Tuo lesbo luomusynnyttää telkussa. Miten on

Vierailija:

Vierailija:

ole toista vertailukohtaa(on vain oma kroppasi ja pääsi).

Inhottavaa tuollainen toisten mitätöinti.

?

Sattui enemmän kuin eka, mutta oli kyllä parempi kokemus. Lapsen koko oli 4,5 kiloa.

minun kiputuntemuksillani sitä tehtäisi? Onko siinä siis tarkoitus kestää mahdollisimman suuri määrä kipua?

Vierailija:

mahdollista, että joku selviää ihan vaan hengittelemällä synnytyskivuista!!!?

Nyt taas väität toista.Päätä jo tai mene nukkumaan.

toisilta lähtee taju helposti ja toisilta ei kovissakaan tuskissa. ei se mitään mittaa.



kyllä me uskotaan että kipusi on olleet kovat, sulle kestämättömät. mutta ihan turha on urputtaa ettei kukaan olisi vastaavissa kivuissa luomuna synnyttänyt.



veikkaanpa että maailmanhistoriassa on ollut useitakin kivuliaampia synnytyksiä kuin sulla, ja hengissä on niistäkin sentään joku selvinnyt.

autonomisen hermoston ohjailema toiminto.

Itselläni on mennyt jalka onnettomuudessa tuhannen päreiksi, ja kyllä koski. Shokkia lisäsi se, että oli visuaalisestikin karua, kun kinttu sojotti ihan väärään suuntaan. Minun kohdallani se kokemus oli pahempi kuin kaksi luomusynnytystä.

Mitätöinti taisi olla omassa silmässäsi. Äläs itse mitätöi minun kipukokemustani.

(siis pahasti) tai muuhun kolariin joutuminen aiheutta suurempia kipuja kuin synnytys.Siiinähä usein joutuu shokkiin.

mutta sä nostat sen maailman suurimmaksi kivuksi, ohi raajojen vetämisen irti josta sulla ei kuitenkaan ole kokemusta...



kuka nyt mitätöi ja mitä?

Se nyt vaan on niin, että jotkut on niin nynnyjä, ettei kestä mitään kipuja ja huutaa kuin kuolisi ekoilla suppareilla!

Ja sitten on ihmisiä, jotka paljon paremmin osaavat käsitellä kipua ja hillitä sitä, vaikka se olisi aivan yhtä kova!



Oikein ärsyttää kaikki jotka heti ovat kuolemaisillaan pienimmistäkin jutuista eikä mitään itsehillintää.. Argh!



Kipu oli äärimmäisen kova, mutta silti siitä selvisi hyvin ilman kipulääkkeitä, vaikka loppumetreillä itku tulikin tuskasta. Ärsyttää kaikki jotka kertovat kun oli niiiiiin kovat tuskat kun supistukset tuli 10min välein, että miehen piti kantaa synnytyssaliin.. Hoihhoijaa! Epiduraali piti saada kun oli 5 senttiä auki, voi sitä tuskaa! Grr!

olettekos muuten ajatelleet, että synnytys sattuu joka kerta? siina tuskin on mitään uutta.. get a life.. !

Saattaa jopa olla että olet ollut suuremmissa tuskissa kuin minä tai muut ketjussa.Tai sitten asia on toisin päin...siis mistä voisimme tietää?Siksi emme voi vertailla.Kysypä vaikka joltain kätilöltä voiko synnytyskipua vertailla?Tai muuta kipua?

kyllähän sitä jossain määrin voi vertailla, onhan siihen eräänlaisia mittareitakin käytössä. kuitenkin pohjimmiltaan kipu on aina subjektiivista. on kuitenkin hassua sanoa että koska mun ampiaisenpistokipu on suurin kipu mitä minä voin kuvitella, se on yhtä kova kuin toisen kipu kun jalka leikkautuu irti.



kukaan ei voi sanoa että kun minä en kestänyt synnytyskipua, niin kukaan muukaan ei voi kestää vastaavaa kipua. me olemme erilaisia.

Ne nimittäin saavat kehon omat endorfiini ja oksitosiini hormoonit hyrräämään oikein kunnolla, ja kivunlievitys on todella tehokasta. Jos kuvittelee, että luomusynnytyksessä kipu on koko ajan samanlaista, kuin esim. epiduraalin loppuessa niin on täysin väärässä. Kun elimistöön tuuppaa vieraita mömmöjä, ne estävät niiden luonnollisten hormoonien toiminnan, ja kiputuntemus on paljon karumpi, kuin jos antaa kropanhoitaa oma osansa.



Suunniteltu luomusynnytys on yleensä todella hyvä kokemus, itselläni niitä takana kaksi. Joo kipua oli, mutta se oli hallittua ja " hyvää" kipua. Itse olen todella tyytyväinen näihin kokemuksiin.

2 lasta ilman mitään kivunlievitystä. Ekalla kerralla henkilökunta mokasi, synnytyksen alettua sattui järjettömästi jo pelkät supparit ja koko ajan, mutta mua ei päästetty osastolta synnytyssaliin, vaan naurettiin että ei sua nuori ja kokematon edes satu, ei se vielä synny. Äitini oli käymässä, ja kävi sanomassa, että supistukset tulevat parin minuutin välein, mutta ei kuulemma ollut mikään kiire. Tuli sitten hieman kiire, kun lapsi syntyi melkein osastolle, eikä mitään ehditty antaa.

Toisella kerralla samantapainen juttu, nyt sentään synnytyssalissa. Sanottiin, että odotetaan ponnistusvaiheen lähelle, mutta kun se vaihe kesti kokonaisuudessa reilusti alle minuutin.

Molemmilla kerroilla meinasin kuolla kipuun, ja tädit höpöttivät, että ei VIELÄ anneta, ja sitten se laps oli jo syntynyt.

sille joka siellä naureskeli, kuinka ihmiset eivät kestä mitään kipuja, voin edellen todeta - et kestäisi sinäkään sitä kipua, mitä minä synnytyksessä tunsin.

Jos mennään filosofiselle tasolle, jossa kipu on subjektiivinen kokemus, niin siinä mielessä kukaan joka ei vastaa kyllä seuraavaan kysymykseen, ei voi kiistää etteikö minun kipukokemukseni ollut kovempi. Olisitko hypännyt ikkunasta ilman kivunlievitystä? Minä olin synnytyksen jälkeen täysin varma, että näin olisin tehnyt. (Nyt se tuntuu jo tosin aika omituiselta, mutta silloin olisin allekirjoittanut sen.)

Vierailija:

Ne nimittäin saavat kehon omat endorfiini ja oksitosiini hormoonit hyrräämään oikein kunnolla, ja kivunlievitys on todella tehokasta. Jos kuvittelee, että luomusynnytyksessä kipu on koko ajan samanlaista, kuin esim. epiduraalin loppuessa niin on täysin väärässä. Kun elimistöön tuuppaa vieraita mömmöjä, ne estävät niiden luonnollisten hormoonien toiminnan, ja kiputuntemus on paljon karumpi, kuin jos antaa kropanhoitaa oma osansa.

Suunniteltu luomusynnytys on yleensä todella hyvä kokemus, itselläni niitä takana kaksi. Joo kipua oli, mutta se oli hallittua ja " hyvää" kipua. Itse olen todella tyytyväinen näihin kokemuksiin.

Joo tässä taas on kuolema ollut lähellä :D

kuin jos lantion ympärille laitetaan paksu metallirengas, ja se pienenee hitaasti niin, että lantion luut murskaantuu siruiksi. Naks, naks, kruts...