Tuo lesbo luomusynnyttää telkussa. Miten on

Eli tuntui kuin olisin kuollut kipuun.

Anelein armoa tai tajun menetystä, mutta käytin samalla hengitystekniikkaa ja kuumavesipulloja jotka tuntuivat auttavan.



Homma etenikin sitten niin nopeasti etten mitään sannut, ja kieltäydyin ilokaasusta yms pikkujuista ja loppujen lopuksi olin erittäin iloinen että synnytyin luomusti.



Ja ylpeä.

" Jos mennään filosofiselle tasolle, jossa kipu on subjektiivinen kokemus, niin siinä mielessä kukaan joka ei vastaa kyllä seuraavaan kysymykseen, ei voi kiistää etteikö minun kipukokemukseni ollut kovempi. Olisitko hypännyt ikkunasta ilman kivunlievitystä? Minä olin synnytyksen jälkeen täysin varma, että näin olisin tehnyt. "



:D



No mitä tuo todistaa? Varmaan jokaisesta on joskus tuntunut tuollaiselta. Se ei todista sun kipukokemuksen ylivertaisuudesta yhtään mitään.

Vierailija:

mutta miten sille lesbolle kävi?

Tuttuni, jotka ovat saaneet kaikki mahdolliset kivunlievitykset, eivät muista lapsensa syntymästä juuri mitään, tai todella sumuisesti ja hatarasti. Jopa sen, kun lapsi nostettiin syliin. Minä muistan kristallinkirkkaasti jokaisen sekunnin, ja jopa nousin istumaan nähdäkseni nuorimmaisen tulevan ulos. Ja näinkin, ja otin itse syliin heti. Siksi olen ihan ylpeä siitä, etten saanut mitään troppeja, harvalla tuntuu olevan niin kirkas mieli tuolla hetkellä. Kipu pitää hereillä....;) JOS ei kuole.

Kun synnytys oli ohi, vannoin etten enää koskaan sinne mene, enkä lapsia hanki jos joudun ne synnyttämään, oli vielä niin selvä kuva siitä kivusta, mikä oli aivan kauhea!



Käytin hengitystekniikkaa, mikä tuntui erittäin naurettavalta (vaikka ehkä auttoi), enkä siihen läheskään joka hetki pysynyt, mutta silti kieltäydyin lääkkeistä samalla kun rukoilin itsekseni tajun menetystä ja olisin maksanut mitä tahansa päästäkseni pois siitä hetkestä.



Monta viikkoa kauhistelin synnytyshetkiä ja olin varma siitä, että enää en suostu moista kokemaan, mutta ne tunteet hävisivät ajan kuluessa, kuitenkaan en lääkettä ottanut, eli kestin sen kivun, minkä miljoonat ovat kokeneet ja kokevat jatkuvasti!

Kipu on sietämätön (lähes!!) mutta siihen ei kuole!

Että älä sä puhu mitään lässytyksistä, jos et sen vertaa tehnyt, että olisit opetellut hyvät rentoutumis ja hengitystekniikat. Se on niiden supistusten kourissa ihan turhaa alkaa miettimään, että " jaa, nyt pitäis varmaan hengitellä syvään ja rentoutua" jos ei ole aavistustakaan miten se pitäisi tehdä.

Ja sulla on nyt tainnut jäädä joku levy päälle. Selvä, sinä et kestänyt synnytyskipua, ok. Me kaikki nyt paijataan sua. Mutta älä tule selittämään muille mitä muut kestää tai ei kestä. Äläkä varsinkaan sitä, että sun kipuihisi ei mun konstit olisi tepsineet, varmasti olisi. Koska sinä et voi tietää miten taitava luomukivunlievittäjä minä olen.

Vierailija:

sille joka siellä naureskeli, kuinka ihmiset eivät kestä mitään kipuja, voin edellen todeta - et kestäisi sinäkään sitä kipua, mitä minä synnytyksessä tunsin.

Jos mennään filosofiselle tasolle, jossa kipu on subjektiivinen kokemus, niin siinä mielessä kukaan joka ei vastaa kyllä seuraavaan kysymykseen, ei voi kiistää etteikö minun kipukokemukseni ollut kovempi. Olisitko hypännyt ikkunasta ilman kivunlievitystä? Minä olin synnytyksen jälkeen täysin varma, että näin olisin tehnyt. (Nyt se tuntuu jo tosin aika omituiselta, mutta silloin olisin allekirjoittanut sen.)

Vierailija:

Ne nimittäin saavat kehon omat endorfiini ja oksitosiini hormoonit hyrräämään oikein kunnolla, ja kivunlievitys on todella tehokasta. Jos kuvittelee, että luomusynnytyksessä kipu on koko ajan samanlaista, kuin esim. epiduraalin loppuessa niin on täysin väärässä. Kun elimistöön tuuppaa vieraita mömmöjä, ne estävät niiden luonnollisten hormoonien toiminnan, ja kiputuntemus on paljon karumpi, kuin jos antaa kropanhoitaa oma osansa.

Suunniteltu luomusynnytys on yleensä todella hyvä kokemus, itselläni niitä takana kaksi. Joo kipua oli, mutta se oli hallittua ja " hyvää" kipua. Itse olen todella tyytyväinen näihin kokemuksiin.

mä en ois millään ilveellä kyenny synnyttään ekaa ilman kivunlievitystä, kun taas toisen synnytin väkisin (kivut oli aivan sietämättömät mutta kätilö ei suostunu lääkitseen)



Kolmannen synnytys kävi tosi helposti ilman mitään.

Elämäsi saavutus?



Sanon silti, että en vaan usko, sillä kokemuksella, mikä minulla on, että mikään tapa, ajatus tai asento siinä tilanteessa ei olisi helpottanut minun oloani.

Itse en saanut epiduraalia, vaikka sitä toivonkin. Hengittelin ilokaasua avautumisvaiheen ja vain kestin. Makasin kyljelläni sängyllä ja kouristelin kivun mukana. Kaikki ympärillä oli aivan sumussa.

Ponnistusvaiheessa en enää saanut ilokaasuakaan, mutta muistikuvat pysyivät yhtä hatarina. En muista pojan syntymää, tytöstä on hämärät mielikuvat (kaksoset). Ei muistikuvien hämärtyminen välttämättä siis johdu puudutteista, mun kohdalla väitän kivun olleen sen verran kova, että se sai eräänlaiseen shokkiin.

Ei sillä. Traumoja ei jäänyt ja uudestaan tekisin koska vain. Voi olla, että jos tilanne joskus vielä tulee eteen, niin tulee harjoiteltua noita luomulievityksiäkin. Kaksossynnytyksessä ne olisivat (ainakin meidän sairaalassa) olleet yhtä tyhjään kanssa.

Vierailija:

Tuttuni, jotka ovat saaneet kaikki mahdolliset kivunlievitykset, eivät muista lapsensa syntymästä juuri mitään, tai todella sumuisesti ja hatarasti. Jopa sen, kun lapsi nostettiin syliin. Minä muistan kristallinkirkkaasti jokaisen sekunnin, ja jopa nousin istumaan nähdäkseni nuorimmaisen tulevan ulos. Ja näinkin, ja otin itse syliin heti. Siksi olen ihan ylpeä siitä, etten saanut mitään troppeja, harvalla tuntuu olevan niin kirkas mieli tuolla hetkellä. Kipu pitää hereillä....;) JOS ei kuole.

Itsellä takana kaksi puudutuksetonta synnytystä, joista eka upea kokemus, toinen järkyttävä. Olisin sen puudutuksen ottanut, mutta kätilöllä oli kiire. Enpä usko, että kipukynnykseni oli alle kahdessa vuodessa muuttunut, vaan kivut tosiaan olivat erilaiset.

se ei ole luonnollista, tahti ei ole luonnollinen jne. eikä kalvojenpuhkaisut sun muut ole luonnolisia. Käynnistetyssä ymmärrän ihan hyvin kipulääkityksen tarpeen, mutta normaali synnytys on yleensä hellempi, eikä kipua tarvi lievittää niin paljon. Toki nämä on yksilöllisiä, onhan eri asia jos synnytys kestää 8 vai 20h. Onneksi nykymaailmassa SAAMME kipulääkitystä jos haluamme. Toisin kuin äitimme, isoäitimme jne.



Joskin mielestäni synnytyskivulla on tehtävänsä, eikä pitäisi automaattisesti antaa puuduttavia kivunlievityksiä, vaan kokeilla vettä, asentoja, hierontaa jne.

Itse synnytin ns. luomusti, mutta synnytykseni olikin pitkä, toista vuorokautta ja supistukset tulivat suurimman osan aikaa harvakseltaan (7 minuutin välein). Ne olivat kyllä tosi kipeitä koko ajan, mutta kestettäviä, koska välissä oli pitkä tauko, jonka aikana sai koottua itsensä ja rauhoituttua. Vasta loppuvaiheessa synnytystä supparit tihenivät ja silloin alkoi jonkinlainen shokki ja paniikki iskeä. Sitä kuitenkin kesti vain vähän aikaa. Eli sinänsä ajattelen, että minulla oli " helppo" synnytys, minkä ansiosta pärjäsin ilman kivunlievitystä.



Uskon kyllä, että myös tuota shokkia ja paniikkia pystyy estämään harjoittelemalla keskittymistä. Ja itse huomasin, että kipu oli paljon paremmin kestettävää, kun kätilö poistui huoneesta! Miehen kanssa kaksistaan uskalsin huutaa, laulaa liikkua oman mieleni mukaan ja heti kipu muuttui siedettävämmäksi. Ja yhtä helvettiä olo oli, jos pakotettiin makaamaan paikallaan " käyrillä" .



Niin, ja tajun menetys ei kyllä tosiaankaan ole mikään kipumittari. Monellahan menee taju juuri hyperventilaation takia, eli jos oikein pahasti pelästyy kipua, ei pysty enää hengittämään. Kyse on siis tässkin paljolti asenteesta, valmistautumisesta ja henkisestä kantista.



No, loppukaneettina kuitenkin haluan sanoa, että minusta on täysin ok, jos joku ei halua kärvistellä synnytyksiään " luomuna" . Se on jokaisen naisen oma valinta. Minun valintani on välttää kipulääkkeitä, ja toivon, että myös toiset antavat minun tehdä valintani oman makuni mukaan.

Wi lääkdttä