Meillä mies ei ole koskaan muistanut mua mitenkään

en saa nukkua. Tai saisin tietysti, jos vaan nukkuisin, mutta kaikki aamutoimet on sitten tekemättä..

Pitäisi merkkipäivinä muistaa, vaikkei niitä varsinaisesti juhlisikaan.

Minua muistetaan säännöllisesti muutenkin: ilahduttaa usein pitkällä, tulipunaisella ruusulla, tuo kaupasta mielipokkarini, vie syömään...

jos olisin huomannut että mies ei mitenkään kunnioita minua. Välittämisestä ja kunnioittamisestahan tuossa juuri on kyse.



Minusta on ihan itsestään selvää, että sitä jota rakastaa, tahtoo myös helliä ja muistaa.

joten sinänsä mahdoton ajatus. Jos taas on valinnut miehekseen juntin, niin sitten on vähän turha valittaa.

mies ei ikinä muistanut ystävääni mitenkään. Mutta kun oli herran synttärit, hänelle piti tehdä kakku ja antaa lahja. Ihan erikseen sanoi haluaa kakun ja lahjan. Seuraavana vuonna ystäväni oikein odotti mitä hän saa ja ei mitään. Synttäreitten jälkeen keskusteltiin ja ystäväni sanoi tämä ei vetele, hän leipoo ja lahjoo ja mies ei anna mitään. Silloin mies veti kotoa opittu -kortin esiin. Hänen isänsä oli ollut samanlainen ja hän vasta aikuisiässä sai tietoonsa äidin syntymäajan, kun sitä ei ikinä juhlittu.



Nykyään juhlitaan, edelleen mies saa kakun ja lahjan, ystäväni äkkiä kioskista haetun ässäarpapussin. Parannusta, mutta silti ihan pepusta. Äitienpäivänä sama juttu, paitsi nyt lapset lahjoo, isä korkeintaan kysyy otatko kahvia, kun keitän itsellenikin.



Koulutus !!! mitä kauemmin katselet, sitä toivottomampi tapaus.

Minulla on ollut kolme pidempää suhdetta, ja kaikkia näistä naisista olen pyrkinyt muistamaan. Voisin jopa väittää, että nautin itselleni rakkaan ihmisen hemmottelusta.



Yhden kanssa kävi kuitenkin niin, että hän oli erittäin tarkka, että minun PITÄÄ muistaa häntä, ja laati jopa etukäteen lahja - ja toivelistoja, ja oli erittäin pettynyt jos lahja oli hänen mielestään vääränlainen, eli siis ei juuri sitä mitä hän sillä hetkellä tahtoi.



Vähitellen tuossa suhteessa se minun muistamiseni hiipui, sillä se ei ollut enää osoitus rakkaudesta vaan etukäteen määritelty tehtävä, joka minun piti suorittaa etukäteen käsikirjoitetulla tavalla.



Muissa parisuhteissani tätä ongelmaa ei ole ollut.

teen niin, että tallennan välillä mieheni puhelimen kalenteriin muistutuksia, kuten "vie vaimolle kukkia", "vaimon nimipäivä/syntymäpäivä" jne. Tiedän, että onhan se ikävää että tuo niitä kukkia vain, koska itse olen puhelimeen nämä muistutukset kirjoittanut. Mutta mielummin niin, kun etten koskaan saisi mitään mieheltäni. Olen myös tallentanut sinne hänen vanhempiensa synttärit ym. merkkipäivät, kun ei se toope muista niitä muuten ikinä.



Muuten on kyllä hyvä mies, kehuu minua päivittäin, pussailee ja halailee, on hyvä isä lapsillemme, hellä ja tykkää puuhata heidän kanssaan. Tekee kotitöitä oma-aloitteisesti ja kokkaa meillä aina viikonloppuisin ihania ei-arkiruokia.



Kukaan ei ole täydellinen, valitettavasti.

Omani muistaa aina merkkipäivänä ja muutenkin tuo kukkia yms. Hellii sanoin ja teoin. ja paapoo.