askareita kotona. Säästettiin vanhainkotipaikka.



Nyt ollaan niin itsekkäitä, että ei kyetä ymmärtämään tämänkaltaista välittämistä.

isänsä on tosin jo kuollut ajat sitten ja huolehtii vanhasta äidistään nykyään.

hoiti yhdessä vanhaa äitiään.

Kyseinen henkilö on ollut naimisissakin, saanut lapsia, joista on joku jäänyt myös asumaan tilalle. Nyt tällä samalla tilalla asuu jo 5 sukupolvea samassa.



On iso talo ja useita "huoneistoja ominen pikkuisine keittonurkkauksineen"

Nyt ollaan niin itsekkäitä, että ei kyetä ymmärtämään tämänkaltaista välittämistä.

Onhan se hyvä, kun poikamies välittää äidistään ja pitää vanhan naisen puuhakkaana pesettämällä pyykkinsä, laitattamalla ruokansa ym. tällä. Viinatkin äitimuori raahaa kotiin. Saapahan liikuntaa ja tapaa muita ihmisiä.

Oikeasti:

On monen tyyppistä kotona asumista. On niitä, jotka asuvat vanhempiensa kanssa aidosti heistä huolehtiakseen.

Sitten on näitä, jotka vain käyttävät vanhempiaan hyväkseen.

Näin se oli silloin 40 vuottakin sitten.

Nyt ollaan niin itsekkäitä, että ei kyetä ymmärtämään tämänkaltaista välittämistä.

Onhan se hyvä, kun poikamies välittää äidistään ja pitää vanhan naisen puuhakkaana pesettämällä pyykkinsä, laitattamalla ruokansa ym. tällä. Viinatkin äitimuori raahaa kotiin. Saapahan liikuntaa ja tapaa muita ihmisiä. Oikeasti: On monen tyyppistä kotona asumista. On niitä, jotka asuvat vanhempiensa kanssa aidosti heistä huolehtiakseen. Sitten on näitä, jotka vain käyttävät vanhempiaan hyväkseen. Näin se oli silloin 40 vuottakin sitten.

Nyt on ihan OK, että kaveriporukka asuu kommuunissa yhdessä, mutta auta armias, jos vanha äiti ja aikamiespoikansa majailevat saman katon alla, se on outoa ja kummallista.

Nykyihminen välittää enemmän vaihtuvista kavereista kuin sukulaisistaan.

ja äitini serkku (nainen), molemmat reilusti yli 50 -vuotiaita, asuvat molemmat ikääntyneiden vanhempiensa kanssa. Tämän naispuolisen tarina on surullinen, jonka vuoksi ymmärränkin hyvin tämän järjestelyn. Isän serkun tapausta en sen tarkemmin tunne.



Mieheni veli asuu 30 -vuotiaana edelleen kotonaan, eikä hänellä näytä olevan minkäänlaista halua muuttaa omaan kotiin. Oli tosin opiskelemassa pari vuotta toisessa kaupungissa ennen kuin palasi kotiin.